zzz333

Mihin exlibrikset ovat suomalaisista kirjoista kadonneet?

  • Tämän exlibriksen sain ilokseni divarista ostamastani kirjasta.
    Tämän exlibriksen sain ilokseni divarista ostamastani kirjasta.
  • Heikki Marttila, pakinoitsija "Arijoutsi"
Poistin Mika Waltarin, koska hän on niin tuttu kaikille.
    Heikki Marttila, pakinoitsija "Arijoutsi" Poistin Mika Waltarin, koska hän on niin tuttu kaikille.
  • Tämä sopii hyvin aiheensa puolesta Ellilälle, joka puursi koko elämänsä kirjojen parissa.
    Tämä sopii hyvin aiheensa puolesta Ellilälle, joka puursi koko elämänsä kirjojen parissa.
  • Virolaisesta kirjasta kuvattu..
    Virolaisesta kirjasta kuvattu..
  • Tämän henkilön tuntevat kaikki. Hieno kuva.
    Tämän henkilön tuntevat kaikki. Hieno kuva.
  • Tämän ostin tänään divarista.
    Tämän ostin tänään divarista.
  • E.N. Manninen, kirjailija, poliisimestari.
    E.N. Manninen, kirjailija, poliisimestari.
  • Lasse Lehtisen nätti kuva.
    Lasse Lehtisen nätti kuva.
  • Tässä on omia tuotoksiani, muunneltuja ja osittain varastettuja ideoita:)
    Tässä on omia tuotoksiani, muunneltuja ja osittain varastettuja ideoita:)
  • Virolaisen exlibris-kirjan takakansi.
    Virolaisen exlibris-kirjan takakansi.
  • Mihin exlibrikset ovat suomalaisista kirjoista kadonneet?
  • Lisäsin vielä yhden vanhan saksalaisen taideteoksen mukaan
    Lisäsin vielä yhden vanhan saksalaisen taideteoksen mukaan
  • Toimittaja Jarl Hellemann. Aiheena omistajan kirjallisuuden harrastukseen viittava hahmo Don Quijote!
    Toimittaja Jarl Hellemann. Aiheena omistajan kirjallisuuden harrastukseen viittava hahmo Don Quijote!

Otin eilen illalla käteeni kirjastoni yhden kiehtovimman kirjan, joka tuottaa minulle aina suurta mielihyvää ja se oli myös kirjastoneuvos E.J. Ellilälle hänen kirjoittamistaan kirjoista se rakkain ja läheisin teos,  Kirja on kohtaloni (1948)  Vähäisin ilonaihe ei ole tekstin lisäksi myöskään se, että se on numeroitu painos hänen nimikirjoituksellaan varustettuna ja lisäbonuksena on siinä vielä kauniin sininen nahkaselkä.  

Kirjassa oli tuttu kuva kirjailija, fil.tri. F.E. Sillanpään exlibriksestä, jossa lapsellisella käsialalla oli kirjoitettu," F.E.Sillanpää on tämän kirjan oikia omistaia joka tämän varastaa sitä piru rakastaa" ja lisäksi vuosiluku 1926....aihe on kansanomaisen omistajamanauksen muunnos.

Ellilä on kirjoittanut kaksi kirjaa exlibriksistä ja molemmat ovat kovin haluttuja bibliofiilien keskuudessa, mutta niitä on vaikea löytää enää divareista, ei ainakaan kohtuuhintaisina.

Kuin kohtalon härnäämänä kävelin juuri tänään Helsingissä divarin ohi ja poikkesin sisään kysyäkseni jotain exlibriksiä käsittelevää teosta...

Ja eikö myyjätär kaivannut eteeni heti Erkki Tantun hienoja exlibriksiä käsitelevän teoksen, josta juuri eilen olin lukenut kehuja  Ellilän kirjasta: "Erkki Tanttu ja Vilho Askola ovat taiteilijoita, joiden urassa kuvastuu suomalaisen graafikon kulkema vilpitön tie. Heidän taiteessaan yhtyy omaperäisyys, aito herkkyys ja verevän mielikuvituksen keinotekoisuutta kaihtava liioittelemattomuus muodon hallinta ja tekninen taitavuus"

Kirjan exlibrikset olivat juuri niin hienoja kuin olin kuvitellutkin, mutta 160 euron hinta tuntui liian kovalta ja tyydyin ostamaan muutaman irrallisen exlibriksen, joista otin tähänkin juttuun muutaman kuvan. Tantun kirjasta tosin hinta ei ollut liikaa pyydetty, sillä jokainen exlibris on oma taideteoksensa, joka on vielä yksitellen liimattu kirjaan... tähän minulta raskas, haikea huokaus päälle.

Ehkä mielessäni oli myös liikaa muutama vuosi sitten Tartosta ostamani Exlibris salkku ja paksu kirja, jossa oli painettu tunnettujen virolaisten exlibriksiä, josta olen etu - ja takakannen kuvannut myös valokuvieni joukkoon. Eesti Kunstipärastest Eksliibrstest, painetti Tallinnassa 1958 ja maksoi syrjäisessä divarissa vain vaivaiset 8.30 euroa. Salkku maksoi sentään jo enemmän, mutta 15 euroa on siitäkin ihan liian vähän sen tuottamaan iloon nähden.

Se, miksi yleensä kirjoitan tästä aiheesta, joka tuskin kovinkaan montaa täällä kiinnostaa, on se, että miksi nykykirjoissa ei juuri  koskaan  näe näitä viehkoja kirjanomistajamerkkejä?

Vanhin tunnettu suuren kirjaston omistanut oli muinaisajan, monipuolisin oppinut Aristoteles (384 - 322 e.Kr.) - sikäli kuin voimme siitä tietää. Meillä taas vanhin tunnettu  on vuodelta 1786 kuolleen piispa C.F. Mennanderin kuvallinen exlibris, joka esitti Golgataa ja omistajan mietelausetta : CruciFixus Amor Mens ( ristiinnaulittu (on) rakkauteni.

Suomessa exlibristen keräily yleistyi 1948 ja niihin oli varaa myös muillakin kuin aatelisilla ja muilla rikkailla. Ellilän mielestä jo pelkällä olemassaolollaan se todistaa omistajansa rakkaudesta kirjallisuuteen ja se muodostaa ikään kuin sillan ihmisen ja kirjan välille. Olen samaa mieltä, sillä tuskin kukaan niitä merkityksettömiin kirjoihin edes viitsii liimata.

Keski -Euroopassa käytettiin yksityisillä ihmisillä paljon erilaisia exlibriksiä kirjojen aiheen mukaan tehtyjä ja minulla on kirja, jossa mainitaan joillakin olleen jopa 40- omaa exlibristä ja minäkin joskus niitä itselleni piirtelin kymmeniä kun alkuun pääsin ja aina ne vastaantullessaan kirjassa mieltä ilahduttavat. Entä teillä hyvät Usalaiset? Olisi mukava kuulla teidän kokemuksianne näistä pienistä enemmän tai vähemmän taiteellisista merkeistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Viimeinen kuva on niin huono, että siitä ei saa selvää omistajan nimestä, joka on Ulpu Kavanti, turkulainen nähtävästi myös exlibris näyttelyihin osallistunut aktiivi.
Olen pahoillani, että kuva on niin epäselvä, enkä enää viitsinyt ottaa uutta kuvaa, kun into kirjoittaa oli vain niin kova.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Hieno taidemuoto! Mulla on oma ex libris, mutta tähän ei tule kuvaa, koska olen matkoilla. Jospa lisään blogiin palattuani Suomeen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kivaa! Olen innokas sinun exlibriksesi näkemään ja muistutan sinua lupauksestasi, jos sitä ei ala kuulua:) Tässä samalla toivotan sinulle onnekasta ja iloista uutta vuotta!!

markku palonen

Kyllä ex libriksiä keräillään,mutta ihmiset hävittävät perinnöksi saamiaan kirjoja koska tietokoneet valtaavat alaa.kirpputoreilta löytyy joskus vahingossa kun ottaa käteensä vanhemman teoksen ja tunnistaa sen esimerkiksi Paavolaisen kirjaksi tai Kiven teoksesta,näistä löytyy usein kirjan omistajan merkki.
Tietokirja sarjat ovat jo niin vaanhentuneita että niitä ei huoli kukaan.Vanhojen kirjojen myyjätkin heittävä ison osan roskikseen ,niistä kirjoista joita ovat kuolinpesistä ostaneet.Nyt voi saada todella hyviä kirjoja jäämistöistä mutta se vaatii autotallin jotta pääsee kirjakasaaa seulomaan.
EX libriksien keräilijät arvostavat kuuluisuuksien tekemiä ja kauniita kirjanomistus merkkejä,mutta he alkavat olla jo 50 vuoden päälle monet.
Hyvää vuotta 2014 kaikille.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Minusta tuntuu niin pahalta kun vain ajattelenkin, kuinka paljon arvokasta vanhaa kirjallisuutta ja pienpainatteita hävitetään surutta kaatopaikoille. Olen ollut Bibliofiilisen seuran jäsen jo yli kaksikymmentä vuotta ja suru meillä kaikilla on yhteinen, erityisesti nuo vähän onnettoman näköiset rispaantuneet pehmeäkantiset ovat eniten vaarassa.
Itse kirppareilla koluan juuri niitä eniten ja joskus sentään tosi aarteitakin on löytynyt.

Kyllä vain, tietokirjojen lisäksi uskonnollinen kirjallisuus ei enää ole myyntikelpoista, eikä myöskään tavalliset vanhat romaanit, joita kukaan ei enää maksustakaan huoli. Exlibrikset ovat harvinaista herkkua, mutta totta puhut, että niitä löytää vanhoista arvoteoksista, mutta varsinaisia tähtiä harvoin.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Jos joskus piipahdat Tampereella, käy ihmeessä SPR:n Kontti-kirpparilla. Sieltä voi löytyä todellisia helmiä. Hyväntekeväisyyskirppikselle lahjoitetaan paljon kuolinpesiä, joista löytyy usein harvinaisuuksia. Kontissa on halvempi hintataso kuin divareissa. Voin sanoa, että Kontti on todellinen bibliofiilin aarreaitta. Harmi, että asut niin kaukana. Kontissa nimittäin kannattaa käydä usein, koska harvinaisuudet menevät yleensä suht nopsaan kaupaksi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #17

Kiitos Sari vihjeestä, nyt sormeni alkoivat suorastaan kihistä tarpeesta päästä Tampereelle ja Kontti-kirppikselle penkomaan... Sanotaanhan, että kirjojenkeräily on hulluuden kaikista lajeista järkevin ja nähtävästi siitä ei koskaan kokonaan parane:)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #19

Tervetuloa Tampereelle. Siellä Kontisa on vakiasiakkaat, jotka käyvät päivittäin penkomassa. Lähes joka päivä tulee joitain uusia harvinaisuuksia myyntiin. Keräilijät saisivat useamminkin huomioida tuon paikan, koska osa harvinaisuuksista on kuitenkin melko pienten piirien keräilykamaa. Osa harvinaisuuksista taas menee käytännössä välittömästi kaupaksi. Samalla tuet SPR:n toimintaa:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #21

Pienten piirien keräilyähän tämä on ja meilläkin Hesan Hietalahden kirpputorilla tapasi aina ne samat naamat ja oppi jo melkein tietämään kuka mitäkin etsii. Nykyään siellä kesäisin ei ole enää juuri koskaan näkynyt näitä kuolinpesiä ostaneita kauppiaita, joista sai parhaat löydöt kuolinpesien huutokauppojen ohella.

Muistan ikuisesti joskus 1990-luvun puolivälissä kanssani kirjakasoja penkoneen ujon kaverin, joka kuluneessa pikkutakissa ja ikivanha salkku kainalossaan ilmestyi aina sunnuntaiaamuisin Hietsuun.

Myöhemmin minulle vasta selvisi, että hän oli varsinainen tietäjä omalla alallaan ja yhden parhaan tietokirjan kirjoittaja Kalevi Kuitunen(Antikvaarisen kirjallisuuden käsikirja vuodelta 1999) Se oli kirja, jota luin siihen aikaan lähes maanisella innolla oppiakseni löytämään parhaat ja arvokkaimmat kirjat. Oli kohtalon ivaa, että minä pähkäilin Hietsussa mitä kannattaa jostakin kirjasta maksaa ja sitten lähes Suomen paras tietäjä, myöskin hinnoista olisi ollut vieressäni...

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #22

Hopi hopi Tampereelle! Sinä olet juuri sellainen tietäjä, joka saa Kontista eniten irti. Harmi kun asut niin kaukana. Olisi tosi noloa, jos osuisit Konttiin sellaisena päivänä, jolloin siellä ei olisikaan mitään erikoista. Minä nimittäin tiedän, että lähes päivittäin siellä on!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Nykyisin ei kirjoja enää arvosteta esineinä kuten ennen. Muistaakseni olen joskus suunnitellut ex libriksen linopiirroksena, mutta en minä sitä ole käyttänyt.
Onnekasta uutta vuotta kaikille kirjojen ystäville!

Pentti Kelhu

Hei Margareta, nyt minulle kävi niin hullusti, että en pääse omilla tunnuksillani tänne, joten piti lainata mieheni tunnukset....kaikkeen sitä joutuukin:)

Pitää paikkansa, ettei kirjoilla ole enää samaa asemaa kuin ennen, jolloin joka pirtissä oli kunnon kirjahylly täynnä luettuja kirjoja. Nyt siellä on monilla vain koristeita tai videoita ja kirjoja kierrätetään tutuilta tosille.

Luin Bibliofilos lehdestä mielenkiintoisen artikkelin vanhasta esseestä (Harry Järv) joka näkee keräilyn olevan ahneutta ja psykologit ovat jo kauan nähneet ahneuden yhteyden neurooseihin.
On tietysti ero bibliomaanin ja bibliofiilin välillä: Bibliofiili omistaa kirjoja, kirjat omistavat bibliomaanin. Raja on liukuva, kyse on vain keräilijän intensiivisyydestä.

Tunnustan itse olleeni noin kymmenen vuotta sitten todella pahasti koukussa kirjojen keräilyyn, kiersin huutokauppoja, divareita ja kirppareita maanisella innolla, mutta nyt olen jo normaali tasossa kun rajat tulivat vastaan ja perhe protestoi kirjamäärien jatkuvaa kasvua.

Toivotankin sinulle ja kaikille muillekin oikein onnekasta ja iloista uutta vuotta.

Lämpöiset terveiset teille kaikille!
Kaija K

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Facebookkuvapäivitykset ovat kai tulleet exlibristen tilalle. Säälihän se on että kirjat eivät fyysisinä esineinä enää ole samassa arvossa jos muutenkaan.
Sinulle voisi sarjakuva sopia ilmaisumuotona, lasipalatsilla on sellainen automaatti josta voi ostaa pikkusarjiksia tupakkalaatikoissa, oletko nähnyt? Tuli mieleen ex-libristen pienestä koosta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hei Sini ja kiitos mielenkiintoisesta tiedosta Lasipalatsin automaatista.

Minusta nuo exlibrikset ovat niin mahdottoman kiinnostavia, että toivoisin niiden yleistyvän enemmän, mutta se kyllä vaatisi myös suurempaa arvostusta itse kirjaan ja sen sisältöön. Kukapa niitä liimailisi pehmeäkantisiin kevyen luokan kirjoihin?

Onnea ja iloa sinullekin Sini vuodelle 2014 !!

(Nyt taisin taas saada nimeni takaisin, josta kiitos ylläpidolle!)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Joku kulttuuri-ilmaisu voi löytyä johon ex-libristradio voi osittain siirtyä, koska se on kiva traditio ja esineiden merkitseminen jokaiselle omalla kertomukselle on mahtava idea. Autot ovat vähän kuin kirjoja siinä mielessä että ovat sarjatuotantoa mutta vankasti jokaisen privaatissa ja privaatiksi koetussa käytössä. Auton ikkunaan ex-mobiles-merkki joka kertaa käyttäjästä?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #10

Kiitos Sini, sinulla tuota mielikuvitusta riittää, mutta olisi ihan oikeasti kiva jos exlibriksiä vastaavia omistajamerkkejä käytettäisiin muuallakin. Se edellyttäisi vain, että siinä olisi joku vähän taiteellisempikin funktio mukana, ettei pelkkä kukkatarra omalla nimellä olisi "omistajanmerkki" :)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Eikö mahdollisuus tehdä oma postimerkki ole vähän siihen suuntaan?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #15

Se on totta! Ehkä sitä sitten motivoituisi lähettämään enmmän kirjeitä ja korttejakin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #16

Totta on, että nykyään lähetellään ystävien kesken yksistään sähköposteja ja vain jouluna saa enimmäkseen ihan oikeita kortteja.
Ehkä tuo oma merkki toisi siihenkin hommaan vähän uutta särmää kun voisi liimata ikioman merkin kuoreen, jota ehkä saajakin arvostaisi?
Itse teetin vuosia sitten 20-merkin arkin, jossa oli espanjalaisen pilapiirtäjän taiteilema kuva miehestäni ja minusta - se oli ihan hauskan hassu kuva jota oli kiva liimata kuoreen. Loppuivat vain turhan nopeasti:)

Käyttäjän ylepola kuva
Ykä Lepola

Onneksi kuitenkin jokainen, joka lukee ja arvostaa kirjoja voi rakentaa oman makunsa mukaisen kirjaston ja vaikkapa pyytää ystäviltään lahjaksi oman ex libriksen.

Esimerkiksi tämä taiteilija tekee kauniita ja omistajansa näköisiä exlibriksiä http://www.mansikka-aho.com/index_tiedostot/Page32...

Tuolla sivulla kolmantena ylhäältäpäin lukien on myös allekirjoittaneen oma, aikanaan 40-vuotislahjaksi saatu ex libris. Olen sitä ahkerasti liimaillut kirjoihini ja tätä nykypäivää kun eletään, myös kaikkiin lainalle antamiini DVD-levyjen kansiin. Tietenkään tuo ei ole ns. "kokoelman helmi", keräilyn arvoinen julkisuuden henkilön ex libris. Mutta ehkäpä se kuitenkin jo pelkällä harvinaisuudellaan ilahduttaa jotakuta keräilijää, joka kävelee antikvariaattiin joskus vuonna 2070 ja löytää sieltä Antti Tuuria tai Mika Waltaria varustettuna kyseisellä ex libriksellä... mene ja tiedä. Joka tapauksessa hyvää ja kirjarikasta uutta vuotta 2014 tämän mukavan blogitekstin kirjoittajalle ja kaikille siihen osallistuneille!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Ykä mielenkiintoisesta linkistä, jossa oli monta viehkoa exlibristä. Oma DVD-levyjen kansiin liimattu exlibris on kiva idea.

Minä ilahdun aina kun saan divarista ostamani kirjan mukana tuon arvostamani lahjan.

E.J. Ellilä mainitsee kirjassaan, että exlibriksiä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Lähinnä hän katsoo niiden kuuluvan taide- ja kulttuurihistorialliseen tutkimukseen, sillä siihenhän piiriin nämä pienoistuotteet kuuluvat.
"Kun tapaamme exlibriksellä varustetun yksinäisen kirjan - se heti ilmaisee kuuluvansa suurempaan kirjastoon, jota omistaja hellien hoitaa ja jonka ääressä hän elämänsä ihanimmat hetket viettää. Ja vielä enemmänkin se kertoo meille: ajan taloudellisen kilpajuoksun, pankkikirjojen ja tavaran kokoamisen ohella on henkistenkin pyrintöjen harrastajia, jotka etsivät itselleen ikuisia aarteita ja siten tahtovat olla mukana kansallista kulttuuriperintöä vaalimassa."

Näin runoilee rakastamani Ellilä kirjassaan Kirja on kohtaloni (1948)Innostun aina kun vain näenkin Ellilän nimen:) puhumattakaan kirjoista...Hänhän oli myös Bibliofilos-lehden ensimmäinen päätoimittaja, jonka mielestä "ilman kirjoja sielumme näivettyy".
Yhdyn sinun toivotukseesi, kaikille kirjarikasta uutta vuotta ja toivon mukaan exlibris-taide leviää ja kasvaa uudestaan, uuteen kukoistukseensa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ensimmäisen kuvani hieno exlibris kuuluikin eräälle kulttuurivaikuttajalle ja se, että hän oli vielä aikoinaan Myklen poltetun kirjan kustantajana, tekee hänen exlibriksestään minulle vieläkin arvostetumman. Panempana tiedot tähän, niin ei muiden tarvitse häntä googlata:)

"Caius Kajanti
s. 1915

Caius Kajanti on opiskellut historiaa, valtio-oppia ja teologiaa Helsingin, Turun ja Tukholman yliopistoissa. Hän on kääntänyt teoksia useilta kieliltä ja kustantanut mm. ammatillisia käsikirjoja ja kertomakirjallisuutta. Kajanti muistetaan erityisesti Agnar Myklen Laulu punaisesta rubiinista -teoksen kustantajana. Tämä romaani aiheutti rohkeudellaan 50-luvulla Suomessa painokanteen, ja kirja takavarikoitiin ja poltettiin. Myöhemmin Kajanti on kirjoittanut mm. kattavan teoksen Suomen lipun historiasta.""

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Enpä sitten pystynyt vastustamaan kiusausta käydä ostamassa tänään Yrjönkadulta antikvaari Johannekselta haaveilemaani kirjaa, Erkki Tantun exlibriksiä (1948)

Esipuheessa selitykset on kirjoittanut Jaakko Puokka ja näitä on painettu kaikkiaan 800 kappaletta, joista numeroituja on 200 ja merkitty taiteilijan nimikirjoituksella.

Lisäsin kolme Erkki Tantun piirtämää exlibristä, jotka kiehtoivat minua eniten. Mannisen pikkumies on vaikuttava. Hellemanin taas aiheeltaan ja kaikessa runsaudessaan hieno.

Hurmaavin on mielestäni tuo nyt kakkosena oleva pakinoitsija Heikki Marttilan kuva. Marttilan mielikirjailijoita oli Omar Khaijam ja lisäksi kuva esittää säettä; "Ma kainalossa koraani ja kannu toisen alla vaellan tiellä kaidalla ja tiellä lavealla."

Sattumoisin myös minun ahkerasti lukemani kirjat ovat Omarilta ja olen jopa kirjoittanut Khaijamilta valmiiksi oman värssyn kuolinilmoitukseenikin. Voipi jopa sanoa, että Hän on minulle läheinen kirjailija:)

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Varsinaisesti exlibris ei nyt äkkisistään muistu mieleeni lukemistani.. lienee jäänyt historiaan. Toki esimerkiksi Päätalon Iijokisarjan välistä sellaisen saattaisi hyvinkin löytää. Ainakin sellainen omakohtainen henkilökohtaisin muistamisin oleva kortti sieltä löytyy.

Paitsi entisenajan maaseudun niin myös Koillismaan tarkkana kuvaajana no 1.

Onnea ja Onnentäyteistä Uutta Vuotta Kaikille, myös kiinalaisittain käärmeen vuoteen siirtyville! :D

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos sitä samaa toivottelen myös sinulle Kai, mutta samalla pitää kysyä, että missäs ne sinun blogisi oikein viipyvät?
Enkös olekaan määräystä aikaisemmin sinulle antanut? :)

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Bloggailu on ollut telakalla jo syyskuusta - tai paremminkin jo viime vuoden tammikuusta - lähtien. Jo silloin hellitin tahtia. Tarkoituksella siitä tuli vieroittauduttua pois, koska se vei liikaa aikaa. Monenlaista muutakin säätämistä on ollut aivan riittämiin.. Tilanne on niin paljon muuttunut vuodentakaisesta.

Eihän sitä koskaan tiedä. Joskus joku itselleni tärkeä ajankohtainen aihe voi vieläkin saada siitä innostumaan. Haluan vaan mieluummin tehdä jotain syvällisempää eikä se useinkaan - oikeastaan juuri koskaan - edes yhdelle A4:lle mahtunut. Kaipa tuohon aiempi tutkijataustani vaikuttaa. Ja blogihan pitäisi mieluummin mennä vielä siihen puolikkaaseen sivuun..

Mutta mielen virkistykseksi ja kirjoitustaitoa ylläpitääkseni tuota blogistelua tulikin tehtyä huomattuani sitä ennen, että ainakin sanomalehdissä lehtikirjoituksilla elantonsa saaminen freenä on jo elämäntapaintiaaniutta. Säästän mieluummin nekin juttupaikat jo alalla toimiville, jotka jaksavat vielä sinnikkäästi yrittää.. ;) Onnea tuon tärkeän työn tekemiseen on kuitenkin pakko toivottaa!

Maailmassa tiedon määrä nousee eksponentiaalisesti, mutta siitä huolimatta lehdistössä eletään kurjistumisaikakautta. Onko oikeasti olemassa ilmaista laatu-uutista tai -juttua? Ei ole! Lisäksi kirjoittamisestaan pitää aina kantaa myös vastuuta, ja usein se sosiaalisessa mediassa tuppaa monilta unohtumaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

".. Tarkoituksella siitä tuli vieroittauduttua pois, koska se vei liikaa aikaa."

Tuota samaa olen kyllä itsekin välillä ajatellut, kun tämä koukuttaa vähän liikaa, eikä ihan näin paljoa haluaisi tähän aikaa uhrata.
Tätä Vapaavuoroa on sinänsä ihan hauska välillä seurata, jota en ensimmäisenä vuotenani täällä koskaan edes katsonut, kun Puheenvuoro vain kiinnosti enemmän.

Hyvää jatkoa vain sinulle Kai ja äläkä nyt ihan tätäkään kirjoitus- alustaa kokonaan hylkää!

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Vapaavuoro on todellakin mennyt hyvään suuntaan. Minäkään en aiemmin seurannut tätä puolta kuin hyvin satunnaisesti, mutta nykyisin tulee katsottua samalla kertaa läpi kuin Puheenvuorokin.

Hyvää jatkoa sinnekin! Osallistumiseni jää vain jatkossa vähemmälle, kuten on jo viimeisen vuoden aikana tapahtunutkin. Toki tulee näitä alustoja kyllä seurattua jatkossakin. Varmasti joskus jotain laitan tulemaankin, jahka ensin joku asia alkaa tarpeeksi vannehtimaan päätäni ;)

Onhan kyseessä kuitenkin Suomen paras blogialusta! Siitä kiitokset kuuluvat kustantajalle!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiinnostava blogi ja keskustelu. Mieheni teki oman exlibriksen joskus 1980-luvulla. Silloin vielä niitä taisi olla käytössä. En juuri ole niihin törmännyt vanhoja kirjoja ostaessani. Ehkä en ole siitä näkökulmasta myöskään mitään etsinyt. Yksi F.E. Sillanpään omakätiseti kirjoittama tervehdys hänen kirjoittamassaan Hiltu ja Ragnar Kertomus kahdesta ihmislapsesta kirjassa. Ensin on vastaanottajan nimi ja sitten näin: kas kuinka ilomielin Mä pian sen nimeni kirjailen! - että

sitten on vain F.E. Sillanpää alla

Mite lie kirjailija ajatellut jatkoksi? Katkesiko ajatus vai oliko taktisesti pistetty lukija pohtimaan mahdollista jatkoa.

Toisessa Miehen tie : Ahrolan talon oloista Paavon isännyyden vakiintuessa on vain hänen nimikirjoituksensa kuten yllä. Pitääkin lukea nuo kirjat. Hauskaa, että näistä kirjoista on otettu vaikka kuinka monta painosta. Miehen tiekin on seitsemäs painos.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset