*

zzz333

Esa Saarinen, kirkkaudesta kirkkauteen ja kiitollisuudesta hyvyyteen...

  • Esa Saarinen, kirkkaudesta kirkkauteen ja kiitollisuudesta hyvyyteen...
  • Esa Saarinen, kirkkaudesta kirkkauteen ja kiitollisuudesta hyvyyteen...
  • Nämä kukat haluaisin ojentaa Esa Saariselle. Jatka samaan tyyliin:)
    Nämä kukat haluaisin ojentaa Esa Saariselle. Jatka samaan tyyliin:)

"Hyvää Joulua nuorelle parille" sanoo Esa Saarinen meille silmät ystävällisesti tuikkien kun poistumme parkkihallin hissistä viime joulun aikaan.. Hetkeä aikaisemmin oli Esa jäänyt odottamaan meitä pitäen hissin ovea auki ja muutaman sanan vaihdettuamme oli ensitapaaminen filosofin kanssa ohi. Tämä viittaus "nuoreen pariin" oli tarkoitettu ilahduttamaan meitä ja se toki lämmitti mieltäni, joka oli sen tarkoituskin. Jälkeenpäin ajattelinkin, miten mukava on tavata vieras ihminen josta säteilee ilo ja halu myöskin luoda ympärilleen iloa ja hyvää mieltä.

Tämä kohtaus elävästä elämästä tuli mieleeni kun luin viime sunnuntain Hesarista Saska Saarikosken haastattelun Saarisesta, jossa hän kertoo puukotuksen aiheuttamista jälkitunnelmista. Haastattelussa Esa sanoo, että "taistelu elämästä oli eksistentialistinen kokemus, jossa tuntui tiivistyvän koko hänen elämänfilosofiansa:rohkeus, toiminta, ihmisten välinen yhteys ja hyvyys. Ennen kaikkea hyvyys".

Näihin lauseisiin oli helppo uskoa ja haastattelun jälkeen myöskin uskon, ettei Saarinen ole tämänkään puukotustapauksen jälkeen menettänyt uskoaan luottaa ihmisyyteen ja hyvyyteen. Saarinen jopa vakuuttaa antaneensa hyökkääjälle jo anteeksi.

Ja mitä voikaan muuta odottaa ihmiseltä, joka vuonna 1994 kirjoittamassaan kirjassa "Filosofia" kertoo aavistelleensa jo lukioaikoina, että elämän suuremmoisuudet ovat henkeäsalpaavia. "On suuremmoista tutustua näkemyksiin, joita ilmiselvästi pitää virheellisinä. Aina on syytä lisätä oman ajattelunsa kimmokykyä. Mitä hillittömämpi näkemys, sen mielenkiintoisempi näkemys - jos joku sen pystyy perustelemaan. Olen ponnistellut tehdäkseni oikeutta filosofian valtavalle moninaisuudelle. En tiedä, olenko onnistunut mutta totean tämän: filosofia haastaa ennakkoluulottomuuteen ja henkiseen avaruuteen. Niiden arvojen toivon sykkivän läpi käsillä olevasta kirjasta.""

Filosofia on erilaisuuksien taidetta, sanoo Esa Saarinen kirjassaan ja saa minut vahvasti toivomaan, että hänen kaltaisiaan ihmisiä olisi meillä huomattavasti enemmän. Ehkei se nyt sentään ole yksinomaan filosofian ansiota, vaan siihen tarvitaan myös empatian ja mielen avaruuden lisäksi omaa ponnistelua luoda hyvää ympärilleen... Tahtotila hyvän kierrättämiseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Olen itse kuunnellut Esa Saarisen luentoja yliopistolla aikoinaan.
Äärimmäisen innostava tyyppi.
Mutta hänellä on myös äärimmäisen viisas vaimo, Pipsa, jos siis ovat yhä
yhdessä, en tarkistanut mistään, toivon että ovat.

Kaikkea hyvää Esalle, ihmisyydelle!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tyttäremme kävi myös hänen luennollaan ja muistan hyvin hänenkin Saarista kehuneen. Toiset nyt vain ovat karismaattisempia kuin toiset ja viisas, värikäs ulosanti tekee luennosta myös poikkeuksellisen kiinnostavan, jota täydet salitkin hyvin todistavat.
Voin melko varmasti todeta, että kuningatar Pipsa on edelleen kuviossa mukana:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olen kerran soittanut Esa Saariselle pyytääkseni häntä esiintymään informaatikoille tarkoitetussa tilaisuudessa, joskus 1990-luvun alussa. Meillä oli yhteinen ystävä professori Olli Järvinen. Vetosin eri keinoin tuohon silloin erittäin kysyttyyn henkilöön. Käytin tuon ystäväni suositusta ja rahaakin olisi ollut paljon pääpuhujalle luvassa. Hän ei suostunut puhujaksi. Minulle jäi puhelusta hiukkasen epämiellyttävä olo, joka toki on enää muisto vain.
Suosion huipulla ihmiset eivät välttämättä ole kaikkein mukavimmillaan. Esa Saarinen on varmasti myös mukava ja selviytyjäkin selvästi. Kaikkea hyvää hänelle siis myös.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Niin, muistaakseni Esa Saarinen eli juuri noihin aikoihin elämänsä ruuhkavuosia?
Hän oli suosionsa huipulla ja median suuri lemmikki, joten häntä todennäköisesti myöskin ahkerasti revittiin joka puolelle.
Oma perhekin oli samaan aikaan kasvamassa, joten aika taisi loppua kesken hyvinkin monena päivänä? Vaikea sanoa, mutta huomaan selvästi olevani nyt puolustuskannalla Esan puolesta, kun vielä tekee mieli todeta, että muutamassa kymmenessä vuodessa myöskin ihminen kehittyy jatkuvasti parempaan suuntaan, jos aineksia siihen vielä on?:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #4

Komppaan tuota viimeistä lausettasi. Sanotaanko sitä viisastumiseksi?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Suosion huipulla on tärkeätä osata kieltäytyäkin tarjouksista, eihän kukaan pysty olemaan monessa paikassa yhtaikaa. Paitsi eräs ystävättäreni, ainakin hänen almanakkamerkinnöistä päätellen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Sanotaanko sitä viisastumiseksi?""

Pitäisiköhän minun nyt vastata tuohon Saarisen kirjasta lainaamaani pieneen pätkään Sokrateelta, johon tosin voimme kai kaikki hyvin yhtyä?

"Sokrates ei ollut viisauden omistaja, vaan viisauden etsijä. Sokrates oli viisain kaikista, sanottiin, koska hän tiesi, että ei tiedä."

Tätä samaa ajatusta on käyttänyt moni muukin suomalainen julkiviisas teksteissään, vaikken itse aikaisemmin tiennyt, että se on juuri alkuaan Sokrateen suusta ensimmäiseksi kuultu viisaus.
Kaikkein tunnetuin lienee vain tuo Gnonthi seauton-Tunne itsesi.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Viisas tietää, ettei tiedä.

Viisas fokusoi ajatuksensa hyvyyteen, kaikesta huolimatta ja juuri sen vuoksi.

Älykkäitä ihmisiä on paljon, viisaita (tällä hetkellä) vähemmän.
Viisaus on mielestäni älykkyyden korkein laji.

Käyttäjän unimaininki kuva
minnam ahonen

Esan painopiste ja lähestymistapa on kyllä siirtynyt viimeisen vuosikymmenenä aikana tuosta filosofiasta enemmän amerikkalaiseen positiivisuuspsykologiaan, jonne hän on myös luonut hyvät yhteydet.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Esan painopiste ja lähestymistapa on kyllä siirtynyt viimeisen vuosikymmenenä aikana tuosta filosofiasta enemmän amerikkalaiseen positiivisuuspsykologiaan...""

Luulen, vaan en tiedä, niin tuo positiivisuuspsykologia todennäköisesti puhuttelee enemmän nykypäivän ihmisiä kuin puhdas filosofia?

Tähän samaan saumaan voinkin kai esittää yhden toivomuksen mm. opetusministerille, jota ajatusta ei varmaan Esa Saarinenkaan vastustaisi? Eli toivoisin jo peruskouluun ja lukioihin enemmän oppitunteja filosofiaan ja vähemmän uskonnon opetukseen.

Lopputulos itsenäiseen ajatteluun olisi oppilaille huomattavasti hyödyllisempää, niin vanhoja luutuneita käsityksiä vastaan kuin myös tuohon Esan kaipaamaan henkiseen avaruuteen, josta myös suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan kumpuaa.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Minusta uskontoa ei tarvitsisi opettaa koulussa lainkaan.

Filosofiaa, elämänkatsomustietoa, ja toki tietoa eri uskonnoistakin,
niitä aineita tarvittaisiin tosi "kipeästi".

Yleensäkin vähemmän sirpaletiedon pänttäystä, mutta paljon eväiden antoa omaan itsenäiseen, yksilölliseen ajatteluun.

Uskaltaako koululaitos?

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Minusta siinä Esa Saarisen positiisuuessa on semmosta vanhan ajan yksinkertasen hyvän ihmisen meininkiä!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #15

Niinpä Hilkka! Aatelepa sitä, jos edes vajaa puoletkin ihmisistä olisi edes vähän Esa Saarisen kaltaisia, niin tämä elo ja mahdolliset raskaatkin surut olisivat monelle ihmiselle huomattavasti helpompia kantaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Muutamalla ystävällisellä sanalla on helppo tuottaa hyvää mieltä ja itselleenkin iloa.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Mieki olen sitä kuunnellu ja rouvvanki tavanu ja ihania oova ja kiitos ihana ploki!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hilkka ihmettelinkin minne sinä katosit. Missä ovat blogisi?

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ai ihme, emmie ole kaonu, mie ootan kessääko pikkuorava(?), on ollu aika iso projekti menossa, että onkohan se ihan näkyny! Tsemppiä ja iloa Irja, mie kait olen vetäny henkeä enkä ole hoksanu ees, etten ole paukutellu höpinöitäni.