zzz333

Venetsia, tuo kanavien, kujien ja Guggenin taidemuseon ihana kaupunki!

  • Venetsia, tuo  kanavien, kujien ja  Guggenin taidemuseon  ihana kaupunki!
  • Venetsia, tuo  kanavien, kujien ja  Guggenin taidemuseon  ihana kaupunki!
  • Tämä alkuperäinen kellotorni seisoi lähes tuhat vuotta ennen romahdustaan!
    Tämä alkuperäinen kellotorni seisoi lähes tuhat vuotta ennen romahdustaan!
  • Peggy Guggenheimin museo
    Peggy Guggenheimin museo
  • Mario Marinini: L`Ange de la ville, 1949
    Mario Marinini: L`Ange de la ville, 1949
  • Pablo Picasso: Kylpijät, 1937
    Pablo Picasso: Kylpijät, 1937
  • Patsaan takana Peggy G hauta (1898-1979)
    Patsaan takana Peggy G hauta (1898-1979)
  • Venetsia, tuo  kanavien, kujien ja  Guggenin taidemuseon  ihana kaupunki!
  • Venetsia, tuo  kanavien, kujien ja  Guggenin taidemuseon  ihana kaupunki!
  • Kortissa Peggy koirineen
    Kortissa Peggy koirineen
  • Venetsia, tuo  kanavien, kujien ja  Guggenin taidemuseon  ihana kaupunki!
  • Venetsia, tuo  kanavien, kujien ja  Guggenin taidemuseon  ihana kaupunki!
  • Huokausten silta, josta vangitut näkivät viimeisen kerran taivaan ja maan koko kauneuden...
    Huokausten silta, josta vangitut näkivät viimeisen kerran taivaan ja maan koko kauneuden...
  • Venetsia, tuo  kanavien, kujien ja  Guggenin taidemuseon  ihana kaupunki!
  • Venetsia, tuo  kanavien, kujien ja  Guggenin taidemuseon  ihana kaupunki!
  • Nahkakenkien valmistusta ja myyntiä..
    Nahkakenkien valmistusta ja myyntiä..
  • Venetsia, tuo  kanavien, kujien ja  Guggenin taidemuseon  ihana kaupunki!
  • Lidon kuuluisa hiekkaranta
    Lidon kuuluisa hiekkaranta
  • Lidosta kuvattuna suoraan Venetsian keskustaan..
    Lidosta kuvattuna suoraan Venetsian keskustaan..
  • Kiitos Anna! "Kielitaito" oli ylimääräinen lahja meille..
    Kiitos Anna! "Kielitaito" oli ylimääräinen lahja meille..

Venetsia lepää laguunillaan niin kauniina ja viehkona, että jo kuvien valikointi tähän tuntui ihan ylivoimaiselta suoritukselta. Olisin halunnut ottaa mukaan vielä enemmän  kuvia  ja erityisesti juuri sivukujien ainutlaatuisesta tunnelmasta  joka viehätti minun silmääni erityisesti. 

Viisi päivää Venetsiassa on ihan liian vähän vaikka olemme siellä olleet aikaisemminkin, mutta aina vain yhden päivän retkellä Veronasta tai Gardalta. Nyt halusimme näyttää  lastenlapsillemme jotain oikeasti mieleenpainuvaa ja elää sitä tunnetta heidän kanssaan. Venetsiaahan  halkoo 177 kanavaa, joiden yhteispituus on peräti 44 kilometriä ja näiden yli johtaa 450 siltaa ja jo se  itsestään tekee kaupungista erityisen ihmeellisen lastenkin silmin.

Venetsia on siinäkin mielessä hyvin lapsiystävällinen kun sen liikkuma-ala on suhteellisen pieni ja joka puolella on vettä ja mielenkiintoista nähtävää myöskin lähisaarilla, niin Muranossa kuin Buranossakin.  Niistä kirjoitan vielä oman blogin, koska upeat saaret ovat sen myös ansainneet.

Ensimmäiset kuvat on otettu San Marcon kirkontornista, Campanile, joka alunperin on rakennettu jo 1500-luvun alussa. Se romahti vuonna 1902 ja hallitus päätti rakennuttaa sen täysin entiseen asuunsa ja alkuperäiseen 95 metrin korkeuteen. Normaalina turisti aikoina kesällä sinne on aina ollut toivottoman pitkät jonot, mutta nyt lokakuun puolenvälin jälkeen turismi rauhoittuu kohtuulliseksi... alkaakseen taas joulun tienoilla uudestaan.

Tuntuu aivan uskomattomalle, että Venetsia nykypäivän pahin tulva oli marraskuussa 1966 , jolloin vesi nousi vyötäisten korkeudelle, josta pieni marmorilaatta Campanilen seinässä meitä muistuttaa. Se muistuttaa myös kuinka suuressa vaarassa koko Venetsia on kaikkine taide- ja kulttuuri arvoineen onkaan.

Kehut loppuvat minulta kesken kun pitäisi kuvata Peggy Guggenheimin museon aarteita, joten jätän sen nyt vähiin. Pieni otos kuvistani kertokoon vähän kuinka hieno kokoelma onkaan! Ei sitä turhaan sanota Italian yhdeksi hienoimmista modernin taiteen museoksi.  Hauska Marino Marininin ratsastajapatsas, jonka Peggy sijoitti  Canal Granden puoleiselle terassille.  Muistelmissaan Peggy G kertoo kuinka tuolloin vuonna 1950 tuo estoton patsas herätti pahennusta ja siitin jouduttiinkin  usein ruuvaamaan irti, jotta Canal Granden ohi purjehtinut kirkkoväki ei olisi liikaa kauhistunut.

Itse Peggy Guggenheimin hauta on puutarhan perimmäisessä nurkassa ja samoin hänen "lapsensa" kaikkiaan muistaakseni yli kaksikymmentä koiraa on haudattu hänen viereensä. 

Venetsia ja gondolit kuuluvat olennaisesti yhteen, mutta me tyydyimme katsomaan kuinka ihmiset pääasiassa ottivat itsestään selfieitä, kuten nykyaikaan kuuluu. Käsintehdyllä hienolla gondolilla ajelu maksoi noin 80 euroa, mutta julkisilla vaporetoilla vain seitsämän euroa ja sillä sai ajaa vaikka tunteja yhteen syssyyn:)

Kävelimme paljon pikku kujilla mm. juutalaisten kaupunginosassa,  johon harvoin eksyy turisteja ja saimme istua siltojen portaillakin ihan rauhassa.  Kaiken kaikkiaan suosittelen Venetsiaa myös lapsiperheille. Itse asuimme Lidossa, joka on  noin 15 minutin venematkan päässä Markuksen torilta.  Siellä on 12 kilometriä hienoa hiekkarantaa ja nyt sään suosiessa siellä oli myös  uintikelpoinen tarpeeksi lämmin vesi.  Yksityisasuntoja voi vuokrata tähän aikaan ja vieläpä hyvin edullisesti.. Meilläkin oli seitsämälle hengelle iso asunto rauhallisella ja kauniilla kadulla, josta oli 10 minuutin matka kävellen laivarantaan. Suosittelen. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

On se! Mieheni luki sen juuri äsken ja sanoi, että ainakin siinä on hehkutusta tarpeeksi:) Mutta mitä minä sillä mahdan, kun se vaan on niin ihana paikka.

Usein ihmettelen ihmisiä, jotka menevät aina merta edemmäs kalaan, kun meillä on Euroopassa näin upeita paikkoja ja lennotkin Milanoon ovat niin halpoja kun ostaa oikeaan aikaan tai Stokkan Hulluilta päiviltä. Milanosta menee kolmessa tunnissa suoraan Venetsian kanavan rannalle ja Italian junat ovat hämmästyttävän halpoja meidän Suomen hintoihin verraten.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... siitin jouduttiinkin usein ruuvaamaan irti..."

- Outs mikä nivusia vihlova lause! Ei enää tuollaisia, please.

Olen vieraillut Venetsiassa pariin otteeseen. Hieno ja erityinen paikka totta kai, mutta en ole menettänyt sille siit... (anteeksi) sydäntäni. Aivan vastaavia fiiliksiä voi saavuttaa Italiassa muuallakin. Ja jos tykkää automallien bongailusta, on Venetsia täsmälleen väärä matkakohde. Garda-järven alueella voi sentään nähdä Ferrareita ilta-ajeluillaan.

Roomasta sanotaan, että kolikon heittäminen Trevin lähteeseen takaa matkailijan tulevan kaupunkiin uudelleen. Venetsiaankin liittyy sanonta, jonka loppua en muista: "jos pulu kakkii päähäsi, ..." - Mitä ihmettä siitä uskotaan seuraavan?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Ja jos tykkää automallien bongailusta, on Venetsia täsmälleen väärä matkakohde."

Voi teitä miehiä! Sehän juuri on niin ihanaa, kun ei tarvitse varoa autoja...niitähän nyt muutenkin on joka paikassa ihan liikaa:) Lidossa muuten oli autoja ihmeen paljon, vaikka se on varsinaisesti oikein pyöräilijän paratiisi.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Osaan kyllä arvostaa kaupunkikeskustojen kävelyalueita, mutta Venetsia on autottomuudessaan äärimmäinen. Toisaalta missä muualla voisi bongata yhtä paljon veneitä, ja varsinkin gondoleita? Entä olisiko Amsterdam hyvä kompromissi yhdistäessään kanava- ja katuliikenteen?

Viime keväänä Stuttgartissa majoituin hotelli Riekeriin erittäin vilkkaan katuristeyksen tuntumaan. Näköala 3. kerroksesta liikenteen sekaan oli mainio, ja perusteellinen äänieristys piti melun poissa. Eipä tarvinnut teeveetä avata, kun stuttgartilaisten Mersut ja Porschet tarjosivat suorastaan hypnoottista ohjelmaa ikkunan täydeltä!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Noita veneitä ihailin siellä minäkin, koska niitä nähtävästi rakkaudella hoivataan ja kiillotetaan. Erityisesti nuo mahonkiveneet olivat upeita ja malliltaankin harvinaisen virtaviivaisia luomuksia. En tainnut ehtiä parhaista edes kuvia ottaa kun jäin muotoja tuijottamaan...siis veneen:)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Porco Dio, che immagini!

Minulla on Venetsiasta kaksi kokemusta. Ensimmäisen kerran matkustin sinne suomalaisen rekan kyydissä kevättalvella 1979. Kuski ajoi tammikuussa liukkaalla kelillä miltei yhtä mittaa Turusta perille nukkuen laivalla Tukholmaan muutaman tunnin ja Gedseristä Travemündeen pari tuntia.

Brenneron mäessä heräsin aamuyöstä ja huomasin kuinka hänen silmänsä lupsahtelivat. Sanoin hänelle jotain ja hän ei vastannut. Ravistin olkapäästä ja sitten hän "heräsi" pahoitellen, että hänellä on tapana torkkua ajaessaan. Väitti olevansa siinä määrin kokenut ajaja, että pystyy seuraamaan tietä horroksessakin. AH, kuinka turvallinen tunne siitä tuli!

Joimme cappuccinot aamuyöstä Italian puolella Etelä-Tirolissa pakkasen paukkuessa ja susien ulvoessa vuorilla. Se oli ensimmäinen kokemukseni Italiasta - tuosta auringon ja Rivieran maasta.

Venetsiassa ei ollut lunta, ainoastaan halla vihreällä nurmikolla. Rekan purkajat terminaalialueeella pihistivät Valion Viola-juustopakkauksia taskuihinsa sen kuin kerkivät. Mitään häpeämättä ja silmää meille iskien.

Toukokuun lopulla menin sitten kesätöihin samaan firmaan, joka oli suomalaisen huolitsijan italialainen edustaja. Se oli Comossa. Siellä tutustuin Venetsian lähellä asuvaan italialaiseen tyttöön, joka oli lomalla Comossa kesäkuussa. Hän pyysi minua myöhemmin tulemaan Venetsiaan viikonlopuksi ja kun siihen aikaan ei ollut kännyköitä, niin sovimme vain, että tapaamme Venetsian rautatieaseman lähellä olevilla portailla, joista voi nähdä koko Venetsian yli lähellä San Marcon toria.

Saapuessani määräpaikkaan näin hänet heti odottamassa rappusilla. Muistan tuon tapaamishetken yhtenä elämäni romanttisimmista hetkistä.
Vietimme päivän Venetsiassa muun muassa gondoliajelulla. Oi niitä aikoja ...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Vietimme päivän Venetsiassa muun muassa gondoliajelulla. Oi niitä aikoja.."

Enpä tuota yhtään ihmettele. Katselin ohi ajaessa usein pareja gondoleissa ja useimmiten he ottivat jatkuvasti itsestään kuvia - selfiet ovat vallanneet täysin ihmisten mielet iästä riippumatta:) Se tuntui jotenkin niin epäromanttiselta, vaikka kuvalliset muistot ovatkin toki tärkeitä, mutta ihan yhtenään..

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Onpa Juha ihan muisto jostain aikojen takaa. Lämmitti minuakin, sillä Italia on suosikkini ja nostit omat muistonikin pintaan. Minun nuoruuden kokemukseni on Caprilta ja Roomasta, mutta Caprilla kokemukseeni liittyy italialainen nuorukainen. Oi niitä aikoja ja muistoja ja piazzoja ja rantoja ja seikkailuja.

Venetsiassakin olimme muutama vuosi sitten. Kiinnostava paikka, mutta lyhyt aika vierailuun ja tustumiseen. Kiersimme tuolloin Apenniinit ja vierailimme myös Firenzessä, Montepulcianossa, Roomassa, Riminissä, San Marinossa. Kyllä oli varakkaan näköistä aluette koko Toscanan seutu. Niin on Genovakin, jossa olen useamman kerran vieraillut. Italia, sinne pitää päästä aina uudelleen.

Kaija ihanat kuvat. Kivoja näkökulmia, ei niin periteisiä turistikuvia ja se on hyvä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Caprilta ovat minunkin parhaat muistoni kauan sitten:) Olimme vielä silloin nuoripari ja kiertelimme kaikkiaan kuusi viikkoa ympäri Italiaa ja ensimmäinen lapsemmekin sai alkunsa sitruunapuiden varjossa telttapaikalla. Silloin keväällä satoi niin paljon, ettei kuulemma sataan vuoteen oltu moista nähty, mutta eihän se nuorena paljoa haitannut.

Eniten minua harmitti kun Roomassa meiltä varastettiin autosta kaikki omaisuutemme ja ennen kaikkea menetin kamerani ja kaikki kuvani sen myötä. Meille jäi vain teltta teltapaikalle ja peitot. Minä olen muutenkin varsinainen varkaiden imuri, kun lompakko on viety niin monessa paikkaa ihan vaan käsilaukusta ja nykyään pidänkin rahani aina matkoilla takataskussa vetoketjun ja hakaneulan kera. Laukussa kannan vain kolikoita kahvihetkiin:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Italiasta kannattaa hankkia käsilaukku, siellä niitä on suunniteltu siten ettei pääse helposti varkaisiin. Lyhytremmisiä olalla kannettavia, joita voi pitää käsivarren alla kainalossa ja vetoketjun lisäksi on usein joku muukin sulkijasysteemi, vaikkapa soljen läpi pujotettava remmi.

Caprilta ei ole ollenkaan romanttisia muistoja, mentiin ystävättäreni kanssa kukonlaulun aikaan junalla Roomasta päiväksi ja ensimmäiseksi Siniseen luolaan. Soutaja lauloi O sole mion, ojensi kätensä ja sanoi Tips for me. Myyntikojuista huudeltiin suomeksi ostoksille, Munthen huvilalla sentään oli viihtyisää:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Anacapri ja Munthen huvila olikin nähtävyys. Luin Huvila meren rannalla kirjan ennen matkaa. Anacparin rinne oli keväällä palanut ja mustana.

Osasin silloin vain muutaman sanan italiaa. En ymmärtänyt edes sanaa aqua, kun joku vanha mies sitä laivalla minulle solkotti. Olisi ehkä tarjonnut juotavaa.

Caprille ja Sorrentoon haluan vielä joskus uudelleen. Mutta olivat ne sitruunapuut hedelmineen upeita. Tee, jossa oli tuoretta sitruunaa maistui taivaalliselle ja ne yrteillä ja öljyllä maustetut tomaatit. Sellaisia ei enää koskaan missään sen jälkeen ole saanut. Ehkä nuoren ihmisen makuaisti on niin herkkä ja voimakas. Oliiveja tarjottiin kaikkialla ja ne olivat vielä silloin suussani käsittätättömän pahoja.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Niinpä haluan minäkin. Kaipuu jää, vaikka onkin sieltä juuri tullut..
Italialaiset ovat muutenkin niin viehättäviä ja lapsirakkaita ihmisiä ihmisiä ja harmittaa kun ei osaa italiaa. Meidän asunnon omistaja Anna oli vielä super, super ystävällinen kun hän oli ostanut meille ensihätään jääkaappiin jopa jäätelöä, maitoa, kuohuviinipullon ja tuoreita hedelmiä oli kulhot täynnä. Eniten meitä liikutti kuitenkin lämmin tuoksuva omenapiirakka pöydällä, johon oli pintaan taiteiltu "tervetuloa". Olimmekin hänelle ensimmäiset suomalaiset vieraat.

Läksiäismuistoksi saimme häneltä vielä jokainen Muranon lasista tehdyt pienet lahjat...kyyneleet eivät olleet minulla kovinkaan kaukana kun me Annan kanssa halailtiin venerannassa lähtöpäivänä. Hän jopa haki ja vei meidän ison joukkueemme autolla satamaan.
Taidankin vielä lisätä kuvien joukkoon tuon Annan piirakan kuvan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Potkipa teitä onni vuokraemännän suhteen, herkullinen piirakankin kuva.

Vielä ehtii opiskella italiaa, luin kauan sitten jonkin verran työväenopistossa, mutta nykyään näkyy olevan netissäkin italian kursseja, tätä mainostetaan ilmaiseksi:

http://www.linguhouse.com/Dir/StudyRoom/FI/FI-IT/S...

Vähäisestäkin kielitaidosta on ollut hyötyä, mm. Napolissa rautatieasemalla - taisi olla Garibaldi - kun oli tulinen kiire puolilta öin junalle ja kysyin siivoojalta mistä Rooman juna lähtee, hän neuvoi portaat alas.
Ja liirojen aikaan kun Italiassa oli pulaa kolikoista, vaihdoin niitä naistenhuoneiden siivoojilta sen jälkeen kun olin saanut vaihtorahaksi mm. tulitikkurasian. Caprilta sai paikallisia pikkuseteleitä, jotka eivät kelvanneet mantereella.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olen lukenut italiaa joskus nuorena asuessani Sveitsissä ja nyt en muista enää siitäkään kuin joitain yksinkertaisia tervehdyksiä. "Vähän osaaminen" ei motivoi pitämään sitäkään vähää yllä ja se sitten oikean paikan tullen harmittaa ihan vietävästi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #17

Eipä tietenkään jos haluaa keskustella italiaksi, mutta turistia vähäinenkin kielitaito on kummasti auttanut. Mm. mainitsemallasi Garda-järvellä kun olin saanut vaaleaan lennolla käyttämääni kävelypukuun tahran, vein sen pesulaan. Pestä = lavare ja kuiva on secco, hyvin toimi:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #18

Totta puhut! Yksikin sana on avuksi ja kun ottaa vielä kädetkin lisäavuksi, niin pärjää kyllä ihan riittävästi yksinkertaisissa asioissa. Olen minä kerran kaupassa haukkunutkin koiran tavoin, hakiessani kuvallista koirakorttia ja löytyihän se näinkin vähillä eväillä:)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ja liirojen aikaan kun Italiassa oli pulaa kolikoista, ..."

Tuosta tuli mieleeni nolo tilanne, kun 80-luvulla olin avec-matkalla Italiassa ja kerran aurinkoisena iltapäivänä Como-järven rannan terassilla nautimme lasilliset kylmää valkoviiniä suolapähkinöiden kera. Lasku teki muistaakseni 830 liiraa.

Maksoin tuhannen liiran setelillä ja tarjoilija tunnollisesti antoi minulle teevadilla takaisin 170 liiraa kolikkoina. Minä puolestani mahtipontisesti otin VAIN sen sadan liiran kolikon taskuuni ja totesin tarjoilijalle, että hän saa pitää loput! Tarjoilijan suu meni hyväntahtoiseen virneeseen, kun hän totesi: "Mille grazie, é veramente gentile Lei". (Tuhannet kiitokset, olette todella jalomielinen).

Autolleni päästyämme tulin laskeneeksi, että se 70 liiraa oli yhtä kuin 20 penniä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #20

Heh, hauska tarina.. Minulle kävi melkein vastaavasti nuorena Pariisissa kun annoin ravintolassa taskunpohjalla olleet kolikkoni ja hän löi ne mielenosoituksellisesti käteeni halveksivasti hymähdellen. Jälkeenpäin sainkin tietää niiden olleen jo käytöstä poistuneita kolikoita ja nyt täysin arvottomia. Nuorena ottaa tuollaisetkin seikat liian vakavasti ja hävetti vielä päiviä senkin tapauksen jälkeen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #20

Liiran kurssin sisäistäminen kesti kyllä hetkisen. Käveltiin ystävättären kanssa ikkunaostoksilla Via Venetolla, löysi mieleisen puseron ja laski hinnaksi 300 markkaa tai sitä suuruusluokkaa. Kauppa oli siihen aikaan päivästä kiinni ja kun palattiin katsottiin vielä kerran: markkahinta olikin siinä 3.000 ja ostamatta jäi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos tuosta kielikurssilinkistä. Olen aina lukenut fb:ssä italialaisten kavereideni postaukset. Siitäkin oppii, mutta tietysti kurssi on systemaattisempi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #23

Kaikin mokomin, ja Hämeessä syntyneen hitaudella Caprin sitruunoista: Visiitti kun oli vain päivän pituinen niin eihän niitä puita nähnyt kuin rinnettä ajavan bussin ikkunoista, mutta sellainen vaikutelma jäi että puutarhojen joka neliömetri oli hyödynnetty.

Raikasta sitruunateetä tuli juotua, mutta em. syystä johtuen vasta vuosia myöhemmin välähti että Etelä-Euroopan toreiltahan voi ostaa kotiin tuotaviksi vasta poimittuja sitruunoitakin. Vailla pintavahaa, tai millä tökötillä niitä vientiin käsitelläänkään, voi hyvällä omallatunnolla raastaa keitoksiin ja paistoksiin kuorenkin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #24

Minulle jäi noihin Caprin aikoihini erityisesti mieleeni kuinka ihanalta maistuivatkaan sitruunoiden lisäksi myöskin appelsiinit.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Onneksi olkoon heille, joilla muistot Italiasta ovat romanttisia. Jos katse voisi tappaa, olisin heittänyt henkeni Roomassa kesäkuussa 1985.

Kävelin aurinkoisella jalkakäytävällä, ja näin vastakkaisesta suunnasta lähestyvän keski-ikäisen miehen erittäin tyylikkäässä mustassa puvussa. Hahmo vastasi kaavamaista käsitystäni italialaisesta rikollisesta, ja sanoin vierelläni kulkeneelle matkakumppanilleni: "Toi on varmaan joku mafiapomo."

"Mafia" on kansainvälistynyt sana, jonka saattaa lukea huulilta, ja jonka tuo jo melko lähelle ehtinyt vastaantulija selvästikin ymmärsi minun lausuneen. Mies suuntasi tummilla silmillään minuun armottoman katseen, joka suorastaan porautui lävitseni lähestyessämme toisiamme. Ohitimme hipaisuetäisyydeltä, ja onnistuin välttämään totaalisen lamaantumisen tuosta jäätävästä katseesta huolimatta. En halunnut vilkaistakaan taakseni! Olen tapahtuman opettamana visusti varonut puhumista mafiasta, mikä tietysti on järjestäytyneen rikollisuuden tavoitekin. Tuon tietyn pistäväkatseisen italialaisen tekemisistä minulla ei tietenkään koskaan ole ollut mitään tietoa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Pohjoinen Italia taitaa olla melko turvallista seutua, jossa mafiasta ei ole suuremmin haittaa. Sanotaan myös, että Venetsia on turvallisin kaupunki Italiassa, eikä siellä kyllä epämääräisen näköistä porukkaa liikkunutkaan. Heitä oli taas paljon Milanossa, joka on liikenteen keskuspaikka kaikkialle, varsinkin nyt Afrikan pakolaisten hakiessa omaa paikkaansa Euroopasta.

Katselin "guida Casasta" myytävien asuntojen hintoja ja Lidossa ne ovat jonkin verran halvempia kuin itse Venetsiassa, mutta lauttamaksut toki nostavat asumiskustannuksia jonkin verran.

Lidossa 70 neliön asunto maksaa 250.000 ja Venetsian keskustan tuntumassa 97 neliötä 550.000. Hyväkuntoinen 180 neliön keskustassa olevasta kämpästä terasseineen saakin jo pulittaa 1.150.000 euroa. Jos niin kuin jotakin kiinnostaisi se ostaa vapaana kuljeksimasta, ennen kuin venäläiset ehtivät:)

Lido on aikanaan ollut eurooppalaisten ja amerikkalaisten rikkaiden ja kauniiden kesänviettopaikka upean hiekkarantansa takia. Siksi siellä on myös viehkoja päältä kauniisti koristeltuja hotelleja viime vuosisadalta ja vanhoja taloja, jotka muistuttavat lähinnä upeita kartanoita. Kyllä niissä maisemissa hyvin viihtyisi:) Asukkaita Lidossa on noin 20.000.

Käyttäjän amgs kuva

Meidän häämatka oli Gardajärvellä ja sieltä matkustimme Veronaan, Venetsiaan ja jopa Milanoon. Ihana seutu ja muistot! Kiitos kuvista!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Romanttisia muistoja melkein kaikilla muilla, ja Veronassa ja Venetsiassakin tuli Garda-järveltä käytyä, ellei romanttiseksi muistoksi lasketa Veronan Romeon ja Julian parveketta :)

Milano jäi väliin, sen sijaan samassa hotellissa asui La Scalassa vieraillut Jorma Hynninen vaimoineen ja nuorimpine tyttärineen, jonka kanssa poika viihtyi, hotellin ainoat nuoretkin kun olivat.

Teki niin mieli kysyä samassa pöydässä istuessa laulaisiko vaikka suomalaisen kansanlaulun silloin kun päivällisen jälkeen vanhat italialaistädit lauloivat italialaista kansanmusiikkia äänissä, mutta kun oli perheensä kanssa lomallakin niin kysymättä jätin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Voipi olla, että Jorma Hynninen olisi ollut vain iloinen pyynnöstäsi. Minusta hän vaikuttaa itse ja hänen vaimonsa myöskin niin rennoilta tyypeiltä, etteikö se olisi ollut hänellä mieluisakin tehtävä?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #28

Myöhäistä se nyt on, valitettavasti.

T Piepponen

Siistei kuvii!

Jos sitä joskus menisi maalimalle palloilemaan, niin tuolla pitäisi käydä kattomassa maskien tekijöitä ja pari vanhoo kirjoo. Veistoksia myös.

Mille siellä haisee?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos kohteliaisuudestasi. Hämmästyttävää kylläkin, mutta siellä on pääasiassa hyvin puhtaan näköinen vesi jota se aikaisemmin ei ollut, mutta venetsialaiset ovat nähtävästi rakentaneet hyviä vedenpuhdistuslaitoksia. Muutamassa paikassa katuja ja kujia kävellessä tuntui viemärin tuoksua, mutta vain muutaman kerran. Sinänsä ihme, sillä luulisi siellä olevan jo valtava homeongelma kun vesi paikoin nousee ovien alareunojen tasalle.

Muuten jatkuva ihmetyksen aihe oli miten siistiä siellä kaduilla oli, kadulla ei ollut roskia, eikä rikottuja pulloja näkynyt kertaakaan kuten meillä.

Itse pelkään, ettei Venetsiaa enää taida nykymuodossa olla enää noin 50-vuoden päästä, jos nyt ei ihmeitä keksitä sen pelastamiseksi. Pelkona on vielä jäätiköiden sulaminen edelleen ja sen myötä monen muunkin maan pinta-alan jääminen osittain veden alle mm. Aasiassa. Meidän vihreä luonnonystävämme Pentti Linkolahan on sitä ennustanut jo vuosikymmen sitten. Venetsialla on siinä mielessä myös hyvin uhanalainen kaupunki...toivon mukaan olen siinä suhteessa väärässä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sain tänään meilin ihanalta Lidon isäntäpariltamme, joten jos joku teistä haluaa vierailla isommallakin joukolla Venetsiassa, niin kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon tämäkin mahdollisuus.

Venetsiassa hotellit ovat huomattavasti kalliimpia kuin Lidossa ja erityisesti vielä näin yksityisten pitämässä talossa on isot, rauhalliset ja viihtyisät tilat, kauniissa ympäristössä. Kesällä on vielä lisäbonuksena 12 kilometriä hienoa hiekkarantaa, jossa aikoinaan kesiään viettivät eurooppalaiset ja amerikkalaiset rikkaat ja kauniit:)

From: anna180655@hotmail.com

"Today I read your review about your stay at the Lido, thank you very much, you have made ​​us very happy.
I hope I still have many friendly guests, enthusiastic and well educated as you.
Best regards
Anna and Stefano

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset