*

zzz333

Sammatti ja Sammatin pojan syntymäkoti Paikkarin torppa

  • Sammatti ja Sammatin pojan syntymäkoti Paikkarin torppa
  • Sammatti ja Sammatin pojan syntymäkoti Paikkarin torppa
  • Eliaksen kehdon sanotaan olevan kallisarvoisin esine tuvan alkuperäisistä kalusteista.
    Eliaksen kehdon sanotaan olevan kallisarvoisin esine tuvan alkuperäisistä kalusteista.
  • Sammatti ja Sammatin pojan syntymäkoti Paikkarin torppa
  • Sammatti ja Sammatin pojan syntymäkoti Paikkarin torppa
  • Kasvihuoneilmiön aukioloajat
    Kasvihuoneilmiön aukioloajat
  • Sammatti ja Sammatin pojan syntymäkoti Paikkarin torppa
  • Sammatti ja Sammatin pojan syntymäkoti Paikkarin torppa
  • Sammatti ja Sammatin pojan syntymäkoti Paikkarin torppa
  • Siellä se on...takavasemmalla Paikkarin torppa
    Siellä se on...takavasemmalla Paikkarin torppa

Tulipa taas käytyä viime lauantaina Paikkarin torpassa, jossa on  aina uudestaankin käytynä  oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Meille se on vielä helppoa, kun mökkimme sijaitsee juuri Valkjärven vastarannalla ja minun lempiaiheitani onkin kertoa kuinka pikku-Elias kävi Topeliuksen vanhan sadunkin  mukaan kesäisin  ruuhella kalassa ja istukseli  siellä sileällä kalliolla ja tietysti vastarannalla. Itse olen todennut, ettei  hän niin mukavaa paikkaa voinut muualta  valita, kuin juuri meidän  rantakalliomme, jonka viereen voi helposti myös ruuhensa vetää ilta-auringon vielä paistaessa.

Sammatti on muutenkin oiva kesäinen retkeilykohde. Siellä on kauniin luonnon keskellä Paikkarin torpan lisäksi, Lohilammen museo ja  upean  vanhan  kirkon ohella myöskin Eliaksen hauta, jotka kaikki ovat aina käymisen väärttejä.

Nuorison saa myös helposti mukaansa,  kun kertoo vanhan Turun tien varrella olevasta hullun hauskasta "Kasvihuoneilmiöstä" joka on suuri kauppa täynnä ihmeellisiä esineitä, kirjoja, huonekaluja, koruja ja vanhoja muiden maiden sotilasasusteita ym. Itse olen ostanut sieltä Sveitsin alppijääkäreiden monitaskuisen takin, joka käy melkein isosta käsilaukusta, kun taskuja on joka lähtöön. Samoin olen ostanut sieltä ruotsin armeijan käsipyyhkeitä ym. hauskaa:) Meidän vieraamme ovat siellä aina viihtyneet hyvin, puhumattakaan näistä pienistä lapsenlapsista, jotka haluavat käydä siellä monta kertaa kesässä.

Pieni historian oppitunti menee aina  siinä samassa ja ristiriita kahden  täysin eri aikakauden ja kulttuurin vastakohtaisuus antaa syvyyttä molemmille puolille.  Paikkarin torppa huokuu köyhyyttä ja kun vielä tietää kuinka kovaa elämä oli tuolloin myöskin Lönnrotin perheelle, jonka seitsämän lasta joutuivat aika ajoin jopa kerjuulle Tammelaa ja Turun seutua myöten. Ujolle Eliakselle kerjuuretket olivat kuulemma erityisen vaikeita.

1800-luvun alkupuolella harva suomalainen oli kuullut mitään Sammatin pitäjästä ja sen asukkaista. Paikka oli syrjäinen ja vain muutaman sadan asukkaan asuttama köyhä paikkakunta Lohjanjärven luoteispuolella. Seutu oli ollut asuttua jo kivikaudella ja Lohjan kirkon rakentaminen kosketti myös sammattilaisia, koska vanhin tieto Sammatista on vuodelta 1406. Yhtä tuntemattomia olivat  monet muutkin Suomen paikkakunnat. Suomen kieli ja suomenkielinen kirjallisuus oli niin vähäistä, etteivät tiedot päässeet leviämään tätäkään kautta kansan keskuuteen. Suomenkielellä annettiin opetusta vain  kylänluvuissa ja rippikoulussa, koska muita oppikirjoja ei ollut. Aapinen ja ja katekismus olivatkin ainoita kirjallisia tietolähteitä suomenkielisille kansalle.

Kaikki muuttui vähitellen ja nykyinen "hohde" Sammatin yllä johtuu vain vuodesta 1802, jolloin syntyi Sammatin suuri poika Elias Lönnrot. Kolme päivää myöhemmin huhtikuussa naapuritorpan Pokan emäntä lähti viemään poikaa ristittäväksi Härjänvatsan kylään. Lunta pyrytti ja poika itki koko matkan. Perillä Pokan emäntä ei muistanutkaan suunniteltua nimeä, ja ´niin pastori ehdotti raamatullista Eliasta, joka sopikin meidän suurelle pojallemme paremmin kuin vanhempien toivomat nimet. Äiti toivoi nimeksi Tuisku-Jaakko ja isän mielestä paras olisi ollut Hulikka.  Eipä kuullosta nämä nimet niin hyvältä kuin tuo annettu Elias, vaikka arkikielessä se muuttuikin vain Elkaksi.

Elias Lönnrotin vaikeat opiskeluvuodet köyhänä ja nälkäisenä ovat lähes kaikkien tiedossa ja Tammisaaren aikaankin  liittyy liikuttava kertomus vuodelta 1814, jolloin riutunut Elias säästelee viimeistä leipäänsä loputtoman pitkään: "Jos mä sen alan, niin se loppuu."

Kukaan ei jaksa lukea tätä blogiani tämän pitempään, joten totean vain yhtenä kesä-sammattilaisena, että kun lukee esimerkiksi siitä, että Kalevala ilmestyi 1845 myös ranskaksi, niin halajaa yhä uudestaan käydä Eliaksen syntymäkodissa aistimassa tunnelmaa ja sitä paikkaa, josta kumpusi tämä suurteos myös muualle maailmaa saaden kiitosta kaikkialta...

 Käännöstä kommentoitiin Helsingfors Tidningarissa: "Ikinä ei vanha Väinämöinen olisi uneksinut jonakin kauniina päivänä olevansa kauniiden pariisittarien toalettipöydällä, marokiinikansissa tuoksuen eau de Portugalia."

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Paikkarin torpan läheisyydessä on jo 1950-luvulta lähtien vietetty Sampo-juhlia, joiden yhtenä tarkoituksena on tukea Elias Lönnrotin vanhuudenkodin - Lammin talon kunnostamista. Lammin talossa valmistui mm. 17 vuotta työn alla ollut suomalais-ruotsalainen sanakirja (1880)

Lönnrot on myös lahjoittanut varat Sammatin kirkonkylän kansakoulun perustamiseen (1868) joka toimii nykyisin ravintolana. Professori A.von Beckerin maalaamaan alttaritauluun hän myös lahjoitti varat. Elias Lönnrotin perhehauta, jolla on suuri Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pystyttämä tumma graniittinen hautapaasi, joka on kirkon vieressä.

Koulumatkat Sammatin ja Turun välillä olivat rankkoja, jollei onnistunut pääsemään hevoskyytiin. Huikeimman tarinan mukaan Elias olisi erään kerran lähtenyt aamuvarhaisella taivaltamaan Turusta ja saapunut vasta illalla Sammattiin. Lönnrot muisteli vielä vanhanakin, miten hankalaa pääsytutkinto oli ollut: "Saat matkustaa kotiin saman tietä kuin tulitkin, jollet vastaa ruotsiksi", oli rehtori uhonnut. "Hikoilin ja onnistuin vihdoin sen verran lausumaan ajatuksiani ruotsiksi, että minut otettiin vastaan", Lönnrot kertoi pääsykoekokemuksistaan.

Tulipa tuossa mieleeni, että kuinkahan monta lahjakasta nuorta Suomi menetti, kun heillä ei ollut mahdollisuutta oppia ruotsia tarpeeksi hyvin ennen pääsykokeita.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Runebergin tuvassa ja Aleksis Kiven syntymäkodissa olen käynyt, mutta Paikkarin torpassa en, ja Topeliuksen kodin Kuddnäsin ohikin olen vain ajanut, se kun ei ollut avoinna.

Sammatti ei ole osunut matkankaan varrelle, joten kiitos hienoista kuvista ja selostuksista :)

http://www.museiportalosterbotten.fi/museot-a-o/mu...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Seija kommentistasi ja mielenkiintoisesta linkistä Runebergin lapsuuskotiin. Eipä ole ainakaan näiden kahden suomalaisen merkkimiehen lapsuuskodit olleet ainakaan aineellisella hyvällä varustettuja. On siinä luovuus ja lahjakkuus olleet huipussaan ja kovaa taistelutahtoakin on tarvittu roppakaupalla, jotta he ovat molemmat pystyneet noin upeisiin saavutuksiin. Kuinkahan moni meidän nykyisistä, sanotaanko pullamössö sukupolvesta jää historiaan vielä kaksisataa vuotta myöhemminkin?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Nyt Kaija heitit pahan, ei tule ketään erityistä ainakaan heti mieleen :)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Jäin oikein pitkään miettimään tuota historiaan jäävää "suurmiestä" nykyajalta, mutta en millään keksi kuka hän mahdollisesti voisi olla. Kävin mielessäni läpi kirjailijat ja muut elossa olevat taiteilijat, mutta en kerta kaikkiaan osaa nimetä ketään, joka nousisi ylitse muiden ja olisi kiinnostava myös Suomen ulkopuolella vielä sadankin vuoden kuluttua. Auttakaa edes vähän!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kuvasi Paikkarin torpasta ovat todella kauniita. Minulla oli tilaisuus vierailla siellä alkukesästä. Kiintoisa nähtävyys.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Margareta kommentistasi. Olipa kiva kuulla, että olet samaa mieltä kanssani Paikkarin torpan kiinnostavuudesta. Eipä meillä taida olla enää montaakaan näin viehkoa vanhaa mökkiä tallella, josta on pidetty näinkin hyvää huolta.

Vähän meitä kesä- sammattilaisia pelotti kun Sammatti liitettiin Lohjaan, että kuinka valmiita he ovat panostamaan ja ylläpitämään näitä meidän kulttuurikohteitamme, mutta ihan hyvin on mennyt, kun vähän on itketty ja porukalla aneltu...
Viimeksi vanhan ja kauniin kansakoulun puolesta, kun Lohja oli sitä myymässä liian kalliina ylläpidettäväksi. Saatiin viisi vuotta armonaikaa. Onneksi meillä on näitä aktiivisia ihmisiä mukana, eikä vähiten Anne Linnonmaa, jolla riittää aina energiaa vanhojen kulttuurikohteiden suojeluun.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset