zzz333

Ikebana on japanilaista kukkienasettelutaidetta, kukkanäyttely Espoossa,

  • Tämä oli ainoa miehen tekemä asetelma
    Tämä oli ainoa miehen tekemä asetelma
  • Vihreät koristeet eivät ole vaahtokarkkeja, kuten ensin luulin...
    Vihreät koristeet eivät ole vaahtokarkkeja, kuten ensin luulin...
  • Ikebana on japanilaista kukkienasettelutaidetta, kukkanäyttely Espoossa,
  • Ikebana on japanilaista kukkienasettelutaidetta, kukkanäyttely Espoossa,
  • Seinälle nostettu asetelma.
    Seinälle nostettu asetelma.
  • Ikebana on japanilaista kukkienasettelutaidetta, kukkanäyttely Espoossa,
  • Ikebana on japanilaista kukkienasettelutaidetta, kukkanäyttely Espoossa,
  • Ikebana on japanilaista kukkienasettelutaidetta, kukkanäyttely Espoossa,
  • Ikebana on japanilaista kukkienasettelutaidetta, kukkanäyttely Espoossa,
  • Japanilaisia kirsikkapuita.
    Japanilaisia kirsikkapuita.

Ikebana on japanilaista kukkienasettelutaidetta, joka on ollut pinnalla jo kauan meilläkin, mutta vielä melkoisen pienmuotoisena harrastuksena, joka juontaa juurensa kauas Japanin  papiston, samurain ja hoviylimistön keskuuteen. Ikebana taidemuotona sai varsinaisesti alkunsa Buddhan alttarille tehdyistä asetelmista, josta se vähitellen levisi  1600-luvulta tavallisen kansan keskuuteen. Tosin miesten yksinoikeus harjoittaa tätä jaloa taidetta päättyi kuitenkin vasta 1863, jolloin myös  naisille suotiin mahdollisuus saada siihen virallista opetusta.

 

Perinteinen ikebana kuvaa  ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä. Perusasetelmassa on kolme päälinjaa, jotka kuvaavat taivasta, ihmistä ja maata. Kaikilla, niin oksilla kuin kukillakin on asetelmassa oltava oma tarkkaan määrätty paikkansa ja ikebana-asetelma on epäsymmetrinen, jotta siihen tulee tyhjä tila, josta ajatus mahtuu kulkemaan. Ihana ajatuksenakin:)

 

Ikebana-asetelman pitää olla tekijänsä näköinen teos, joka viestittää hänen tunnelmiaan ja mielentilaansa. Paitsi kasveja moderneissa teoksissa voidaan käyttää jopa muovia, metallia ja paperia, eli melkein mitä tahansa materiaalia, jolla tekijä haluaa ilmaista tunnelmiaan.  Ikebanataide on kehittynyt ja monipuolistunut aina ajan mukana ja Japanissa on nykyisin yli 2000  ikebanakoulukuntaa ja yli 200 koulua, joissa voi opiskella tätä jaloa taidetta.   Modernimmat koulukunnat  ovat Ohara ja Sogetsu. Tunnetumpia ova edellämainittujen lisäksi Ikenobo ja Saga Goryu-koulukunnat.

 

Suomen Sogetsu-ikebana ry:n järjestämästä näyttelystä ovat myöskin nämä blogini  ohessa olevat kuvat, paitsi viimeinen kuva, joka on otettu suoraan  omasta kirjastani "Ikebana, Spirit & Technigue"

Tapiolan kulttuurikeskuksessa nyt  oleva kukkanäyttely on juuri Suomen Sogetsu-ikebana ry:n järjestämä ja on auki sunnuntaihin saakka 20.3.  Ideoita omiinkin pääsiäisasetelmiin saa runsaasti, vaikka ei tiukkaa ja kurinalaisia sääntöjä noudattaisikaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (91 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Kaija, kun jaoit ihanat kuvat ja ajatukset ikebanan taustalla. Se ajatuksen ilmatila, se luo merkillisen hengen näihin töihin. Kauniita.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Viimeksi täällä oli myös puhetta Japanista Irjan hienossa blogissa noin viikko sitten. Japanilaisuus on selkeästi pinnalla muillakin kuin vain nuorilla. Netin luetuin manga-ja anime-sivustot ovat nuorison suuria suosikkeja.

Manga on sarjakuvaa tarkoittava japaninkielinen sana, jonka historia on todella vanhaa ja se voidaan johtaa jopa 1100-lukujen kuvakääröistä alkaen. Mitä erikoista suosittuissa Manga-sarjakuvissa onkaan kun niitä lukee kaikenikäiset japanilaiset ja painokset ovat kaikkiaan miljoonaluokkaa?

Itse olen ostanut muutaman japaninkielisen manga-sarjakuvakirjan ja laitan tuonne kuvieni loppuun vielä yhden kansikuvan niistä malliksi, mutta älkää kysykö minulta, mikä sen sarjan nimi on:)
Tiedän vain, että sitä luetaan lopusta alkuun ja kuvat ovat kauniita omalla tavallaan ja tiedän nuorison niitä piirrostyylejä ahkerasti matkivan.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Kaunista on ja taustoista oli hyvää tietoa,myös magnan osalta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Irja ja Hannu kommenteistanne. Minustakin tuo japanilaisuus on niin kiehtovaa, että siitä voisi kirjoittaa paljon enemmänkin. Ja kuvien ihailijana toivoisin myös paljon kuvia japanilaisista kirsikkapuistoista.

Pitäisi myös muistaa ensi toukokuussa Roihuvuoressa oleva Hanami-juhla, joka on 11.5. 2016. Silloin myös toivon mukaan Roihuvuoren kirsikkapuistossa on paljon kaunista nähtävää, jos nyt kevät ei tule liian aikaisin ja kukinta on jo silloin ohitse.

Hanami-juhla oli vuoden 2012 paras esikaupunkitapahtuma Helsingissä ja itse en ole käynyt siellä koskaan. Se on suorastaan häpeällistä, jos se on vielä niin upeaa kuin mitä on kerrottu.

Itse japanilaisille kirsikkapuiden kukinta on merkki keväästä ja kukintahan kestää vain pari viikkoa. Japanissa varsinaiset fanit kiertävät kaikki eri alueiden kirsikkapuistot läpi ja silloin niistä kuulopuheiden mukaan voi nauttia useitakin kuukausia peräkkäin. Ne kuvat mitä olen eri väreistä nähnyt, niin suorastaan salpaavat hengen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Lisäsin juuri nyt kaksi kuvaa japanilaisesta sarjakuvakirjastani, jotka muuten ostin kirpputorilta muutama kuukausi sitten. Mitä meidän kirpputoreilla ei ole, niin sitä ihminen tuskin edes tarvitsee:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kaija, pitäisiköhän mennä kirpparille kun en löydä hyllyistäni vanhaa ikebanakirjaa, enkä mistään kaikkia piikkialustoitakaan. Viimeksi mainitut voivat olla alakerran varaston kätköissä, missähän niitä nykyään myydään:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Jeps Seija, näin sinun pitäisi tehdä:) Olen itsekin oman ikebanakirjan juuri kirpparilta ostanut ja maksoi luultavasti vain muutaman euron. Omat piikkialustani ovat myös hukassa ja niistä tuskin kukaan enää raskii luopua, sillä epäilen, ettei niitä kaupoissa enää edes ole. Olivat tosi hyviä, mutta minäkin olen laittanut ne johonkin hyvään talteen, joita ei ikinä sitten löydä.

Nyt pitäisi käyttää sitten vain noita oas-sieniä, lasikuulia tai kauniita kiviä. Näin olen kuullut kerrottavan, joten ehkä eivät kaikki piikkialustoista ole koskaan kuulletkaan:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #7

Ei ole ei, katsoin netistä floristin tarvikkeita ja pelkkiä eri mallisia sieniä on tarjolla. Purin maljakko- ja ruukkuhyllyjäni kirpparille, täytyy ottaa korkeammat tikkaat ja katsoa uudelleen ylähyllyn peränurkkia myöten jos edes yksi piikkialusta löytyisi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #7

Minulla on jokunenlasinen ja keraaminen reijitetty tuki. Eivät muistaakseni ole yhtä hyviä kuin piikkialustat. Joskus koululikkana innostuin ikebanasta ja tein jonkun verran asetelmia. Isoäitini kertoi minulle jo pikkulapsena niiden kolmen tason periaatteesta mutta ei muistaakseni mistään tilasta ajatukselle.
Kaunis asetelma tosiaan pysähdyttää hetken meditaatioon.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #24

Nuo lasiset tuet muistan nyt minäkin, mutta totta puhut, eivät olleet hyviä. Olivat liian matalia ja liukkaita. Tietääköhän nuo nuoret naiset ollenkaan mistä me kypsässä iässä olevat oikein puhumme:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #26

Kypsät, eli normaali-ikäiset?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #26

Se "standardi" lasituki taisi olla matala, mutta kotona oli sitten korkeampikin, jossa oli enemmän reikiä. Äidillä oli joku kellertävä keraaminenkin, ja missähän sekin lienee.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ikebana on japanilainen Kaijamainen kukka-asettelutaide, jonka periaatteet ovat kehittyneet korkkarikisan jälkimainigeissa.

Ikebanassa muotoillaan esteettisiä asetelmia luonnon aineksista korostamalla Kaijan parhaita puolia.

Eli esitetään elävien kukkien hienous, voima ja lyhytaikaisuus.

Ikebana tarkoittaa eläviä kukkia eli kukkien eläväksi tekemistä.

Ike (ei Ilkka Kanerva) voidaan johtaa kolmesta verbistä: ikeru (’sijoittaa tai asetella kasveja’), ikiru (’elää’) ja ikasu (’asettaa edukseen sekä auttaa saavuttamaan todellinen olemus’).

Jokaisen asetelman täytyy sopia ympäristöönsä.

Asetelman tekijän tunteiden ja luonteen täytyy näkyä asetelmassa.

Silloin muotoilu ja materiaalin asettelu oikeaan asentoon ja paikkaan,
teoria, historia,oppi sekä filosofia itsensä löytämisestä onnistuu (do).

Kukka ja Kaija,
kuuluvat tietysti yhteen,
minulle sanoi jo faija,
riittää jos osaat tehdä kauralyhteen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos hienoa tekstiä taas sinulta Ari-kulta - joka ikisen alan taitajalta!!

Runoilisin takaisin jos vain sen taidon osaisin. En sitä oppinut, vaikka kävin jopa täällä Tapiolassa kauan sitten kirjallisuus-kurssin työväenopistossa, jossa opettajana oli runoilija, nyt jo edesmennyt Arto Kytöhonka. Toiset ovat vain lahjattomampia kuin toiset...valitettavasti.

Haikujakin siellä käytiin läpi ja kunhan löydän haikuvihkoni, niin katson olisiko siellä mitään "vaihturia" sinulle:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olenkin haikuja harjoitellut englanniksi, mutta tässä Kaijalle supisuomalainen haiku.

Kaijalle kukat
Ikebana asettaa
maaliskuussa jo

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kukin aidoin
Käden taidoin luoden
asetelma syntyy

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #35

Koska japanilaiset ovat tarkkoja, niin muistutetaan haikun rytmi, eli 17 tavua, jotka jakautuvat 5-7-5.

4: Ku-kin ai-doin
6: Kä-den tai-doin luo-den
6: a-se-tel-ma syn-tyy

joten;

jo kukin aidoin
sa käden taidoin luoden
asetelman teet

Tosin haiku voi vapaasti elää ja olla alkuperäisen kaltainen, mutta japanilaisen tarkkuuden vuosi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #36

Haikuun kuuluu myös viittaus vuodenaikaan. Se voi olla peitelty ja aavistuksenomainen, mutta sen pitää sisältyä runoon kuitenkin. Se voi olla tyyliin "kurkiaura", "pihlajan marja", "korvasieni" tai mitä tahansa vastaavaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #37

viisaus karttuvi
Juhan kokemusäänin
jo kevät saapuu

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #36

Nykyhaiku ei aina noudata tiukkaa 17 tavun kaavaa tai sisällä vuodenaikasanaa, mutta kahden mielikuvan esittäminen on keskeinen osa myös modernia haikua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haiku

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #42

Niinpä, sallimme kaiken rappeutuvan edessämme.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #44

Ei aina ole sallimisesta kyse, vaan siitä ettei ehdi ajoissa paikalle. Koiranpentu nääs nosti aikanaan jalkaa kirjoihin, joissa oli mm. Kai Niemisen suomentamia haikuja.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #44

Mikään ei ole ihan niinkuin luulemme. Täällä kone kertoo miten tavutetaan sanat.
Esimerkkinä taidoin tai-doin

http://www.ioni.org/ta-vut-ta-ja/index.php

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tapani mukaan ripottelin vielä netistä kuvaamani japanilaisen maiseman kuvieni perään, josta näkyy tosin vain pieni kalpea aavistus kirsikkapuiden upeudesta, kun ne ovat täydessä loistossaan.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Onko sinulla haikuakaan haikuvihkostasi? :)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Heh.... Haikuvihostai ei ole näköhavaintoja ollut pitkään aikaan, mutta täytyypä vilkaista, jos se vaikka olisi piikkivehkeen kanssa samassa piilossa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Haiku Hannulle:

Kukka sydämen
iso on lämmin käsi
aidon rakkauden

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #17
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #18

on onnellinen
kukkia kun asettaa
moni ihminen

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #19
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #22

kauneus katsojan
oman sielun maiseman
rikkoo idyllin

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #22

Kaija tällaisia haikuja rakkaudelle
elämän säkeet

lasissa pimeän kuu

unohdus viinin

* * * * *

Sinussa vahva

kannan ikävän taakkaa

surupellossa

Täällä niitä on:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/8762656/haikuja-rak...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #48

Kiitos Irja - kaunista. Nyt tekisi mieli sanoa Hilkka-pienen tavoin, että tähän sydänmerkki!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #49

Rakkaus rinnassa
kohtaamme seikkailuja
kevättä kohti

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Kuva Fuji-vuoresta on varmaan eniten,ympäri maailmaa levinnyt kuva Japanista.Se on vaan niin kaunis..vaikka sen on nähnyt lukemattomia kertoja,niin aina se vaan joka kerta katsoessa hivelee silmää ja sielua.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Kuulkaas ny tyttäret niitten piikkialustojenne kanssa..mites ois,joku kukkakauppa tai joku isompikin kukkatalo..Epsoossa on ainakin Suvikummuntiellä joku kukkatalo ja luulen,että Seijankin elinalueilla vois olla joku..nääs :)))

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Oliskohan Japaniin menijöitä, siellä niitä olisi :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

oksalla tanssi
valtava elefantti
elokuussa kai

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Nyt kun oksia leikataan kannattaa ottaa niitä maljakkoon ja vaikka ikebanan elementiksi. Otin rannalta risusavuttokasasta kauniin oksan johon on puhjennut lehdet.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ja niin kuin olen aina yrittänyt välttää ihmisryhmiä koskevaa yleistämistä ja lokerointia, ettei vaaaaaaaaan tulisi sitä rumaa rasistin leimaa!

Nyt kuitenkin ja jälleen kerran hiipii mieleen japanilaisia koskeva ajatus. Heillä on ikebana, origami ja bonsai, sekä useita taistelulajeja kuten karate ja judo. Ja teeseremoniat! Näissä kaikissa on tarkat säännöt, rituaalit ja yksityiskohdat, ja aina pyrkimys yhdistää näkyvä ja abstrakti, fyysinen ja psyykkinen, materia ja henki, ja kehittyä edelleen, kohta jotain saavuttamatonta huippua.

Kuuluuko nimenomaan japanilaisuuteen tuollainen pyrkimys absoluuttisuuteen, jossa kaiken on oltava tarkasti oikein, ja jossa ihminen tavoittaa jotain, jota ei voi sanoin kuvailla?

http://www.zazen.fi/whatIsZen/whatIsZenText.html

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hyvin ajateltu Tuomo. Ei kai missään muussa maassa ole niin paljoa perinteisiä sääntöjä kuin Japanissa ja jopa äärimmäisen tarkkoja mittoja joita pitää noudattaa. Kiitos myös linkistä.

Ikebanassa on oksien taivutukset tehtävä tarkalleen suhteessa muihin ja omavaltaisia poikkeamia ei sääntöihin saa tehdä. Koulutus niihin kestääkin siksi kauan, joten ei se kyllä oikein luovalle ja rennolle tyypille sovellu. Suomalaiseen luonteeseen se ei oikein istu, jos yleistää pitäisi:)

Äkkipäätä aion mainita myöskin tuon Feng shuin, mutta se onkin taas kiinalaisten oma juttu. Sehän taas perustuu kosmologiaan ja kokonaisvaltaiseen esineiden ja huonekalujen sijoittamiseen oikeaoppisesti. On siinä hyviäkin oivalluksia, mutta ollaan me perusluonteeltamme kuitenkin enemmän "minä itte ihmisiä" ja perinteetkin saavat aina vain enemmän kyytiä suomalaisten ajatuksissa.

Toisena tulikin taistelulajeista mieleeni heti kirja jonka tunnelmaan tuskin mikään muu kirja vetoaa niin täydellisesti, kuin "Miekkailun taito"..."Mestarin" luoma ainutlaatuinen tunnelma ja äärimmilleen hidas ja kärsivällinen oppiminen täydelliseen keskittymiseen oli fantastinen. En nyt edes muista kirjailijan nimeä, mutta muistatko sinä?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Japaniin mennessä tuntuu alussa siltä, että olisi astunut peilin väärälle puolelle. Autot ajavat vasemmalla puolella, naiset avaavat miehille ovia kumarruksen kera, vanhat ihmiset ovat arvossaan niin arjessa kuin työelämässäkin, yritysten talouskriisissä palkataan lisää porukkaa ratkaisemaan niitä kriisejä, humalaisia autetaan kunnioittavasti selviytymään kotimatkastaan, konttorissa voi nuokkua työpöydän ääressä kunhan vain on tiimissä mukana, taloudessa taistellaan deflaatiota vastaan, liian pitkä etäisyys naapureista katsotaan ongelmaksi, j.n.e.

Voi tietysti olla, että jotkut asiat ovat muuttuneet parin vuosikymmenen aikana, mutta muun muassa edellä mainitun kaltaiset asiat tuntuivat erikoisilta, kun itse muutin sinne aikoinaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #43

"... naiset avaavat miehille ovia kumarruksen kera"

No just, minussa on sittenkin vähän japanilaisuutta, kun luin tuon kohdan Juhan kommentista - tosin minä en kumarra, mutta hymyilen sen sijaan.

Enpä nyt kovinkaan usein aukaise vieraille miehille ovia, kun tavarataloissakin ovet aukeavat ilman käsipareja, mutta jos sopiva tilaisuus tulee, niin sen teen.

Viihdytän sillä tietysti myöskin itseäni, koska on mukava katsoa joidenkin herrojen kursailua, mutta aina pidän kuitenkin pääni ja pidän sitkeästi ovea auki...Jos ei muuten onnistu, niin viimeistään sanallisen kommenttini jälkeen:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #53

tasa-arvoista vai inhimillistä, minusta enemmän ihmismäistä, kuin tasa-arvoista, eli ei kohteliaisuus voi olla haarovälin vehkeistä
kiinni

feministit väittävät, että homma ei saa olla jalkovälistä kiinni, mutta samalla suulla vaativat, että pitää olla kiintiöt, jotka perustuvat juurikin jalkovälien värkkien rakenteisiin, aika absurdia toimintaa

eihän se olekaan äly jalkovälistä kiinni, vaikka sukupuolella voi olla merkitystä niin tuskin se shakkiottelussa on kuitenkaan ratkaisevat tekijä pissiikö ottelija alta eli sivulta

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #54

Ihmismäistä minusta, koska itse joskus ihmettelen miten jotkut naiset odottavat miehiltä sellaisia palveluksia, jotka eivät vaadi muuta kuin kevyen kädenojenuksen ja kuitenkin huutavat muualla tas-arvoa. Se minun mielestäni tekee ne hommat, joka sattuu ensiksi ehtimään ja ylipäätään hoksaa taas pienen avuliaisuuden paikan.

Onkohan japanilaisilla naisilla sama motiivi, vai ovatko he niin vain kasvatettu alistuneiksi palvelemaan miestä?

Hyvä kun otit myö tuon shakinkin tähän juttuun mukaan Ari, sillä nuorempana olin innokas ja hyväkin pelaaja - tai sitten vastustajat olivat vain niin huonoja:). Äitini opetti meidät pennut jo varhain pelaamaan, kun pelasi sitä itsekin miespuolisten sukulaisten kanssa. Siihen aikaan se ei ollut ihan tavallista naisten puuhaa, vaan suurin osa äitini tutuista virkkasi lystikseen vain pitsejä...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #53

Yritin tuota avaamista nuorena ylioppilaana professorilleni, muta eipä suostunut avaamastani ovesta menemään. Vaan kehotti minua itse menemään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #61

Viimeksi kun otin kylässä ollessani naulakosta vanhan sairaan sotaveteraanin takin ja yritin sitä hänen päälleen auttaa, niin eipä vain onnistunut... Taitaa tuo naisten apu näinkin pienessä asiassa olevan joillekin vanhan kansan miehille liian vaikeaa ottaa vastaan.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Kaikesta erilaisuudestamme huolimatta..japanilaisten kanssa siis..meillä on jotain sielujen sympatiaa keskenämme..kylässä käydään,puolin ja toisin käsittääkseni ainakin..voisko se olla niinkin,että meissä kaikissa suomalaisissa,jossain syvällä sisimmässä asustelee tiptoptarkka ja kauneudentajuinen pikku japoneesi? ..ehkä..ehkä ei.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hannu. Olen samaa mieltä sinun kanssasi tässäkin asiassa. Japanilaiset ovat aina kiehtoneet mieltäni. Lapsesta asti olen haaveillut Japanin matkasta, mutta nyt se on jo myöhäistä. Onneksi on kuvat ja filmit olemassa.

Japanilaisten tyyni olemus ja joku pinnan alla piilevä sielukkuus ei ole kuitenkaan tukahtunut näiden mittakaavojen ja viimeiseen asti hiotun järjestelmällisyyden alle.

Miten voisi ollakaan! Kun heidän kirsikkapuunsa, talonsa, kimonoidensa ja kukkienasettelunsa on niin kaunista... Ja tietysti haikut, joita Arin lisäksi on myös Kai Nieminen niin ansiokkaasti kirjoitellut.

Tulikin mieleeni, että minun olisi pitänyt vielä kuvata sanoinkuvaamattoman kaunis kimononi tänne mukaan, mutta enköhän malta odottaa seuraavaa japanilaista aihetta... Kimono on niin upeasti käsin kirjottu, että pitää olla todella mestarillinen ompelija, joka saa sellaista jälkeä syntymään pehmeälle, ohuelle luonnonsilkille.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sanot, että Japanin matka olisi jo myöhäistä. Ei voi olla totta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Asustelin Japanissa vuodet 1990 -1995. Jostain syystä turhautuneet ekspatriaattien kotirouvat osallistuivat miltei poikkeuksetta ikebanakursseille, joista piti maksaa huikeita summia. Silloin tuli tunne, että kyse on hyvin raa'asta bisneksestä. Mutta tietysti ikebanalla on hyvin vanha ja juurtunut asema japanilaisessa kulttuurissa. Toinen vastaava ilmiö on teeseremonia, josta myös järjestettiin kursseja.

Fudji-vuoren huipulle kiipesin yhden kerran. Kiipeäminen alkoi puolen yön maissa ja perille saavuttiin aaamun sarastaessa. Elokuuun lämpötila oli vuoren juurella yli 30 astetta varjossa, mutta huipulla paleltiin nollan tienoissa lopen uupuneena. Kioskissa myytävä kuuma ramensoppa teki hyvin kauppansa. Alas oli kuitenkin vielä pakko laskeutua, ei sinne huipullekaan voinut jäädä, ja ajatus siitä, että sama matka on vielä edessä, tuntui toivottomalta.

Kirsikkajuhlat Sumida-joen rannalla Tokiossa olivatkin sitten kaikessa mielessä ikimuistoisia ja mukavia tapahtumia. Juttu lensi kevätyön leppoisassa lämmössä kirsikkapuiden alla ja sake virtasi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Juha mielenkiintoisesta kommentistasi. Sinähän se olet sitten meidän varsinainen Japanin tuntijamme, jolta voisi hartaasti toivoa blogia tänne japanilaisuudesta ja heidän syvemmistä tunnoistaan.

Olin muuten vuosi sitten (vai onkohan siitä aikaa jo kaksi vuotta kulunut?) Tapiolan terveyskeskuksen odotustilassa ja aloin jutella tyylikkään keski-ikäisen naisen kanssa. Sormissa oli poikkeuksellisen kauniit sormukset, jotka jäivät myös mieleeni.

Odotusaika venyi pitkäksi ja aika meni kuin siivillä, kun vielä siirryimme juttelemaan Japanista.

Hän kertoi asuneensa Japanissa ja nauttineensa olostaan täysin siemauksin. Hänen miehensä oli töissä päivät ja he suomalaiset rouvat saivat tutustua perinpohjin japanilaiseen kulttuuriin. Mikä kadehdittava tilanne! Voisi olla jopa sinun tuttusi Japanista, kun vielä jatko-osakin Lontoosta toi mielikuvaa sinusta:) Tämä meidän maailmamme kun on niin pieni.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Eräänä keväänä viime vuosikymmenen alkupuolella olin japanilaisimmillani. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että minulla oli samaan aikaan Suzuki-maastoauto, karatea harrastava tytär ja pihassa kukkiva kirsikkapuu.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hieman pitkä haikuksi, mutta kevät tuli oikein hyvin kuvailtua;)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ei nettikeskustelua ilman ilonpilaajaa, ja nyt huomaan inspiraation suorastaan pakottavan minut siihen rooliin. Japanilaisen kauneuden ystävät, lopettakaa lukeminen juuri nyt!

Koululaishuumoriin 1970-luvulla kuului yhtenä osana "japanin kieli". Sen käsitteet olivat sikäli korkeatasoisia, että 8 tavun määrämitta rinnastui itsensä Kalevalan säkeisiin, ja tiukka muodon vaatimus liitti tekaistut käännökset (täysin vahingossa) haiku-perinteeseen.

Poliisi "välituntijapaniksi" - sakotaha jotakuta.
Autokorjaamo - hajosiko Tojotasi.

Ja yhä pahenee...
Kanatarha - kana kusi takanasi.
Seksijuttuihin yleisesti liittyivät "putosiko kimonosi" ja lopulta "natisuta hetekata".

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Japanin kielessä käytetään ilmaisua "kakka", kun esimerkiksi juhlapuheissa viitataan johonkuhun arvostettuun henkilöön (vrt. "your excellency"). Tuo "kakka" -sana laitetaan henkilön sukunimen perään.

Olin Japanissa asuessani kerran eräässä tilaisuudessa, jossa oli muutamia Suomen hallituksen edustajia, mm. Esko Aho. Hänellä itsellään oli ongelmia oman sukunimensä kanssa, koska Aho tarkoittaa japaniksi "hullu". Mutta kun hänet kutsuttiin estradille puhumaan, niin nimen mainitseminen herätti hilpeyttä niin suomalaisissa kuin japanilaisissakin: "The next speaker is Finnish Prime Minister Aho-kakka!"

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #56
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Takakumi Suti ja Jokakuti Huti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #57

"Koko suku nai" tarkoittaa suomeksi "täällä on vähän".
"Joku nai" tarkoittaa suomeksi "huono" tai "kelvoton".
Ja kaikki varmaan tietävätkin sen klassisen "Jopporatta hito" (juopunut ihminen).

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #57
Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #72

Et tainnut huomata, että tuo mainittiin jo kommentissa #51 - tosin muodossa "natisuta hetekata".

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #73
Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Jokohama humahutan..:))))))) kyllä nää muistetaan..nii ja mokomaki kusimuki..sorry Kaija.,ja sitäpaitsi siinä japaninkielessähän on ihan asiallisestikin kovin suomalaiselta kuulostavia sanoja.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

mokomaki kamakasa

- hämäläisellekin muistuu mieleen

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Upeeta dialogia....jatkakaa vaan :). Sitä on ilo seurata!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Autokorjaamo japaniksi oli muistaakseni, Hajosiko Toyotasi?

Mutta mitä tekee Lei Jai Lee?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Lei Jai Lee lienee kiinalainen trapesitaiteilija. Saksalaiset sanovat Kiinan liikenneministerin olevan "UM-LEI-TUNG".

Erästä tuntemaani "Hakakari" -nimistä henkilöä luultiin Kiinassa yleensä aina japanilaiseksi, jos nimen oli nähnyt vain paperilla.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #64

Kiinan hallituksen laiskin ministeri oli kautta aikojen Hui Lai Li.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ai huonon huumorin ystäviä on muitakin? Helpotus!

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Jos huono huumori on hyvää,niin kyllä sitä joskus:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Omat piikkialustani ovat myös hukassa ja niistä tuskin kukaan enää raskii luopua, sillä epäilen, ettei niitä kaupoissa enää edes ole. Olivat tosi hyviä, mutta minäkin olen laittanut ne johonkin hyvään talteen, joita ei ikinä sitten löydä.

Vinkkinä Kaijalle, kannattaa ottaa yhteys minuuun tai Seijaan, jos haluaa piikkialustoista tehdä kauppaa. Siis, aappaa(at)hotmail.fi jos piikkialustat kiinnostaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos hienosta tarjouksesta, mutta nyt minä tänään ne molemmat "siilini" ihan sattumalta löysin, kun haeskelin pääsiäiskoristeitani. Elämä on vaan niin ihmeellistä kun teitä tosi kilttejä ystäviäkin löytää paikoista, joista/kenestä ennen ei ole mitään tiennytkään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No minäkin kai löydän nyt hukkapiilossa olevani kun hankin uusia.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #70

Niin siinä muuten yleensä käy..jokin on hukassa..etsii,etsii ja soisi löytävänsä,vaan ei löydä..sitte menee hermot ja menee ostoksille..sitte yleensä melko heti kadonnut värkki tai mikä nyt sitten lieneekään ponnahtaa silmille tyyliin lälällää tässähän mä oon ollu koko ajan!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Viimeisen muuton yhteydessä löytyi kilokaupalla piikkimötiköitä. Taitavat jostain varaston uumenista vieläkin löytyä, jos sattuu tarvitsemaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Niitä sai nettitiedon mukaan vielä toissa vuonna japanilaisia keittiötarvikkeita myyvästä liikkeestä H:gin Annankadulta vaan ei enää, ja joku ikebana-kursseja järjestäväkin näkyy vain lainaavan tarvittaessa. Etsivä löysi torilta, ovat nyt senkin kautta myyneeltä loppu. Jotta kun on kilokaupalla niin laita vaikka olohuoneeseen näkösälle vitriiniin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos kaikille mielenkiintoisista kommenteista. Ja nyt teille vielä kauniiksi lopuksi pieni runo, jonka on suomentanut Kai Nieminen:

"Muuan mies kysyi: mikä on harhan juuri?
Harhan juuri on hyvän ja pahan tietäminen.
Muuan mies kysyi: mikä on viisauden juuri?
Viisauden juuri on hyvän ja pahan tietäminen."

Shidô Munan zenji

Oyasumi(nasai) soshite Dômo arigatô! Sayônara!
Hyvää yötä ja paljon kiitoksia! Näkemiin!

Meniköhän nämä nyt oikein? Onneksi olen joskus ostanut Suomi-Japani-Suomi sanakirjan:)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Japanin kieli on muuten suomalaiselle paljon helpompi oppia kuin germaanisia kieliä puhuville. Osasyynä on juuri tuo lausumisen helppous, mutta myös kielioppirakenteet ovat suomen kielen rakenteiden pohjalta helpommin hahmotettavissa.

Japanin kielessä käytetään suomen kielen tavoin usein postpositioita, jotka pääsanansa kanssa yhteen latinalaisin kirjaimin transkriptoituina vaikuttavat nominin taipumiselta tietyssä sijamuodossa, joita myös suomen kielessä tunnetusti piisaa. Esimerkiksi genetiivi ilmaistaan "no" -päätteellä ja kun se kirjoitetaan substantiivin perään, tuo "no" on aika lähellä suomalaista genetiiviä "n".

Vastaavasti tarkemmat paikanmääritysilmaisut kuten "tuolin päällä" ovat japanin kielessä rakenteeltaan yhtäläiset: pääsana genetiivissä ja sitten yläpuolta ilmaiseva sana tietyllä paikallissijan kaltaisella postpositiolla "taivutettuna". (isu - isuNO ueNI. vrt. englannin chair - on the chair)

Lisäksi japanin kielen verbimuodoissa on samankaltaisia rakenteita, joita suomessa nimitetään lauseenvastikkeiksi ja ne kuulostavatkin sen verran samanlaisilta, että ne heti tunnistetaan: juoda - nomu, juomassa - nomimasu, juotuaan - nonda, ...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #81
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Nomimono kon-ya happô wain. Onegai!

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Nimimono kokonaan happoa vain on kai ? eli..on ollu niin hikiki,että mono on sulannu kai hapoksi..paitsi,että mitäs se oikeesti meinaa?..hitsi tuliks tossa haikukin vahingossa :))

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Aika hyvä yhteenveto ja haikuksi sen katson ilman muuta:). Kiitos Hannu!

Mun "haiku" taas haikaili tänä yönä kuohuviiniin perään ja kiitinkin jo etukäteen....varmuuden vuoksi.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Hei Kaija! Pääsiäishaiku.

Tipu munassa.
"Ahdasta alkaa olla."
Räts! Tulevaisuus...

Hyvää toivorikasta Pääsiäistä mailmanmenosta huolimatta. Elle

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Elle hienosta ja ajankohtaisesta haikusta!

Iloista ja onnellista Pääsiäistä sinullekin ja kaunista kevättä toivotellen!
Kaija

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiinalaisen fb-ystäväni lähettämä linkki kirsikkapuiston ihanuudesta ja ruuhkasta!
Enpä oikein tiedä - ? Ruuhka on melkoinen:) Saapa nähdä onnistuuko linkin avaus?

PS. Ei auennut, mutta tuskin suomalaisesta väljään oloon tottuneella, on erityisen kiva kulkea puistossa ihailemassa kirsikkapuita, kun väkeä on niin tuhottomasti - ja osa ihmisistä on vielä puissa roikkumassa. Kuvattavana tietysti:)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Japanilaisissa kirsikkajuhlissa tunnelma on hillitympi ja harmonisempi kuin Kiinassa, jossa suomalaisittain katsoen ihmiset suorastaan rakastavat mölyä ja sählinkiä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Se on helppo uskoa kun katsoi tämän kiinalaisen videon. Tungos puistotiellä oli ihan mahdoton ja nämä puissa roikkujat aiheuttivat jo katsojassakin ahdistusta, että kestääköhän oksat. Hauskaa silti näytti kaikilla olevan ja se on aina hyvä juttu.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset