zzz333

Niki de Saint Phalle loi elämäniloa pursuvat pulleat naiset ja paljon muuta...

  • Niki de Saint Phalle loi  elämäniloa pursuvat pulleat naiset ja paljon muuta...
  • Morsian puun alla. 1963-64
    Morsian puun alla. 1963-64
  • Niki de Saint Phalle loi  elämäniloa pursuvat pulleat naiset ja paljon muuta...
  • Black is Different, 1994, Serigrafia
    Black is Different, 1994, Serigrafia
  • "Ammun kaikkia..."
    "Ammun kaikkia..."
  • Tree of Liberty,vuonna 2000
    Tree of Liberty,vuonna 2000
  • Niki de Saint Phalle loi  elämäniloa pursuvat pulleat naiset ja paljon muuta...
  • Niki de Saint Phalle loi  elämäniloa pursuvat pulleat naiset ja paljon muuta...
  • Niki de Saint Phalle loi  elämäniloa pursuvat pulleat naiset ja paljon muuta...
  • Danny, Krusifiksi, !972
    Danny, Krusifiksi, !972
  • Parfyymipulloni..
    Parfyymipulloni..
  • Niki de Saint Phalle loi  elämäniloa pursuvat pulleat naiset ja paljon muuta...

Niki de Saint Phalle: "meillä on Black Power, joten miksi ei myös Nana Power? Se on suoraan sanottuna ainoa vaihtoehto. Kommunismi ja kapitalismi ovat epäonnistuneet. Mielestäni on tullut uuden, matriarkaalisen yhteiskunnan aika.  - Päätin jo varhain tulla sankarittareksi. Kuka olisin? Georg Sand? Jeanne d `Arc? Drag - Napoleon? Mitä ikinä päätinkään tehdä, halusin sen olevan vaikeaa, jännittävää ja suurta".

Jo nämä hänen ajatuksensa tuovat esiin erikoisen naisen ja taiteilijan, leikkisän, kapinallisen, draaman kuningattaren,  ja myöskin oman aikansa rohkean feministin.  Näyttely ei jätä ketään kylmäksi, se vangitsee väreillään ja muodoillaan jokaisen katsojan - näin ainakin itse luulen. Näyttely  tulee suoraan Tanskan Arkenin ja Pariisin kautta. Näyttelyn näki Pariisissa "2014 - 2015 jopa 700 000 ihmistä. Meillä näyttely kuuluu yhtenä osana Helsingin juhlaviikkoja ja minusta se onkin yksi suurin helmi juhlaviikoilla.

Sain Phalle kuvaa naisia erilaisissa rooleissa, niin synnyttävinä, kuin iloisesti yhdessä tanssivana joukkona. Vaikuttava on myöskin hänen isästään tekemä krusifiksi, jota ei ole edes yritetty tehdä  kauniiksi. Muistelmissaan vuonna 1994 hän paljasti siihen syynkin. Isä oli käyttänyt häntä hyväksi lapsena.

Saint Palle syntyi  Pariisissa 1930. Äiti oli amerikkalainen, isä ranskalainen aristokraatti.  Saint Phalle sai hermoromahduksen Nizzassa vuonna 1953 ja joutui sairaalaan. Samana vuonna hän myöskin aloitti maalaamisen. Hän tutustui toiseen  sveitsiläiseen mieheensä 1956 ja erosi jo 1960.  samalla hän jättää lapsensa, koska ei sopeudu perhe-elämään.  Mielenterveysongelmat raastavat häntä myöhemminkin ja isän pahat teot lienevät piilevän jatkuvasti taustalla. 

Kansainvälisen läpimurron hän tekee 1961 omaperäisellä tyylillään, jossa  hän ampuu teoksiaan värikuulilla... "Ammun kaikkia miehiä, pieniä miehiä, pitkiä miehiä, lihavia miehiä, veljeäni, yhteiskuntaa, kirkkoa, luostarikoulua, perhettäni ja itseäni... Ammuin, koska se saa minut tuntemaan itseni mahtavaksi. Ammuin, koska olin lumoutunut maalauksen vuotamiseen ja kuoleman katseluun... Olen tappanut maalauksen. Se syntyy uudelleen. Sota ilman uhreja."

Nuorempana itsensä mallinakin elättänyt Sain Phalle ei peitellyt naiseuttaan, vaikka varmasti tuolloin hänen feminisminsä näyttäytyi varsin rohkeana. Ranskassa feminismi alkoi vasta 70-luvulla, joten voidaan ansaitusti sanoa Saint Phallen olleen siinäkin edelläkävijä. Kuuluisia Nanojaan hän alkoi luoda 1965, kun hän inspiroitui raskaana olevasta ystävästään. 

Itse löysin tämän taiteilijan ensimmäisen kerran joskus 1980-luvulla, kun näin Stockmannilla hänen muotoilemansa hajuvesipullon korkin. Siinä kaksi värikästä käärmettä ovat kietoutuneet toistensa ympärille. Ihastuin muotoon ja käärmeiden väriin.  Kuvasin pullon tuonne kuvasarjani loppuun. Tuoksu on kiehtovan voimakas, mutta ei liian makea eikä päällekäyvä. Se muistuttaa Saint Phallea, kiehtovaa persoonaa, joka otti teoksiinsa mukaan iloa, värejä, pääkalloja,  käärmeitä ja hämähäkkejä...siis koko universumin kaikissa muodoissaan.

Toisen kerran törmäsin häne teoksiinsa vasta vuosia myöhemmin, kun  ajoimme mieheni kanssa autolla Bernistä kohti Montreuta ja siinä välillä osuimme pieneen kaupunkiin Fribourgiin,  jonka maantien varrella näin museon pihassa tutut hahmot nuo ihanat  pulleat naiset, joiden pinnalla välkkyi kimmeltäviä peilejä.

Pysähdys kannatti, sillä silloin rakastuin näihin Saint Phallen persoonalliseen, mutta välillä hyvinkin hassuihin hahmoihin ja jäljittelemättömään tyyliin, jota vastaavaa saa hakea. -  Siis. Suosittelen teille kaikille käyntiä Helsingin Taidehallissa:) Ette ainakaan pety.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ensimmäisessä kollaasikuvassa on mukana ylhäällä oikealla myöskin Marilyn Monroe, kuva kahdeksan. Ei siinä tietenkään ole näköiskuvaa edes yritetty - niin ruma se kuva nyt vain on, ainakin useampien mielestä:). Sen onkin tarkoitus kuvastaa Marilynin vaikeaa sisäistä elämää, joka ei ollut helppoa eikä kaunista. Siinä se on ehkä onnistunut, ken tietää?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kerron vielä vähän kuvasta kaksi: "La Mariée sous l´abre" eli morsian puun alla, koska sen sieltä näyttelyn seinältäkin kopsasin juuri siksi talteen. Sekin kuvastaa myöskin hyvin Saint Phallen sielunmaisemaa.

Valkoinen morsian makaa värikkään puun alla. Kukoistava puu vaikuttaa olevan elämää täynnä, kun taas morsian näyttäisi olevan eloton ja liikkumaton.

"Katso minua Morsiaimiani; ne ovat ehkä kauniita, mutta myös täynnä surua. Ne kertovat naisen osasta. Mietin äitini ja tätini avioliittoja: ne olivat sekä ilo että vankila. Ei ollut mahdollisuutta kasvaa ainutkertaiseksi ihmiseksi, ei ollut muuta kuin alistuva vaimo".

Näin siis kirjoittaa Saint Phalle vuonna 1963-1964 teoksensa esipuheessa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

En ymmärtänyt noista yhtikäs mitään. Joistain kuvista tuli mieleen Joan Miro, Miron eduksi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kävin tässä välillä läpi Joan Miroon museoissa olevat taulut ja patsaat. Ja totta onkin, että hänellä on paljon samoja voimakkaita värejä kuin Nikillä, mutta useimmista teoksista puuttuu se sama vauhti ja ilo.

Miroon tauluista tykkään enemmän kuin hänen patsaistaan, jotka ovat mielestäni enimmäkseen ilman sitä kohtalokasta ja mielenkiintoista sielua:) Mitä se sitten onkin?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Seija rehellisestä mielipiteestäsi. Taitaa olla myöskin samoin ajattelevia runsaasti. Onneksi taiteelle - erilaisuus viehättää ja siksi sitä on ja tehdään niinkin monimuotoista taidetta, että riittää jokaiselle jotakin.

En oikein osaa sanoa itsekään, miksi pidän näistä niin paljon, vaikka monet teokset ovatkin suorastaan rumia - kuten hyvänä esimerkikkinä on tuo Marilynkin. Siinä on vain sitä jotakin, jota ei osaa edes oikein selittää. (Sama hulluus?) heh...

Nuo vauhdikkaat lähes lentoon lähdössä olevat pulleat naiset, joiden värit ja pintakäsittely vaihtelevat patsaasta toiseen, herättävät minussa aina ihailua. Niitä oli näyttelyssä esillä monta vauhdikasta ryhmää.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Naiset eivät olle pulleita, vaan reheviä.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kävin näyttelyssä sattumoisin (ks. kirjoitukseni tänään 7.9.). Upea näyttely ja hyvin puhutteleva naiseuden ylistyksessään. Ostin näyttelyn pystytyksestä kertovan kirjan, joten tunnelmiin pääsee myöhemminkin syksyn mittaan. Ei ole poissuljettua ettenkö kävisi uudelleenkin, näyttely jatkuu 20.11.2016 saakka.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Minullekin jäi siitä sellainen kutina, että pitäisi käydä siellä vielä uudelleenkin. Näyttelyn pystytys on varmaankin ollut aikamoinen urakka, kun nuo kaikki patsaat sun muut ovat niin kookkaita ja herkkiä särkymään. Täytyykin heti tämän jälkeen lukea sinun kirjoituksesi aiheesta....mielenkiintoista. Kiitos kommentistasi Tarja!