*

zzz333

Kuuluuko joulukortti vielä nykyihmisen maailmaan?

  • Nämä kortit ovat lähetetty 1925
    Nämä kortit ovat lähetetty 1925
  • Kenttäpostia isältäni vuodelta 16.12.1939.
    Kenttäpostia isältäni vuodelta 16.12.1939.
  • Kooltaan pieniä ja hauraita kortteja vuodelta 1900-luvun alusta.
    Kooltaan pieniä ja hauraita kortteja vuodelta 1900-luvun alusta.
  • Nämä kortit ovat vuosisadan alusta. Taiteilijana Jenny Nyström.
    Nämä kortit ovat vuosisadan alusta. Taiteilijana Jenny Nyström.
  • Kuuluuko joulukortti vielä nykyihmisen maailmaan?
  • Martta Wendelin (1893-1986)
    Martta Wendelin (1893-1986)
  • Ollin kortti koulutoverille 1945
    Ollin kortti koulutoverille 1945
  • Surullinen kortti on painettu Italiassa 1900- luvun alussa.
    Surullinen kortti on painettu Italiassa 1900- luvun alussa.
  • Ranskalainen pikku-tulitikkutyttö
    Ranskalainen pikku-tulitikkutyttö
  • Kiinalainen. Tykkään tästä, on puhdasta filosofiaa:)
    Kiinalainen. Tykkään tästä, on puhdasta filosofiaa:)
  • Tämä taas tuo surua mieleen...New Yorkin tornit olivat vielä tuolloin pystyssä, kun kortit sieltä ostin.
    Tämä taas tuo surua mieleen...New Yorkin tornit olivat vielä tuolloin pystyssä, kun kortit sieltä ostin.
  • Kuuluuko joulukortti vielä nykyihmisen maailmaan?
  • Englantilainen joulukortti ostettu tänä syksynä.
    Englantilainen joulukortti ostettu tänä syksynä.
  • Iloista ja Onnellista Joulua teille kaikille näin omalla kortillani:)
    Iloista ja Onnellista Joulua teille kaikille näin omalla kortillani:)
  • Vuosi sitten Berliinin joulutorilta ostamani kortti, joka minua erityisesti kiehtoo.
    Vuosi sitten Berliinin joulutorilta ostamani kortti, joka minua erityisesti kiehtoo.

Sävähdytti eilen HS:ssä ollut kirjoitus, että joulukorttien suosio on laskenut, vaikka niitä edelleen lähetetään yhä miljoonia vuodessa. Viime jouluna niitä lähetettiin noin 32 miljoonaa, mutta siitä huolimatta korttien lähettäminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt lähes  40 prosenttia.  Se on paljon. 

Ennen lähetettiin kaikille tutuille joulukortti, mutta nykyään toisille laitetaan vain  sähköinen tervehdys, kun se on tietysti niin helppoa ja kätevää. Noin 68 prosenttia 15-24-vuotiaista pitää korttia aidompana ja merkityksellisempänä ja näin ajattelen minäkin.  Tiedän myöskin, että vanhemmat sukupolvet arvostavat oikeaa korttia paljon enemmän, vaikka heillä olisikin sähköposti aktiivisessa käytössä. 

Vanhat kortit ovat vieläkin yksi keräilykohde, vaikka niitä on jo vaikea löytää, kun ihmisten jäämistöistä häviää kortteja varmaankin varsin paljon kaatopaikoille, kun kaikki eivät ymmärrä korttien  kultturellista arvoa.

Itse olen kerännyt aikaisemmin melkoisen aktiivisesti myöskin kortteja, kun kiersin divareissa vanhojen kirjojen perässä.  Samalla tuli katsottua korttikansiotkin läpi.  Oli liian vaikeaa valita eri aikakausien korteista jotain yhtenäistä ryhmää, mutta kuvieni joukossa on nyt vain pieni kattaus aikansa yleisimmistä tyyleistä. 

Samalla laitoin myöskin ulkomailta ostamiani joulukortteja mukaan, kun tapanani oli  aina niitä etsiä kirjakaupoista tai kirpputoreilta. Muita kortteja on kertynyt enemmän, kun joulukortit ovat nähtävästi talletettu hanakammin omiin kätköihin.  Joulukorttien tarina on sinänsä kiehtova ja kuvat kuvastavat hyvin sen aikaista maailmaa ja myöskin muotia.  Ensimmäinen varsinainen joulukortti lähetettiin Englannista vuonna 1846 ja sieltä tapa levisi nopeasti Manner- Eurooppaan ja Amerikkaan.

Uuden vuoden tervehdyksiä on kyllä lähetetty Kiinassa jo 300-luvulla, kun taas vanhimmat eurooppalaiset uuden vuoden tervehdykset  ovat vasta 1300-luvulta. Siinä on melkoinen ero. Suomalaisille tunnetuimmat olivat ruotsalainen Jenny Nyström, joka lienee tehnyt yli 10 000 erilaista postikorttia. 

Martta Wendelinin kortit ja Rudolf Koivun  rakastetut, niin satukirjojen kuvitukset  kuin kortitkin, ovat kaikille tuttuja jo  1910-luvulta. Tanskalaisen piirtäjän Rassmussenin  tontut ovat monen mielestä vaikuttaneet voimakkaasti pohjoismaisen tonttuhahmon luomiseen ja hänen piirtämänsä kortit ovat meilläkin hyvin harvinaisia.  

Hyvin vanhoissa korteissa on paljon huumoria, mutta myöskin kummallista melankoliaa, joissa hymy on harvassa ja koko juhlapäivä kuvastaa köyhyyttä ja ankeutta.  Kuvieni mukana on yksi pääkallon oloinen näyte Italiasta, joka on lähetetty  Ranskaan vuonna  1906, "Tänään ruusu, huomenna..." Tämäkin kortti kuului sarjaan "joulukortit".

Korttien hinnat ovat vaihdelleet paljon vuosien saatossa ja nykyään vanhan kortin hinnat liikkuvat siinä euron ja viidenkympin välillä.  Niistä  meidän Uuden Suomen  Antiikkikauppiaamme tietävät enemmän kuin minä. Heitähän täällä on tietääkseni ainakin parikin kappaletta. Siis haloo pojat!  Tietoa kaivataan enemmän varsinaisilta asiantuntijoilta, että mikä tilanne on tänään korttirintamalla? 

Sanotaan, että länsimainen, kristillinen joulu on täynnä omaa musiikkia ja se on hienoa, mutta toivoisin joulukorttiperinteenkin kukoistavan ja jopa tästä vielä paljon  lisääntyvänkin.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (39 kommenttia)

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kyllä se vaan valitettavasti niin Kaija menee, että tulevaisuudessa ei perinteisiä joulukortteja juurikaan lähetellä. Pukit, enkelit ja tontut, jos edes nekään ovat silloin enää muotia, viipottavat sähköisesti ilmojen halki kännystä kännyyn, tabletista tablettiin.
Hieno postikorttiperinne tulee katoamaan, ainakin käymään vähiin, ehkä jo meidän sukupolvemme mennessä manan majoille. Onkohan silloin edes kirjepostin kantajiakaan?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Pertti, kyllä minäkin tuota kehitystä vähän pelkään, mutta asettaisin toivoni taiteilijoihin, jotka pystyisivät luomaan niin mielenkiintoisia kortteja, että niitä ei voisi olla ostamatta!

Olen ollut havaitsevinani, että korttien uusi tuleminen on ainakin muualla maailmassa uudelleen heräämässä, jos voin ylipäätään luottaa siihen kiinnostukseen mitä korttien ympärillä jo kirjakaupoissa näkee.

Viime vuonna ostin Berliinin joulutorilta surrealistisia ja todella vaikuttavia kortteja, joiden luulisin myöskin suurta joukkoa nuoria kiinnostavan. Laitan yhden niistä vielä malliksi tuonne kuvieni loppuun. Korteissa pitäisi olla jotain uutta ja erilaista, unohtamatta eri tyylilajeja Dalia ja nykytaidetta unohtamatta. Kortti voi olla myös ainutlaatuinen taideteos, joka on kuitenkin jokaisen taiteen ystävän ulottuvilla.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Pienenä katselin mummolassa lipaston laatikosta vanhoja hienoja kiiltäväpintaisia joulukortteja yhä uudelleen ja uudelleen. Omistani säilytän käsintehdyt ja muut persoonalliset.

Ja toisaalta, mitäpä niillä joulukorteilla paitsi tapana muistaa, siis jos on vain nimi alla, sillä voihan sen joulukortin kirjoittaa täyteen tekstiä tai laittaa väliin joulukirjeen. Mutta eipä silti, vastaanotettuina kaikki ajavat asiansa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Itse olen ollut aina korteista ja niiden kuvista kiinnostunut. Myöskin kehitys sota-ajan vaatimattomista korteista parempiin paperilaatuihin ja väreihin oli kiehtovaa.

Isäni sisarelleen lähettämässä kortissa vuonna 1939 oli vielä suhteellisen hyvät värit ja paperin laatu olivat kunnossa, mutta sodan loppuvaiheessa alkoi jo karumpi kausi ilman kuvia. Ennen sotaa olevat kortit olivat sen sijaan noita kiiltäviä ja koreita joita minäkin aikanaan sitten ihaillen keräilin. Erityisesti ulkomaalaisissa korteissa oli sitä jotakin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Niissä vanhoissa (joulu)korteissa oli hienolaatuisia himmeäpintaisiakin, juuri ja juuri hohtavia. Mikä on kun nykyajan tekniikalla ei enää saa aikaiseksi vanhan veroista, tai ehkä ei tiedetä kaivata:)

Tuli sekin mieleen että ennen lapset - tai ehkä vanhemmat heidän puolestaan - tilasivat joulukortteja ovilta ovelle myytäviksi. Viimeksi ovikelloa ovat joulukortteineen soittaneet partiolaiset ja siitäkin on kauan aikaa.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Minäkin muistan kun lapsena leikittiin Joulu- ja muilla korteilla kaikenlaisia leikkejä. Kortteja oli kotonani laatikkokaupalla. Kun niitä levitteli lattialle jonoon ja erilaisiksi kuvioiksi ja korttitaloiksi, oli se kun kuvakirjaa olisi selannut.

Kun äitini jokin aika sitten kuoli, jäi häneltä valtaisa määrä kortteja, kymmeniltä vuosilta säilytettynä. Minulta meni yksi iltapäivä kun niitä revin paperinkeräykseen. Kauneimmat ja muistorikkaimmat kortit toki säilytin.

Monta miellyttävää muistoa tuli mieleeni kun korttipinoja kävin läpi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Toivon mukaan tulevatkin sukupolvet ylipäätään voivat ja saavat leikkiä kauniilla korteilla kuten me aikanaan saimme. Vai ovatko pelkät kuvat vain tallessa sähköpostien uumenissa tai missä liekään?

Tuosta korttien hävittämisestä tulikin mieleeni, että mahtaisiko lastentarhat ottaa niitä pikkuisten leikkeihin tai askarteluun? Vai ovatkohan nykyään kaikki tarhatkin jo liian bakteerikammoisia, kuten eräs ystäväni väitti, kun sitä hänelle itselleen ehdotin korttien viimeiseksi jättöpaikaksi.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #35

Hyvä ajatus. Kannattaisi kysellä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Seija, piti vielä kirjoittaa tuosta valmiiksi kirjoitetusta kortista, jossa on vain nimi alla ja korttikin on vielä postin tilaamatta tuotu kortti. Pitäisi kai sanoa, että hyvä kuin edes se, mutta arvostus kortin saajaa kohtaa ei ehkä silloin ole kovinkaan korkealle arvostettu.

Ainakin itse koen, että jotain henkilökohtaisempaa pitäisi olla, mutta nöyränä ihmisenä pitää olla tästäkin kiitollinen. Ei aina voi saada kaikkea:) Hyvä kun on edes korttilistalla mukana.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Niin no, eihän niistä postin tuomista hyväntekeväisyyskorteista tiedä onko maksettu ja jos niin paljonko, jotta voivathan ne olla kalliimpiakin kuin kaupasta ostetut. Periaatteena kaiketi pitäisi olla että jos ei maksa niin ei käytäkään.

Korttilistasta puheen ollen niin on sellainen, ei tarvitse haeskella osoitteita vanhasta filofaxistakaan:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Näin voi olla, mutta tiedän myös monia, joita nämä pakkosyötetyt kortit ärsyttävät ja he panevat ne suoraan roskiin. Sekin on tietysti sääli, mutta he haluavat valita yksilöllisesti omat lähetettämänsä kortit.

Korttilista on minullakin hyvin tallessa, ja se myös näyttää vain kasvavan vuosi vuodelta. Lähetän niiden mukana myös paljon valokuvia, joita olen yhteisissä tapaamisissa ottanut ja nyt tilaan niitä joka vuosi lähemmäs sata kappaletta, joten aikaa menee korttien kanssa puuhatessa melkein koko päivä. Varmaankin on jo huomattu, että minulle kuva on tärkeä vähän kaikissa olomuodoissaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #11

Roskiin minäkin ne tilaamatta tulleet kortit laitan, mutta varmaan saavat niistä paljon enemmän kuin omansa takaisin koska kannattaa postittaa joka vuosi.

Pahus, unohdin teetättää jälkikasvulle kopiot vanhasta valokuvasta, jonka otatin pieninä ollessaan joulupukin ja poron kanssa, vieläköhän ehtisi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #13

Uusi tilaisuus sitten on sinulle taas uutena vuotena, jos et nyt enää ehdi niitä valokuviksi teettää. Katselen tässä nyt samalla uutisia ja mieleeni tuli kuinka onnekkaita me olemmekaan, kun voimme kirjoitella vain joulukorteista ilman isompia murheita.
Aleppon lapset minua eniten surettavat, kun osa heistä ei ole elämänsä aikana muuta nähnytkään kuin sotaa ja kärsimystä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Joulu ja joulukortit. Tuli ja tulityökortit. Hygienia ja hygieniakortit. Nämä kaikki parit kuuluvat yhteen.

Aivan kuten joulumieli ja muistaminen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #9

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ensimmäinen kuuntelemani Saara Aalto ja joulukortitkin on nyt vaihdettu:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tänään laitoin UNICEFin joulukortin ystävälleni Englantiin. Sain häneltä jo hyvissä ajoin kortin enkä kehdannut turvautua pelkkään sähköpostiin. Oli tarkoitus lähettää useampi myös Australiaan, mutta en ole saanut sitä tehtyä. Ehkä vielä jaksan ponnistella. Ajoissa eivät ole perillä kuitenkaan. Osoitteet ovat vihkossa, joka ei ole täällä. Pitäisi etsiä osoitteet ja siinä on liikaa tehtävää. Kortteja olin toki hankkinut lähetettäväksi.

Tänään sairaalassa mies kirjoitti kortteja. Hänellä oli pitkä lista paperilla osoitteita. Näppärää sinänsä. Yliviivasi aina valmiiksi saamansa ja jutteli siinä välissä toisen odottajan kanssa.

Olen säästänyt vuosikymmenten joulukortit, muita kortteja on vähemmän. Kun oli töissä, postikortteja tuli ja lähti. Onneksi minun tarvitsi pistää vain nimeni alle lähteviin. Helpotti tehtävää.

Kortit ovat muistoja menneiltä ajoilta. Joskus ehkä niitä vielä järjestelen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Irja kommentistasi, joka kyllä minua vähän siinä mielessä suretti, kun kaikesta päätellen olet vielä sairaalassa. Luulin sinun päässeen jo kotiin.

Minullakin on vuosikymmenien kortit tallessa ja kohta ne vaatisivat jotain päivittämistä, jotta osan voisi jo karsia ja kauniimmat jättää tuleville sukupolville. Muidenkin saamieni korttien säilytys on hyvin mallissa, kun panen niitä aina talteen kirjojeni väliin kirjamerkeiksi.

Ilahdun aina kun otan hyllystäni kirjan ja näen sen välissä aikoja sitten saamani kortin, joka ilhduttaa sitten jo toisenkin kerran. Jaottelen ne aiheiden mukaan... Eläinaiheiset matkakortit pääsevät "omaan kotiin" joko maan, tai eläinaiheisen kirjan väliin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Korteista sen verran, että jossain vaiheessa korteista tehtiin myös vaikkapa ruukunsuojia. Kortit neulottiin pitkästä reunasta nätisti yhteen ja näin luotiin rinki korteista, jota saattoi käyttää vaikka tuohon mainittuun tarkoitukseen tai sitten yksi kortti kiinnitettiin pohjaksi ja tuli pahvinen aski. Liekö sellaisia muistoja muilla? Jotain askartelua lapselle siinäkin.

Kaija, olen kotona ja vapauduin jopa kolmannesta konsolidaatiohoidosta. Olen käynyt kahtena päivänä sairaalassa. Toisena poistattamassa katetrin, josta sytostaatit annosteltiin suoraan vereen ja toisena antamassa luuydinnäytteen ja verikokeet. Ei siis mitään sen vakavampaa. Nyt mietiskelen osallistunko lääketutkimukseen, johon pyydettiin mukaan. Uutta suun kautta annettavaa lääkettä, jolla voi olla aika hurjatkin seuraukset, siis kuolema pahimmassa tapauskessa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #18

Minulle tuli heti noista mainitsemistasi ruukunsuojista elävästi mieleeni, että olen minäkin niitä joskus nähnyt. Siihen vanhaan hyvään aikaan kaikki materiaalit käytettiinkin tarkkaan hyödyksi. Muistan kuinka leveät laakapistot paksusta villalangasta kiinnittivät kortit yhteen.

"Ei siis mitään vakavampaa" sanot sinä? Voi Irja-kulta, täytyy kyllä sanoa, että asenteesi on mielestäni täysin oikea, mutta myös varsin rohkea. Ei tietoakaan itsesäälistä tai vajoamisesta masennukseen. Se, jos mikä on todella hienoa ja vahvan ihmisen paras selviytymiskeino. Sanotaanhan, että selviytyminen vaikeasta sairaudesta on yksi tärkeä osa myöskin henkinen puoli ja oma luottamus parantumiseen.

Meidän perheessä on kaikki samat vaikeudet koettu ja vielä kaksi kertaa peräjälkeen. Kiitän siitäkin "selviytymisestä" vielä joka päivä, mutta tiedostan myös vahvasti kuínka kauheaa on sivusta seurata ja kokea omaisena lähimmäisen ihmisensä kaikki vaikeudet.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #18

Äidin kortit olen säilyttänyt, ruukunsuojien sijaan oli korttikotelot, ja kuinkahan ne selittäisin:

pohjana ja sivuina kankaalla päällystetyt pahvit (3 kpl), jotka on koottu kapeilla samettinauhoilla (2 kpl) niin että pohjalle voi latoa kortit ja sitoa sivujen yläosasta päältä rusetilla kiinni. Sivujen koristeina kortit. - Tästä ei tainnut saada mitään selvää, ainakaan ellei muilla ole samanlaisia :)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #24

Kiitos Seija, kyllä sai tästä ihan hyvän kuvan "salkusta", jossa kortit säilytettiin. Ennen askarreltiinkin paljon enemmän, kun ei ollut näitä hienoja teknillisiä laitteita joka huoneessa. Radiota kuunnellessa oli hyvä tehdä kaikenlaista käsityötä:)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #25

Ai niin, kortit on kotelon sisäpuolella, peittämässä pahvin päälle liimatun kankaan taitoksia.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

En varmaan saa yhtään korttia kun Facebookissa julistin kotini jouluvapaaksi vyöhykkeeksi. Ehkä lähetän kuitenkin muutaman. Kakkosluokan deadline meni vanhan tavan mukaan ohi.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Että kuuluuko joulukortti vielä nykyihmisen maailmaan? Liekö kysymys tarkoitettu provosoivaksi, tulevaisuutta ennakoivaksi ettei vallan sitä haikailevkasi, no oma vastaukseni kysymykseen on että kuuluu. Niinhän tuntuu vielä kuuluvan monen muunkin, kymmenet miljoonat kortit postin jakelussa.
Mutta kaikki muuttuu, ei saisi kouluissa puhua tytöistä ja pojista, suvuvirttä veisata. Maailman meno on niin että ihminen viisastuu ja kehittyy, huomaa vikoja vanhoissa uskomuksissa ja käytännöissä, mennään kohti uutta uljaampaa ja parempaa maailmaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Matti. Lähinnä haikalevaksi:)
Pelästyin suorastaan tuota Hesarin juttua, että pudotus on ollut niinkin rajua, kuin se on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nuori polvi on niin omissa älykännyissään kiinni, että pelko lienee ihan aiheellinen.

Pakko on nyt yrittää haastaa taiteilijat töihin ja samalla myöskin kirjakauppiaat valitsemaan tarpeeksi haastavia taidekortteja ostajien iloksi.

Tässä olisi haastetta myöskin meidän Usarin omalle taiteilijalle Sirkku Linnealle (Sirkku Pitkäselle), joka on tehnyt jo aikaisemminkin upeita kortteja, mutta missä niitä myydään? Haloo korttikauppiaat! Teillä on myös vastuu kaupan valinnoista!

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Hahahaa, :) ne mallistot kun tulevat ja menevät, ja tällä hetkellä ei mallistoissa ole minun kuvittamia joulukortteja. Tämä aika on semmoinen että aina uusia kortteja joka joululle, ettei kortin ostajalle tule olo että "lähetinkös minä tämmöisen jo viime jouluna?" toki juuri klassikkokuvittajien kuvittamia tehdän uusintapainoksina.

Vanhoja joulukortteja kannattaa keräilijöiden lähteä metsästämään joka syksyisiltä postikorttimessuilta Hämeenlinnassa. Lempäälässäkin on Ideaparkissa postikorttimessut maaliskuun tienoilla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #36

Siis Sirkku-pien, nyt vain suunnittelemaan sitten uusi mallisto ensi joulua varten!

Aletaan kysellä niitä kustantajalta jo syksyllä 2017! Se on myöskin meidän Suomen juhlavuosi, joten kannattaa laittaa tonttuja ainakin sata, tai sitten huomioida se jotenkin muuten fiksusti. Keksit kyllä itse jonkun myyvän idean:)

Käyttäjän amgs kuva

Uutiset Suomen postin hukanneista postilähetyksistä on vaikuttanut siihen, että moni ei nyt ole vaivautunut lähettämään joulukortteja.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Näin minäkin olen joidenkin kuullut sanovan, mutta itse uskon postin nyt tehostavan toimintaansa ainakin näin joulun aikaan. Muuten tulevaisuus heillä näyttää todella huonolta.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tänä vuonna ensimmäisen joulukorttini sain Yhdysvalloista, serkultani.

Muutin noin viikko sitten ja sitä ennen perkasin vanhoja varastojani, joihin olin säilyttänyt monilta vuosilta saamani joulukortit.

Korteistahan voisi tehdä aikalaiskuvauksen. Tosin, se vaatisi vahvaa paneutumista.

Nyt tunsin vain tarvetta päästä eroon kaikesta vanhasta.

Tunneasioita nämäkin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Näin varmaankin meistä monesta tuntuu, että olisi välillä kovalla kädellä karsittava nurkat vanhasta roinasta, joka jossain vaiheessa alkaa liikaa ahdistaa. Aina kun olen sen puuskan saanut, niin kadun sitä, jos olen luopunut jostain perinteisestä siihen vanhaan aikaan kuluvasta, joita ei enää saa koskaan takaisin. Onneksi hävitysvimmani koskee yleensä vain vaatteita.:)

Säästettäviin taas kuuluvat todella vanhat kauniit kortit, vanhanaikaiset saksalaiset kiiltokuvat ja vanhat kirjat. Niistä en ainakaan luovu.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Vanhojen kirjojen lisäksi en luovu perityistä valokuva-albumeistakaan. Kyllä jämpti on niin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minä olen säästänyt muutamia vaatteita. Hippimekko, samettinen, koristeltu pitkä hupullinen on yksi sellainen. Tykkäsin siitä aikanaan. Se ei sovi vieläkään päälleni, vaikka jo mahtuivat säästämäni Gerry Weberin siniset farkut. Ajattelin, että joskus ne vielä saattaisivat sopia ja yllätys yllätys niin paljon painoa katosi sairauden myötä, että sopivat.
Jotain hyvää siis.

Kirjojakin on vaikea hävittää. Tiedän, että seuraavalle sukupolvelle hävittäminen on helpompaa. Tunnearvot eivät kirjoihinkaan ole yhtäläiset. Vanhin tyttäristäni onkin tuonut kirjoja minulle niitä omasta kodistaan hävittäessään. Toki voisihan kirjoja viedä kirjaston hyllyyn, josta saa ottaa. Muuallakin sellaisia hyllyjä on. Kukaan ei vielä ole kirjoille keksinyt Uffi-laatikkoa. Sehän voisi olla hyödyllinen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #31

Irja, kirjoja voi viedä sairaaloihinkin, niiden hyllyissä valikoimat taitavat olla melko rajoitetut :)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #32

Yritän aina ponnekkaasti vähentää edes vähän kirjojani, mutta jos tunnin aherruksen jälkeen poistettavassa pinossa on viisikin kirjaan niin olen tyytyväinen:)
Samalla tulee opiskeltua myös omia hyllyjään, joissa on niin mielenkiintoisia opuksia - lähinnä vanhoja, ettei niistä raski millään luopua.

Sanon kuten eräs jo edesmennyt kirjailija, ettei mikään ole niin hienoa, kuin järjestellä kirjahyllyjään ja siemailla samalla valkoviiniä. Just, se vielä juhlistaa koko homman:)

Itse vien hylkäämäni kirjat aina Tapiolan ilmaiskirjojen joukkoon, mutta liian usein sieltäkin tarttuu taas jotain uutta minunkin kainalooni.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #32

Poistettavaksi aikomiaan kirjoja kannattaisi varmaankin toimittaa myös vanhusten palvelukoteihin.

Tuo kirjastojen "vaihtohyllykkö" on mainio keksintö. Käytetään sitä!
Minä ainakin haen paikallisesta kirjastosta tuosta hyllyköstä kesäisin luettavaa kesämökille.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #31

Irja, Gerry Weber onkin meidän ikäpolven suosituin merkki. Olenkin aina sanonut, että jos sinulla on Weberin pusero, gamee-riipus, helmet ja heltta, niin kuulut ns. varttuneeseen väkeen:) Minulla on nuo kaikki, mutta helttaa tarvitsee vielä vähän kasvattaa...onneksi.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset