*

zzz333

Bibliophilos, ja suomalaisen kirjakeräilyn perustan luonut E.J.Ellilä

  • Bibliopfiloksen juhlavuosi
    Bibliopfiloksen juhlavuosi
  • Bibliophilos, ja suomalaisen kirjakeräilyn perustan luonut E.J.Ellilä
  • Kirjojen Taika
    Kirjojen Taika

Bibliophiloksen ensimmäisenä päätoimittajana vaikutti Eino Juhani Ellilä, jonka muistoa bibliofiilien keskuudessa on aina vaalittu ja arvostettu suomalaisen kirjankeräilyn kummisetänä, vaikka hän olikin merkittävämpi kirjoittajana kuin keräilijänä.  Ellilän koulutus oli melkoisen vähäinen: kolme vuotta kansakoulua, vuosi kansanopistoa.

Isänsä harmiksi hänestä ei ollut "oikeaan työhön" eli sysmäläiseksi maanviljelijäksi vaan lukuharrastus vei hänet täysin mukanaan.  Ellilä  perusti kirjanystävien harrastuspiirin 1932 ja julkaisi Nuoressa Voimassa artikkeleitä keräilyharrastuksestaan. Vuonna 1942 perustetun kirjanystävien lehden Bibliophilosta hän päätoimitti ensimmäiset 12 vuotta.  

Nyt 75-vuotias lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja nykyinen päätoimittaja on  vuoden alusta ollut Riku Jokinen. Tänä juhlavuotena toivotaan lukijoiden jättävän toimitukselle tärkeimpiä muistojaan ja kokemuksiaan lehdestä.  Itse liityin jäseneksi Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä 26.-27.6.1992. Silloin oli myöskin kulunut tasan 100 vuotta Ellilän syntymästä. 

Kuinka ollakaan, silloin itse suorastaan rakastuin Ellilän kirjoihin ja niistä erityisesti kirjoihin kirjoista. Hän onkin  niistä kirjoittanut mm. nämä teokset:

Elävä kirjain. 1947, Kirja on kohtaloni. 1948, Oma kirjastoni. 1949, Kirjojen taika. 1952, Lukijan persoonallinen suhde kirjaan.!956, Kirjan vuosisata.1959, Mikä on kirja. 1962. 

Ellilän varsinainen leipätyö oli kolmen vuosikymmenen ajan  WSOY:n palveluksessa kustannusvirkailijana.  Ellilä omassa kirjastossa oli enimmillään 32 000 painatetta. Nykyään  Ellilän kirjasto on jaettu kolmeen paikkaan: Helsingin  yliopiston kirjastoon, Lahden maakuntakirjastoon ja Yhdysvaltoihin Harvardin yliopiston kirjastoon. 

Yhdysvaltoihin lahjotettujen kirjojen yhtenä "yhdysmiehenä" toimi  silloin Polilla opiskellut vanhempi veljeni, joka siinä tehtävässään kävi myöskin Ellilän kotona Porvoossa.  Koko talo oli täynnä kirjoja, portailla,  portaiden alla, ja niitä riitti joka paikkaan, missä oli nähtävästi ollut tyhjää tilaa. Kunpa vain silloin 1960-luvulla olisi ollut nämä siunatut kännykkäkamerat jo olemassa! 

Ellilä palveli keräilijöitä myös salanimiluetteloin ja monin  bibliografioin. Exlibriskirjallisuuden klassikkoja ovat "Suomalaisia kirjanomistajanmerkkejä (1938) ja "Tämä on minun exlibrikseni" (1949).  Kirjastoneuvoksen arvon 1953 saanut Ellilä kirjoitti myöskin  "Mietelmiä kirjoista ja lukemisesta" sisältävän "Sanainen arkku", joka ilmestyi jo 1936. Suppea "Kirjanystävien aapinen" (1942) ei saanut jatkoa, vaikka hän suunnitteli pitkään kirjoittavansa vielä "Bibliofiilin käsikirjan". 

"Kirjojen taika" kertoo monia erikoisiakin  tapauksia kirjoista ja niiden harvinaisista painoksista. Esimerkiksi kirja voi olla "harvinainen", jota on olemassa vain yksi kappale:

Kun Italian diktaattori Benito Mussolini v.1943 täytti 60 vuotta, lahjoitti Adolf Hitler päivän sankarille Friedrich Nietzschen kootut teokset, joita oli tätä varten painettu vain yksi ainoa kappale. Kysymyksessä on kallis, kustannustoimen historiassa ainutlaatuinen tapaus, sillä Nietzschen kootuissa teoksissa on parikymmentä osaa.  Kasku kertookin Nietzschen sanoneen aikoinaan, että hän on tyytyväinen saadessaan edes yhden ainoan ymmärtävän lukijan; lieneekö ennustanut Mussolinia!  

Tämä armoitettu kirjojen rakastaja E.J.Ellilä ja keräilijä sai myöskin Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin muiden lukuisten kunniaosoitustensa lisäksi. Rikas, kirjoille omistettu elämä päättyi 1983.  Kuinkahan monta kirjojen keräilijää hänkin ehti elämänsä aikana innostaa yhä enemmän  kirjojen pariin.  Toivonkin hartaasti, että nykypolvi ei koskaan unohtaisi kirjojen taikaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mitenkäs se on mahdollista, etten ole tähän mennessä kuullut Ellilästä mitään?

PS. Hieno lahja il Ducelle Hitleriltä, Marskille järjestettyjä maastoautoja (4.6.1942) lainkaan väheksymättä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Nyt Tuomo vain kirjastoon heti huomenna ja otat mukaasi kaikki Ellilän kirjat mitä vain on saatavilla, niin sen jälkeen alat metsästää niitä divareista ja kirpputoreilta:) Tosin vain paremmista antikvaareista niitä voi vielä hyvällä onnella löytää. Ovat jo keräilijöiden hyllyissä, kun uusintapainoksia ei ole minun tietääkseni tehty yhtään? Minullakin kaikki ovat ensipainoksia.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Missä viipyvätkään nyt Uuden Suomen kaikki bibliofiilit? Ulkona on satanut koko päivän, joten ei voi edes puutarhassa töitä tehdä... Kehukaa edes kuinka monta Ellilän kirjaa te jo omistatte:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Joutessani (ulkona tuli jo liian kuuma:))vielä pieni juttu viimeisestä Kanava-lehdestä, jossa ministeri Jaakko Iloniemi kirjoittaa otsikolla "George Orwellin paluu", että maailmassa on muutamia politiikkaa käsitteleviä klassikoita. Ne palaavat aina aika ajoin takaisin julkisuuteen.

Platonin Valtio on yksi niistä, Machiavellin "Ruhtinas" toinen. Samaan sarjaan kuuluu vaikuttavuudeltaan myöskin George Orwellin 1984".

New York Timesin mukaan suosituin kirja Amazonin verkkokirjakaupassa oli Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen juuri Orwellin teos uudesta uljaasta maailmasta, missä Iso Veli aina kuuntelee ja voi teknillisin laittein seurata elämää joka kodissa hetki hetkeltä.

Totta tänään, ja mihin vielä ehdimmekään jos tahti tästä vielä paranee?

Tämä nyt ei liity varsinaisesti mitenkään ihailemaani Ellilään ja hänen kirjoihinsa kirjoista muussa mielessä, kuin siinä, että toki hänkin olisi tämän Orwellin "uljaan uuden maailman" kirjoissaan esitellyt. Se on kuitenkin minustakin ollut yksi mieleenpainuvin ja erikoisin kirja kautta aikojen.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Blogiaihe lievästi sanottuna mielenkiintoinen. Kirjat ovat lempeän rakkauteni kohde. Juhlistaa päivän ja viikon, kun keksii, minkä kirjain tilaisi antivariaatti.fi -palvelusta. Mitä sanotaan uusimmasta löydöstäni: Peppi ja Sokrates. Kun kirja on saapunut, on mukavaa odotella sopivaa lukuhetkeä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tuosta yhdestä rakkauden kohteesta olen samaa mieltä kuin sinäkin Tarja, enkä haluaisi koskaan luopua omasta kirjastostani.

Muistan aikoinaan, kun lehdessä oli kirjoitus yhdestä julkisuuden henkilöstä, joka kertoi ettei koskaan voisi muuttaa Suomesta pois, kun ei haluaisi koskaan erota kirjastostaan. Samaa voisin sanoa tänään myös itse, sillä kirjojani on ihan liian paljon, jotta voisin ne kaikki mukaani saada:).

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Blogisi innoittamana Kaija etsin kirjahyllystäni löytökirjan nimeltään Tieto ja kirja (Suomen tietokirjailijat ry 2001). Sen parissa olen viihtynyt koko illan. Siinä kuvataan aikaa, jolloin sähkökirjat olivat tekemässä tuloaan internetiin, mutta kuitenkin ennen niiden aikakautta. Joka sinänsä ei vielä ole alkanutkaan Suomessa. Olen omaa kirjahyllyäni laajentanut sähkökirjahyllyn puolelle. Ei varmaankaan tule raja vastaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sähkökirjat ovat tietysti erinomaisen hyviä, vievät pienen tilan ja ovat käteviä ottaa käteen minne tahansa menetkin. Itse olen kovin kiintynyt paperikirjoihin ja erityisesti vanhoihin kirjoihin, joiden tuoksu ja kellastuneet lehdet purevat minuun kuin häkä.

Tulevaisuudesssa sähkökirjat tietysti yleistyvät huimaa vauhtia, mutta minä taidan enimmäkseen pysyä näissä vanhoissa aatteissani ja tuoksutella vanhojen kirjojeni lumoa. Olen joitakin sähkökirjoja lukenut, mutta niiden suurin puutos on minusta se, etten pysty tekemään niihin alleviivauksia, jotka itselleni ovat tärkeitä muistaa ja lukea vielä jälkikäteenkin uudestaan. Tosin kaikkiin kirjoihin ei raaski tehdä metkintöjäni, mutta saan ainakin lyijykynää heikosti käyttäen merkata tärkeimmät sivunumerot talteen kirjan etulehdelle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Painettu kirja on yksi käyttäjäpääte muiden joukossa ja sillä on useita ylivertaisia etuja muihin nähden. Akku ei lopu kesken, yhteys ei töki, se ei mene rikki pudotessa, sitä ei tarvitse sammuttaa ja käynnistää, entisen lukukohdan voi merkata hiiirenkorvalla ilman hakutoimintoja ja tietysti ne alleviivaukset j.n.e.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Juha: "Akku ei lopu kesken, yhteys ei töki, se ei mene rikki pudotessa..."

Nämä ovat niitä haittoja jotka ovat vain se yksi osa sitä harmia, mitä sähkökirjat aiheuttavat.

Itselläni on ollut aina tapana lukea sängyssä ennen nukkumaan menoa ja kyllä, fiilis sähkökirjaa lukiessa ei ole vain samaa kuin tarttuminen oikeaan kirjaan. Tuo alleviivausten mahdottomuus sähkökirjassa on myös minulle se isoin haittatekijä.

Kiinnostavaa nähdä miten tulevat sukupolvet toimivat? Ainakin meidän nuoret näyttävät tarttuvan kirjaan yhtä innokkaasti kuin minäkin. Tyttäreni taas pitää sähkökirjaa parhaana vaihtoehtona ulkomaanmatkoillaan. Se on tietysti tilajuttuna se paras ratkaisu:)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Minäkin olen pahvikirjojen ystävä, mutta kirjoitin aiemmin blogiini Pahvikirjat ja e-kirjat seuraavaa: "Sähköpostissa kiersi kymmenen vuotta sitten videoklipsi, jossa tukihenkilömunkki opetti munkkitovereilleen siirtymistä papyrusrullasta lukemaan nykyistä pahvikirjaformaattia. Tukihenkilö istui lukijan vierellä ja neuvoi, miten sivua käännetään, kun se on luettu. Nyt tarvittaneen tukihenkilöitä e-kirjaformaatin oppimiseen."

Moni asia, mitä teemme on tottumusta. Jos kirjan muoto kehittyy ja muuttuu (vaikka varmasti pahvikirjakin jää siitä huolimatta), emme varmaankaan ole palaamassa papyrukseen, vaan ottamassa taas käyttöön uutta teknologiaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kyllä vain, tottumus on toinen luonto, mutta epäilen silti sähkökirjojen laajempaa kannatusta. Tietysti hinta on myös yksi ratkaiseva tekijä, joka vaikuttaa lukijoiden valintaan ehkä eniten. Meillä kirjat ovat niin kalliita.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Saako olla utelias ja kysyä, mistä blogistin kiinnostus kirjojen keräilijä Eino Juhani Ellilään juontuu? Onko ollut suvussa vaikuttavia miehiä?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos kysymästä Tarja. Ei meillä ole ollut suvussa ketään tunnettuja ja kuuluisia miehiä kuin vain taiteilijoita, mutta hekin ovat sukuun tulleet avioliiton kautta.

Varsinaisesti Ellilä kiinnostukseni heräsi yksinkertaisesti hänen kirjojensa kautta. Tarkemmin sanoen "kirjat kirjoista" kautta:) Löysin Emmanuel Kanajärven, (!801-1868) ja Matti Pohdon (s.1817-1857), jotka molemmat olivat kouluja käymättömiä köyhiä miehiä, joille kirjat olivat kuitenkin se suurin intohimon kohde.

"Lienee harvinaista, että jonkin maan kulttuurihistoriaan tulee piirrettäväksi nimi, jonka kantaja on ollut opillisesta sivistyksestä aivan osattomaksi jäänyt kansanmies, talonpojan poika, jolla ei arvaisi olleen mitään edellytyksiä kulttuuriasioiden edistämiseen" (Walter Appelqvist)

Tästä miehestä "Matti Pohto" on elämänkerran kirjoittanut Walter Appelqvist vasta vuonna 1959 Otavan kustantamana.

Toinen Ellilän esiin nostamasta kirjasta on myös Appelqvist kirjoittanut kirjan "Emmanuel Kanajärvi, Kirjamies ja korvenraivaaja", vuonna 1964, Otava.

Nämä molemmat miehet Ellilän lisäksi ovat niin kiehtovia miehiä, ettei heistä voinut olla innostumatta. Osansa siitä on saanut alkunsa myöskin minun kielteisen kantani pakkoruotsiin.

"Silloin suomenkielistä kirjallisuutta ei ollut suurtakaan valikoimaa ja tuo onneton v:n1850 kielilainsäännös, jossa määrättiin suomeksi painettavan kirjallisuuden laatu pelkästään uskonnoliseen ja yleishyödylliseen rajoitettavaksi"(W.A.)

Eli pääasiassa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Kun ei suomenkielisiä koulujakaan ollut, niin suomenkieliset jäivät kaikesta sivistyksestä paitsi.

Suomenkielinen kirjallisuus kasvoi ja kehittyi vain näiden miesten sitkeydestä ja suuresta innosta edes koota talteen se, mitä meillä oli suomenkielellä pystytty kirjoittamaan. Eli lienee vastaus kysymykseesi? :)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Tämä vastaa kysymykseen hyvin. Suomenkielellä on melkoinen historia kirjoitettuna, puhuttuna ja opetettuna kielenä. Asiasta on varmaankin monia ansiokkaita tutkimuksia julkistettu, mutta yhtenä niistä käteeni on osunut Katri Karasman Aapisesta ylioppilaskokeeseen Äidinkielen opetuksen historia, missä kerrotaan hyvin suomen kehitys opetus- ja kansankieleksi. Mielelläni suosittelen tätä kirjaa suomen kielestä kiinnostuneille. Kansakuntamme historia on juuriltaan syvempi kuin vain 100 vuotta itsenäisyyttä. Sen voi sydämellä havaita, kuten sydämellä on löytynyt tämän blogikirjoituksen aihekin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #16

Kiitos Tarja, nätisti sanottu! Mielessäni olenkin pyöritellyt aihetta enemmänkin, jossa toisin esille juuri suomenkielisen kirjalisuuden vaikean alkutaipaleen, jotka eivät olleet helppoja kielilain jäykkyyden tähden. Eikä myöskään suomenkielisten koulujen tie ollut helppo, koska Suomi oli vielä 1800-luvun puolivälistä alkaen liikaakin ruotsalainen:)

Toisin kyllä sitkeästi muuta väitetään, ainakin julkisessa mediassa.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

...ja minä en voi olla ostamatta kirjaa mikä miellyttää silmääni tai jotenkin sykähdyttää sieluani... mihin minä saan nuo kaikki kauniit kirjat mahtumaan..

Mielenkiintoinen tämä Ellilä. Ajatella että vasta nyt kuulin hänestä tässä ja nyt.
(Yökyöpelinä kukkuessa).

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Just noin Sirkku, minäkin ostan kirjoja myöskin vain pelkästään ihanien kuvitusten tähden, joissa ei edes täysin vieras kieli ole mikään haitta. Omistan kiinalaisiakin satukirjoja ja myöskin japanilaisia sarjakuvakirjoja...

Ota Ellilästä ja minusta mallia, kun kirjapinot kasvavat liian suuriksi pöydille, niin siirrä pino lattialle:) Pino ei kuitenkaan saa olla niin korkea, että alinta kirjaa on vaikea ottaa, joten vain vyötäröön asti saa sitä kasaa huoletta kasvattaa.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset