*

zzz333

Huhuu, onko tässä järkeä? Savukeitaan kirjoja tuhansittain polttouuniin.

  • Kuva HS:sta 27.9
    Kuva HS:sta 27.9

Hetki sitten havahduin kiukun aaltoon taas kerran. Ai miksikö?  Luin Hesarista Savukeitaan pienkustantamon ahdingosta, kun he joutuvat tyhjentämään Turun satamassa olevan varastotilansa syyskuun loppuun mennessä.

Savukeitaan kustantajille  Erno Selänteelle ja Ville Hytöselle tuli kiire. Mihin  he laittavat  200 000 nimikettä uusia kirjoja?  Kaikki teokset eivät mahdu uuteen pienempään tilaan. Suurimpana uhkana onkin, että  varastoon jäävät kirjat pitää tuhota. 

Poistotarjouksella saatiin viikossa myytyä 20 000 kirjaa, joka lienee ennätys alallaan.  Asiakas sai valita kymmenen kirjaa sadan teoksen kokoelmasta 39 euon hintaan, ja kustantaja tarjosi vielä postikulutkin päälle. Se oli tappiollinen kulttuuriteko itse kustantajilta, josta voi vain nostaa herroille hattua.  Kunnioitukseni heille! 

"Tämä on enemmän kulttuurityötä kuin bisnestä".  Nuo teokset ovat  olleet mm. palkittujen runoilijoiden  Federicon Garcia Lorcan ja Wislawa Szymborskan tunnettuja teoksia.  Polttolaitos punnitsee poltettavat kirjat, ja lasku seuraa perässä".  

Tämä sinänsä ei ollut kiukkuni päällimmäinen syy, vaan se, että  kustantajat olisivat mielellään lahjoittaneet  kirjoja eri yhteisöille kuten esimerkiksi vankiloille, vanhainkodeille, sairaaloille  ja päiväkodeille. Ei kelvannut ottaa vastaan näin lyhyellä varoitusajalla! 

Olisiko pitänyt muutamille laatikollisille uusia kirjoja järjestää mahdollisesti toimikunta pohtimaan, että  mihin kirjat laitetaan, vai siirretäänkö asian käsittely seuraavaan kokoukseen? 

Olisivat vaikka tilan puutteessa myyneet kirjat seuraavilla kirpputori- tai joulumarkkinoilla koko yhteisönsä  hyväksi.  Jähmeää ja mielikuvituksetonta toimintaa, jota ei voi kuin näin sivusta ihmetellä.

Onneksi sentään Turun lukioille  kelpasi 20 000 nimikettä sisältävä lahjoitus. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Valitettavasti olen huomenna reissussa, joten en voi yhtyä kenenkään muun mahdolliseen harmitukseen itseni lailla.
Sen verran vielä sanoisin, että minulle oli täysi yllätys, ettei kirjoja voi edes uusiokäyttää paperimassan raaka-aineeksi. Ihan samoin, kuin jopa pehmeäkantiset kirjat poltetaan kansineen liiman takia. Ei kiva, ovat siis tavallista sekajätettä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Se on minullekin uutinen, minulle on monet kerrat ehdotettu,että ylimääräisistä kirjoistani repisin kannet pois ja heittäisin paperikeräyssäiliöön.
Ei muuten enää ole mitään tolkkua missään. Koko yhteiskunta on muutettu digi-sammoksi eli automaatiksi kaiken muuttamiseksi rahaksi. Nuo meidän muka demokraattisesti valitsemat edustajat ovat aivopestyjä lobbareita jotka toistavat samaa virttä laidasta laitaan kuin rikkinäiset gramofoonilevyt jotka ovat jo antiikkia kuten rahaakin vaihdon välineenä. Me elämme IT-aikaa tarvitsemme vain vähemmän vaihtoehtoja jotta minäkin osaisin edes käyttökelpoisen puhelimen ostaa järjellisin perustein.
Siihen tarvitaan yhteistyökykyä kilpailun sijaan.
Kukaan ei kerro mistä sillä kilpailukyvyllä oikeinkilpaillaan. Rahastako, kuka kasaa eniten nollia tililleen? Onks järkee?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kirjojen suruton hävitys on aina minua harmittanut/kiukuttanut, myös vanhojen, tai oikeastaan ne vielä enemmän. On tietysti selvä, ettei ihan kaikkea voi säilyttää ikuisesti, mutta valikoimaton hävitys on suorastaan syntiä.

Minulle on tehnyt joskus melkein pahaa, kun olen lukenut kirjastojen vanhojen kirjojen hävityksestä uusien tieltä. Ei kuulemma ole ehditty edes blokata pois arvokkaampia kirjoja "mitättömämpien joukosta talteen. Tarinat ovat kertoneet, kuinka kuorma-auton lavalle on kirjoja heitelty ihan surutta kasapäin. Huh, huh.

Juhlaa on ollut meillä yhden kerran Tapiolan kirjaston myydessä pois "tarpeettomia" kirjojaan ja kaksoiskappaleita. Kirjastovirkailijat sitten asiantuntevasti määräsivät yksittäisille kirjoille hinnan, ehkä vähän pärstäkertoimenkin mukaan.

Siitä on kyllä aikaa kulunut jo ainakin noin 20-vuotta.
Nyt siellä myydään poistokirjoja aina välillä euron kappalehintaan, mutta niin upeita teoksia kuin silloin en ole enää nähnyt...

Ostin sieltä silloin ainakin sata kirjaa, niin ulkomaalaisia kuin kotimaisiakin teoksia useampana päivänä peräkkäin. Ne käsittelivät pääasiassa arkkitehtuuria, taidetta vähän joka aikakaudelta, antiikkia ja kulttuuria ym. Vieläkin ihmettelen, että miksi niin upeita kirjoja myytiin pois, joita ei enää saa mistään millään hinnalla.

Haluaisin toki olla jonossa ensimmäisenä, kun ja jos niitä vielä joskus tulee.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #7

Poistokirjoja myydään Tampereella vähän väliä. Viime viikolla ostin Kalervo Palsan päiväkirjat ja Viinakirjan jossa hauskoja kuvia.
Multa meni ohi oman sivukirjaston lopettajaismyynti muutama vuosi sitten. Luultavasti sieltä olisi saanut jonkun kaipaamani lintu- ja kasvikirjan, ehkä laajempia sienikirjojakin. Kierrätyskirjoistakin saattaa löytää aarteita. Kuten tänäänkin. Pitäis vaan muistaa viedäkin sinne joitakin tuhansista kirjoista joita tuskin enää luen. Kirjaston poistokirjat ei kuitenkaan kelpaa kirjastojen kierrätyshyllyillekään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #10

Hyvä niin, ja toivon mukaan muuallakin maassa kirjastot jo järjestävät lopettajaisia ja poistomyyntejä ihan yleisesti.

Meillä on myös Tapiolan kirjastossa hylly ilmaiskirjoille, joihin me lainaajat voimme viedä luetut omat kirjamme - juuri niitä, joille yksi lukukerta hyvin riittää. Nopein kierto näyttää olevan lastenkirjoilla, jotka viedään lähes käsistä. Se on hienoa!

Olenkin vienyt meidän lastenlasten kirjoja sinne jo kymmenittäin ja vieläkin on jouluiset satukirjat odottamassa vientiä. Muutamia rakkaimpia vain säästän lasten, lasten-lapsille, jos niitä ehdin vielä joskus nähdä...Viimeksi kirjoja viedessäni iloitsin suuresti, kun pienet kiinalaiset lapset äitinsä kanssa taputtelivat innoissaan käsiään, kun vein hyllylle kauniisti kuvitettuja satukirjoja. Olisi pitänyt olla mukana myös ne muutamat kiinalainen satukirja, jotka ostin muinoin kuvien perusteella Singaporen kiinalaiskaupasta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #11

Minulle rakkain lastenkirja on isäni aapinen johon isoisäni kiihkeänä fennomaanina on huolellisesti kirjoittanut suomenkieliset tekstit lapuille ja liimannut kirjan ruotsinkielisten lorujen päälle. Nyt vähän harmittaa, ettei ole säästänyt omat lapasuuden kuvakirjat, Hienot Elsa Beskowin kuvittamat. Ja varmaan olisi nyt aika arvokas rahallisestikin ensimmäinen muumikirja, ohut nide tais olla ensipainos.
Minulla on muutamia hienosti kuvitettuja gruusiankielisiä satukirjoja. Niitä en vie kierrätyshyllylle.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #12

Upeata omistaa oman isoisänsä vanha aapinen, joka on vielä "lapuilla" merkitty sen aikaista historiaa mukaillen. Itse taitaisin sitä pitää jopa sametilla vuoratussa laatikossa, ettei se vain joutuisi missään vaiheessa kaltoin kohdelluksi sitten myöhemmin, kun omistaja joskus vaihtuu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Se oli isän aapinen. Isoisäni oli fennomaani. Isoäiti taas puhui huonoa suomea koko ikäänsä. Kertomansa mukaan Virossa jotkut olivat ihmetelleet miten häm osaa eestiä niin hyvin. Italiaa ja ranskaa oli hänen mukaansa helppo oppia kun oli koulussa vähän latinaa oppinut.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Yrittäjän hätään ei kukaan vastaa silloin kun olisi se aika auttaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ei sitten tarvitse ihmetellä miksi sairaaloista, vanhainkodeista jne. puuttuu kirjoja kun ei edes viitsitä hakea vaikka saisi ilmaiseksi huomattavia määriä. Savukeidas on muuten kustantanut Jenni Haukionkin runokirjat.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Niklas voi ottaa kirjat lahjoituksena ja jakaa ne katsomallaan tavalla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sanoppa muuta. Ainakin sairaalan kirjastoissa kaivattaisiin muutakin lajia, kuin vain kepeää salapoliisi-ym. kirjallisuutta. Luulisi sairaaloiden olevan halukas viihdyttämään enemmän potilaidensa mielenterveyttä, ihan kuin muidenkin laitosten?

Olipa mielenkiintoinen tieto tuo Haukion yhteys näihin kustantaja-sankareihin. Kiitos Seija.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Sattuneesta syystä olen viime aikoina mietiskellyt juuri näitä juttuja ja päätynyt siihen, että käytäntö, jossa kustantaja sijoittaa kirjavarastoon -- jota jokaisen painoksen kohdalla vieläpä painomäärien suhteellisen edellistumisen vuoksi kannattaa kartuttaa maksimaalisesti -- ei ole enää tätä päivää. Tätä päivää ovat painot, jotka sähköisesti ohjelmoituina sylkäisevät nopeasti ja tehokkaasti nidoksen tai sidoksen sen mukaan kun nettikirjakauppa saa tilauksia.

Vain bulkkitavaraa, eli suuria määriä myyviä kaupallisia "menestyksiä" kannattaa painattaa kerralla massoittain. Niillä taas on aika vähän tekemistä sen kanssa mikä mielestäni on noteerattavissa "kirjallisuudeksi". Siinä ovat kyseessä ennemminkin määrälliset markkinat institutionalisoituneessa myyntituotannossa. Karikatyyrinen esimerkki ovat kirjojen joulumarkkinat -- ja markkinointikampajat joilla niitä tuetaan, kuten kirjakauppiaiden ja kustantajien yhdistyksen jakama Finlandia-palkinto.

Myös kirjailijan ja kustantajan napanuora kuuluu historiaan. Kirjailijan ei välttämättä tarvitse enää olla mikään julkkispelle joka puhuu naistenlehdissä mukasyvällisiä. Systeemit joilla kirjailija itse ottaa julkaisustaan tietyn taloudellisen riskin ja sitä vastaan vapautuu toimimasta markkinapellenä ovat paljon terveempi -- ja korostan: myös paljon enemmän kirjallisuudelle mahdollisuuksia antava -- systeemi kuin varastoihin painaminen ja lopulta kaatopaikalle kärrääminen.

PS. Kirja esineenä -- kuten antikvaariset vanhat sidokset tyylikkäine painoasuineen, nahkaselkineen, lehtikullattuine nimineen -- ei tule takaisin. Mutta kuvaamani uuden kustantamisen ja tekniikan esiinmarssi nostaa myös antikvaariset arvot omaavan kirjallisuuden takaisin kunniaansa -- sen arvo voi vain nousta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Seppo: "Karikatyyrinen esimerkki ovat kirjojen joulumarkkinat -- ja markkinointikampajat joilla niitä tuetaan, kuten kirjakauppiaiden ja kustantajien yhdistyksen jakama Finlandia-palkinto."

Näitä "menestyneitä" paljon ostettuja romaaneita myöskin hylätään melkoisen tuoreena kirpputoreille ja kierrätyskeskuksiin, joista ne sitten aikanaan siirtyvät hävitettäväksi monta vuotta hyllyssä lojuttuaan. Kierto on todella nopeaa, lähes yhtä nopeaa kuin suhteellisesti ottaen Puheenvuoromme blogit:)

Kaunis vanha kirja, kuluneet nahkapääliset, pehmeä paperi, kellertävät sivut ja vanhan kirjan tuoksu, tuottaa minulle aina suurta iloa, kun sellaisen käteeni saan.

Onneksi kävin silloin huutokaupoissa, kun niitäkin vielä kirjalaatikoista aina joskus löytyi.
Olen toisenkin kerran "taistellut" laatikoista hesalaisten divaripitäjien kanssa. Nythän niitä ei juuri enää löydä kohtuuhinnoilla, ei ainakaan sisällöltään merkittäviä kirjoja.. Onneksi minulla on kirjoja arvostavia perijöitä myöskin uudessa sukupolvessa. Sekin on varsin lohdullinen ajatus. Tiedän useampia bibliofiilejä, jotka jo surevat kirjojensa kohtaloa, kun aika heistä jättää.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset