zzz333

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselle kehut ja ruusut!

  • Vielä eilen aamulla otettu kuva minusta meidän olohuoneessa:)
    Vielä eilen aamulla otettu kuva minusta meidän olohuoneessa:)
  • Jorvin sydänpäivystysosasto...kiitos.
    Jorvin sydänpäivystysosasto...kiitos.
  • Lupaamani tämän kesän kaunein ruusuni teille kaikille, nimistä muistan vain Annikan ja Erkin. Meniköhän oikein?
    Lupaamani tämän kesän kaunein ruusuni teille kaikille, nimistä muistan vain Annikan ja Erkin. Meniköhän oikein?

Ei tässä ole tarkoitus kertoa omaa sairaskertomustani eiliseltä päivältä, vaan tämä on pikainen kertaus omakohtaisesta kokemuksesta, miten hienosti meillä ensihoito toimii!  Siinä ambulanssikyydissä maatessani ja kuunnellessa pillien soivan, niin tunsin kiitollisuutta ja suurta turvallisuudentunnetta kuinka asunkin näin korkeatasoisessa maassa, jossa pienikin ihminen saa näin  hyvää hoitoa.  

Pelastuslaitoksemme kirjatut arvot:

"Jokainen ihminen on arvokas, ainutkertainen ja ainutlaatuinen.  Jokaisella ihmisellä on oikeus arvokkaaseen kohteluun tilanteessa, jossa hänen omat voimavaransa eivät riitä pitämään huolta omista oikeuksistaan.

Jokaisella on oikeus osallistua omaa hoitoa koskevaan päätöksentekoon.

Velvollisuuteme on aina suojella potilaan etua ja oikeutta hyvään kohteluun.

HUS-tietoa." 

Ensihoitotyötä tekevien ammattilaisten arvostus on minusta jätetty aivan liian vähälle huomiolle kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja yleensä julkisuudessa.  Koin tämän hyvin omakohtaisesti, kun sain varhain aamulla jonkinlaisen sydäninfraktin, heti kun olin jo aamutoimet suorittanut, yllättäen ja nopeasti.

Minulla on ennenkin ollut toistuvia rytmihäiriöitä, joihin on jo ennestään lääkkeet, mutta nyt tiesin heti, että tämä on vakavampi juttu. Kova rintakipu, voimakas  pahoinvointi, täydellinen voimattomuus, näön sumeneminen ja kylmähikisyys, jota kutsun itse "tuskanhieksi", riittivät ambulanssin kutsumiseen ensimmäistä kertaa meidän perheen elämässä.  Verenpainemittarini ei näyttänyt kuin tyhjää ja ei se kai ihme ollut kun arvot heittelivät voimakkaasti ylhäältä alas. Kasvoni olivat kuulemma väriltään  harmaat, jota en tosin itse nähnyt.  

Sain nopeasti nesteytyksen kahdella " tippa-vesipussilla", jotka kiinnitettiin ensin pois otetun tauluni nauloihin. Kipuun sain kaksi kertaa morfiinia, jotka helpottivatkin  huomattavasti kipujani. Sen jälkeen voinkin jo paremmin seurata Annikan nopeaa ja tehokasta toimintaa -  ihaillen hänen rauhallista ja rauhoittavaa käytöstään.  Erkki kävi sillä aikaa läpi vanhoja lääkkeitäni ja oli myös  koko ajan yhteydessä sairaalaan.  Kuulin kuin sumun läpi mihin minua ollaan viemässä, joko Meilahteen tai Jorviin. Vietiin Jorviin, koska tilanne näytti sydänfilmin osalta joka hetki vain paremmalta - näin ainakin ymmärsin? 

Tietotekniikkaa käytetään laajasti terveydenhuollossa ja se on myös yhä vahvemmin tullut osaksi ensihoitajan työtä. Viestintä ja potilaan hoitotietojen  raportoinnit ovat tärkeä osa ensihoitajan ja saraalan välillä, joten saadaan katkeamaton tiedonkulku jo etukäteen. Upeaa.  Ensihoitopalvelussa pyritään kehitykseen jossa potilas pystytään hoitamaan kuntoon mahdollisimman usein jo hälytyskohteessa kotona. Muistan lukeneeni, että vain noin  46 prosenttia potilaista lähetetään eteenpäin sairaalaan? 

Minun kohdallani, ymmärrykseni mukaan pyydettiin vielä   koko tätä  ensiapuryhmää johtavalta mieheltä ohjeita, koska hän tuli vielä jälkikäteen tarkistamaan tilannetta.  Hänen nimeään en tiedä, mutta jos potilas ei siihen mennessä ole rauhoittunut hoidon tasosta, niin vimmeistään ainakin  silloin.  Ystävällinen, huumorintajuinen ja rento tapa kohdata potilas oli merkittävä jo siinä, että muistan hänen yrittäneen saada minut avamaan suljetut  silmäni, vaikka maanittelemalla kun en millään olisi sitä jaksanut tehdä. Kannatti jaksaa:) 

Kuljetus ei edes järjestynyt normaaliin tapaan, vaan jopa hälytettiin palokunnan riuskat miehetkin paikalle ja minut saatiin paareille ruumispussissa kantaen.  Pitäisi kyllä laihduttaa, ettei pojilla olisi näin raskasta taakkaa jatkossa.  Meillä on oviaukko niin kapea liian ison kaapin takia, ettei ovi auennut riittävästi paarien kääntymiseen. Sekin pitäisi hoitaa kuntoon vastaisen varalle. 

Voin vain kuvitella palomiesten vaativaa ja raskasta työtä, kun he joutuvat palopaikoilla kantamaan kerrostalon ylimmistäkin kerroksista potilaita hoitoon, jolloin ei edes hissiä voi käyttää. Nostan kyllä hattuani myös koko ammattikunnalle!

Nopea ensihoito ja potilaan  pääsy sairaalaan voi estää monien  lisävaurioiden synnyn sydämessä ja jo tapahtuneetkin vauriotkin voivat suuremmalla todennäköisyydellä palautua ainakin osittain kuntoon. Siis antakaamme suurempi arvo näille ammattilaisille, joiden käsissä aika moni meistä joka tapauksessa jossain elämänsä vaiheessa todennäköisesti joutuu ja jopa he pelastavat meidän henkemme asiantuntevin hoitotoimenpitein. Minä olen suuresti kiitollinen heille kaikille nopeasta avusta, joka todennäköisesti auttoi minut nyt jo kotiin ja julkaisemaan tämänkin valokuvan koko tiimistä.  Nyt olen vain väsynyt ja vähän heikkokin, mutta iloisella päällä  kun saan olla kotona. 

Pyysin miestäni ottamaan meistä  kuvan, vaikka se varmaankin tuossa tilanteessa herättää lähinnä hilpeyttä tai ihmetystä, mutta pitää ajatella viimeisinäkin hetkinäänkin blogiani,  jotta siihen tulee mahdollisimman todenmukainen kuvitus:) 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olisikin mielenkiintoista vielä tietää tuleeko Soten kaavailluissa jotain muutoksia pelastuspalveluiden toimintaan. Ettei vain sitä yksityistetä, jolloin tulos voi olla huomattavasti huonompi kuin nykyinen palvelu, josta ei moitteen sijaa löydy hakemallakaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Hei Kaija.
Voin myös omasta puolestani esittää kauniit kiitokset pelastuspalveluille. Kompastuin kesällä kadulla ratikasta poistuessani, loukkasin jalkani ja löin pääni. Istuskelin jonkin aikaa katukivillä. Sitten nousin ja astuin sisään seuraavaan ratikkaan. Siellä minua alkoi pyörryttää ja retkahdin lattialle. Tilasivat ambulanssin ja kuljettivat Haartmanin päivystysasemalle, jossa kuntoni tarkastettiin. Pääsin jo illaksi kotiin. Palvelu oli erinomaista.

Pikaista paranemista.
Parhaat toivotukset.
Bästa hälsningar,
Timo.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Voi kiitos Timo ystävällisestä toivotuksestasi ja kommentistasi. Hienoa kun sait Helsingissäkin yhtä hyvää hoitoa kuin mitä meillä on myöskin täällä Tapiolassa:).
Kävi itsellänikin mielessä jälkikäteen, että miten kävisi jos olisin vaikka ollut kaupassa tai kadulla? Olisi ollut ihan pakko mennä ainakin maahan pitkäkseen ja varmaankin joku olisi sen jälkeen apua soittanut. Onneksi nykyään on kaikilla kännyt mukana.

Meillä täällä pääkaupunkiseudulla näyttää olevan minun tietojeni mukaan hyvin tasaista ja laadukasta hoitoa kaikkialla, mutta mitä mahtaakaan olla saatavuus ja hoito muualla Suomessa.? Toivon mukaan joku kertoo meille siitäkin vielä kunhan joutaa koneen ääreen.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Olen tähän mennessä testannut tuota valmiutta 3 kertaa täällä kaukana Kehä III:n takana. Ensin tuli rekka päälle joskus 20 v. sitten, sitten sydänkohtaus ja pallolaajennus vajaat 5 vuotta sitten ja vajaa vuosi sitten aivoinfarkti ja vielä vaan porskutan. Kiitos kaikille auttajille.

Tuon historian takia olen raivoissani sote-hankkeesta. Se voi mennä vain pieleen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #7

Minä testasin tätä nyt meidän koko perheen huomioon ottaen ihan ekana. Kuinka hyvin teillä kuljetukset ja hoito sujuivat? Riittävän hyvin nähdäkseni, kun kaikesta olet jo selvinnyt- onneksi. Kiitos kommentistasi Pekka.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- mutta pitää ajatella viimeisinäkin hetkinäänkin blogiani, ...

Pikaista toipumista, eihän sitä blogia saa jättää, vaikka mikä tulisi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Heh, totta maar! Eihän sitä pidä keskittyä vain omiin hankaliinkaan tuntemuksiinsa, vaan ajatella aina eteenpäin:) Eteenpäin elävän mieli... Kiitos Ari kommentistasi ja toivotuksesta. Minulla menee nyt ihan hyvin vain kaulavaltimot ovat molemmilta puolilta vähän turhan kipeät.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Virtuaalihali Kaijalle täältä Oulusta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Onpa dramaattinen ykköskuva! Mutta "blogia ei jätetä" -ajattelu tuo mieleeni (fiktiivisen) tyyppitapauksen, jossa luontoharrastaja vapautuu karhun kynsistä verisenä ja vaatteet riekaleina: "Tuliks hyviä kuvia?", kysyy hän kaveriltaan heti kun tilanne vähänkin helpottaa.

Kakkoskuva on jo seesteisempi, sängystä sihdattu otos. Rauha maassa, aivan päinvastoin kun tv-sarjojen sairaaloissa, joissa lähinnä mennä kaahotetaan pitkin käytäviä.

Pikaista paranemista! Äläkä ota stressaavaa yliannosta US Puheenvuoron huonotuulisista kirjoituksista. Niistä pitäisi oikeastaan varoittaa tyyliin "tämä keskustelupalsta voi vaarantaa terveytesi".

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Tuomo hauskasta kommentistasi. Taitaisin olla lähinnä tuon luontokuvaajan tapainen vähän kaheli jo ilman omia blogejakin:)... Otan varoituksestasi vaarin, enkä edes mene katselemaan vähään aikaan ikäviä Puheenvuoron blogikirjoituksia. Siellä on muutamia kirjoittajia joiden ikäviä tekstejä lukiessani verenpaineeni vain turhaan nousee. Tahallinen ilkeys ja tietoinen toisten loukkaaminen aina satuttaa - vaikkei se minua itseäni mitenkään edes koskisi.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Huijui ... pikaista paranemista!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Heikki. Voin kyllä jo ihan hyvin, mitä nyt pientä heikkoutta on kaulavaltimoissa jäljellä:) Sinänsä uusi kokemus sekin. Öitä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Sujuvaa paranemista, Kaija! Sinun kannaltasi on muutenkin rauhoittavaa, että asut Espoossa eikä Jorvin sairaalakaan ole kaukana (muuten minun kirurgipoikani Veikko työskentelee niin Töölön kuin Jorvin sairaalassa; kun seuraavan kerran Jorvissa näet melkeinpä 2-metrisen kirurgin niin veikkaan, että se on Veikko).

Meillä täällä korvessa lienee menoa, silloin kun vakava kohtaus iskee päälle. Matka hoitoon on muutenkin jo varsin pitkää (TK: 50 km ja keskussairaala: 136 km), mutta sen lisäksi itärajan pinnassa, 112-hälytyksen jälkeen, kotiin tulisivat ensimmäisinä rajamiehet (joilla on kyllä ensiapun perustaidot, muttei varsinaista ammattitaitoa). Se hieman huolettaa, mutta perustuuhan asuinpaikkamme vapaaehtoisuuteen emmekä lähde täältä mihinkään; sen verran mukavaa elämä paratiisissa on!

Tästä on siis kysymys:
"Pal­ve­lut pi­täi­si siis pys­tyä tur­vaa­maan en­tis­tä vä­hem­mäl­lä ra­hal­la. Kei­nok­si on ha­et­tu vi­ra­no­mai­syh­teis­työn li­sää­mis­tä. Kainuussa ja Koil­lis­maal­la po­lii­si, ra­ja­var­ti­o­lai­tos ja pe­las­tus­toi­mi te­ke­vät jo nyt pit­käl­le me­ne­vää yh­teis­työ­tä. Pe­ri­aat­tee­na on, et­tä ta­pah­tu­ma­pai­kal­le me­nee se vi­ra­no­mai­nen, joka on lä­hin­nä. Ra­ja­seu­dul­la lä­hin vi­ra­no­mai­nen on usein ra­ja­var­ti­os­to"....

P.S. Minun blogini tunnuslause on "Elämä jatkuu" ja se jatkunee täsmälleen niin kauan kun jatkuu. Sen jälkeen blogini tulo pysähtyy, veikkaanpa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Ilmari kommentistasi, joka käänsi toivon mukaan tämän blogini vähän yleisempään suuntaan pois pelkästään minusta. Ei ollut tarkoitukseni aloittaa tätä blogia varsinaisesti mitenkään minun omana sairaskertomuksenani, vaan nimenomaan ensihoidon tilasta koko Suomessa.

Meillä on nähtävästi täällä etelässä kaikki siltä osin hienossa kunnossa, jos tämä minun tapaukseni oli tyypillinen sydänpotilaan kiireellinen kuljetus. Tosin siitäkään en voi olla yhden kerran perusteella ihan varma, mutta itse ensihoitajia ja heidän ammattitaitoaan voin ainakin vilpittömästi kehua.

Olenkin joskus ajatellut esimerkiksi synnyttäjien kohdalla, miten heitä voidaan kuljettaa satakin kilometriä lähimpään sairaalaan? Ainakin pitäisi olla autossa kätilö mukana, mutta ei niin taida olla juuri koskaan tapahtunut. Keskittäminen kustannustehokkaasti, ei ole potilaiden paras, mutta rahaa tietysti säästyy, joka ei tunnu yhtään hyvältä. Ei edes näin kanssaeläjistä, joilla itsellä on kaikki hyvin.

"Rajaseudun lähin viranomainen on usein rajavartiosto". Niinpä, siinä turvallisuudentunne on vain omassa itsessä ja sen voimassa, omien läheisten lisäksi. Ainakin lääkekaappi kannattaa välillä päivittää, jos on vähääkään aavistusta mikä kohta mahdollisesti itsessä pettää ensimmäisenä. Se lienee ylivoimaisen vaikeaa, jos ei mitään perussairautta ei edes ole tiedossa?

Joku varmaankin ihmettelee miksi ylipäätään kirjoitan näin henkilökohtaisesta asiasta? Nythän on melkein muotina näyttää kaiken olevan aina hyvin, niin siloista, kaunista ja hienoa, ainakin jos katselee somepäivityksiä ja kauniita kuvia. Se ei kuitenkaan ole normaalin ihmisen arkea.

Isälläsi oli siis jatkaja Veikko-pojassasi. Muistan lukeneeni, että sinun isäsi Ilmari oli hollantilainen, joka tuli Suomeen sotakirurgiksi jo talvi-sotaan? Ihailtavaa! Seuraavan kerran kun olen Jorvissa ja näen komean poikasi, niin vedän hihasta ja onnittelen häntä fiksusta ja hyvin kirjoittavasta isästään, joka kulkee ns. omia polkujaan.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kaija, parhainta tervehtymistä Sinulle!

On aina hämmentynyt olo, kun näitä uutisia kuulee.

Sydän on ihmisen keskeinen työväline. Kansankielellä, pumpun pettäminen, on monen asian summa.

Terveydenhuoltohenkilöstömme on osaavaa ja onneksemme olemme vielä 'hyvissä käsissä'!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Mirjami! Edelleen kirjoitan nimesi aina kovin mieluusti, kun se on niin kaunis nimi.

Ei tässä hätä ole tämännäköinen, sanoi jo muinoin äitini, kun jotain vähän erikoisempaa meille tapahtui. En ole minnekään vielä lähdössä:)

Terveydenhoitohenkilöstömme on todellakin huippuluokkaa. Se ystävällisyys myöskin jonka joka tilanteessa aina sairaalamaailmassa kohtaa, on niin sanomattoman ilahduttavaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kaija, tuli tosi hyvä mieli tuosta Mirjami -nimeni kauneudesta!

Ensimmäinen nimeni on Rauha, sillä olen syntynyt Rauhan päivänä 29.12.

Tosin, isäni ensimmäisen puolison nimi oli Rauha. Hän kuoli synnytykseen.

Melkoinen tragedia. Äitini oli ollut rakastunut isääni jo ennen tämän avioitumista Rauhan kanssa. Kun Rauha sitten menehtyi (lapsi jäi eloon) isäni kiirehti nopeasti etsimään nuoren Milkan.

Vanhempani elivät yhdessä yli 60 -vuotta, isäni kuolemaan saakka. Äitini kuoli useita vuosia myöhemmin, tosin hyvin ahdistuneena yksin jäämisestään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #27

Kiva kuulla Mirjami, sillä olen joskus ennenkin kai kertonut sinulle kuinka kauniina pidän nimeäsi. Kaunis nimi on minulle myöskin aina niin mukava kirjoittaa:).

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #28

Minun mummoni oli Mirjamin kaima, eli Mirjami myös itsekin. Me muksut kutsuimme häntä kylläkin Mumskiksi, jonka nimen hän sitten myöhemmin omaksui itsekin, kun hänen nuorin poikansa, eli minun enoni kuoli 18 vuotiaana. Hän kun sen lempinimen mummolleni keksi.

Asuimme silloin samassa talossa mummo ja eno alakerrassa ja minä vanhempieni kanssa yläkerrassa. Eno oli minua vain 2,5 vuotta vanhempi. Kun puhuimme minä mummosta ja eno äidistään tuli aina hieman kokofoninen olo, ja eno keksi, että meidän pitää keksiä joku sellainen nimitys, joka sopii molemmille, ei siis äiti, eikä mummo, mutta Mumski.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #29

Elit varmaankin turvallisen lapsuuden, kun niin monta läheistä asui samassa talossa lähekkäin. Tuskin Mirjami kovinkaan tykkäsi omasta kutsumanimestään Mumski? Vaikka eihän nimi tietysti miestä pahenna, mutta kun tuo Mirjami on niin soinnukas ja kaunis nimi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #30

Lapset ovat siitä ihania, että eivät tartu liikaa tunteisiin, vaan elävät nimimaailmaakin aivan eri sfääreissä kuin ikäisemmät.

Minua on työelämässä enimmäkseen kutsuttu Mirkuksi, joka lienee yleisin Mirjamin 'nimiväännös'. Naapurin tyttö kutsui Mikuksi ja vanhempani puhuivat aina nimestäni 'Mirjam' - eli ilman iitä. Lienee ollut savolainen ilmiasu.

Kaija, onko sinun nimeäsi muunneltu?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #31

Eipä ole muiden taholta nimeäni muuteltu kuin yhden setäni leikillinen hellittelynimi ”kaisumaisu”, mutta onneksi se jäi vain pienen piirin kuultavaksi:).

Huvittavinta onkin, että tämä setäni oli ainoa mies suvussamme ja pelkäsin häntä, ja kaikkia muitakin miehiä. Siis vain pienenä ennen kouluikää:). Minusta miehet olivat aivan liian isoja ja kovaäänisiä - isätön kun olin. Pahinta oli vielä nosto kainaloista ylös ilmaan...nyt se olisikin ihan hauskaa, eikä kukaan edes yritä...heh.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #32

Nykyään ei uskalla pikkutyttöjä nostella, "metoo" iskee ennen iskiasta välittömästi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #32

Luultavasti setäsi oli vilpitön (hope so)!

Muistan itse, kun alle kymmenen ikäisenä olin kylän maitolaiturilla odottamassa kauppa-autoa. Lähitalosta, kylän suurimmista, tuli paikalle ikämies, uskovainen, sen tiesin. Seisoin laiturilla, mies alempana.

Yht'äkkiä hän nosti hameeni helmaa. Hämmennyin kovin tilanteesta.

En koskaan asiasta uskaltanut puhua, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että hän saattoi edustaa pedofiilistä käytöstä, jota ei tuolloin edes tajuttu. Onnekseni paikalla oli muitakin, joten mitään vakavampaa ei tapahtunut.

Pienissä kyläyhteisöissä, erityisesti uskonnollisten kulissien varjossa, lasten hyväksikäyttöä ja alistamista saattoi esiintyä peiteltyinä.

Ukko on kuollut jo kymmeniä vuosia sitten, mutta jostain syystä, tuo muisto pysyy mielessäni.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #34

Todellakin oli, en ikinä olisi hänestä moista pahaa jälkikäteen koskaan edes ajatellut. Hän oli leikkisä, huumorintajuinen ja hyvä mies.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olen kuullut muutamilta ystäviltäni kuinka monet salaavat ympäristöltään kaikki tiedot vaivoistaan, - puhumattakaan sairauksista ja siksi myöskin lääkärien salassapitovelvollisuus on heille hyvin tärkeää. En tiedä, mutta itse voin vapaasti kertoa vakavatkin sairauteni muille, jos se vielä johonkin asiaan muuten olennaisesti liittyy. No, ehkä sukupuolitaudeista en puhuisi, se tuntuisi liian nololta:) Liika salailu vain hankaloittaa myöskin viranomaisten työtä ja aikaa kuluu hukkaan...

Tiedän tapauksen, jossa vaikeasti syöpäsairas ihminen ei halunnut kenenkään muun tietävän sairaudestaan kuin vain lähimmän perheenjäsenensä. Se taakka täytyi olla hirvittävän raskas kantaa molemmille, niin kuin salailu ylipäätään aina on.
Miksi salata kuitenkin täysin normaali asia, joka meitä kaikkia kuitenkin ennen pitkään kohtaa. Missään muissa asioissa emme ole koskaan yhtä tasa-arvoisia kuin kuolemassa. Tuskin sitä kukaan ihmettelee, jos jollakin on vakava sairaus? Johonkin sitä kuitenkin joskus kuollaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että itse luulisin nyt olevani lähelläkään kuolemista, mutta väistämättä sekin tuli hetkittäin maanantaina mieleeni.
Ei pahana asiana, vaan toteamuksena, joka sopii hyvin minun stoalaiseen ajatteluuni. Marcus Aurelius: "Mikä tapahtuu, niin se on vain otettava tyynesti vastaan. Ajattele kohtaloa, josta oma kohtalosi on vain murto-osa". SE on hyvä ajatus.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Totta! Itse ajattelin ensin puhua tyttärestäni, joka noin kuukausi sitten sai HUS:n terveydenhuoltohenkilökunnan avulla elämänsä, mutta sitten mietin, että se on hänen asiansa kertoa.

On kai selvää, että meitä helposti stigmatisoidaan sairauksiemme kautta. Siksi, on hyvä, että kaikkea ei kerrota.

Toisaalta, puhuminen vapauttaa ja tarjoaa myös keinoja avun hakemiseen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tuosta olen samaa mieltä. On jokaisen oma asia mitä haluaa itsestään kertoa, mutta aina voi tietysti kysyä lupaa asianosaiselta itseltään, jos siitä tiedosta olisi vielä yleisestikin jollekin muullekin apua tai lohtua.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #19

Tyttäreni oli jakanut kuviaan fb:ssa, opiaattihuuruissaan. Kuvat olivat pysähdyttäviä, mutta toisaalta tärkeitä hänelle itselleen.

Tosin, jossain toisessa maailmankolkassa, kuten Ranskassa, kuvat olivat aiheuttaneet 'ihmetystä'. Tyttäreni isä on ranskalainen ja hänellä on sinne yhtyksiä, myös fb:n kautta.

Tunnetusti, ranskalaiset ovat näennäisesti hyvinkin avoimia, mutta oikeassa elämässä erittäin pidättyviä.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Pikaista tervehtymistä normi-iskuun. Nythän on edessä vaalivuosikin, joten pääsemme useampaan kertaan kisaamaan...

Hyvä muistutus itse kullekin. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Ja hyvä tietää, että on ihmisiä, jotka ovat auttamassa ja osaavat, silloin kun tarvitaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Juho. Tuo vaalivuosi olikin sinulta hyvä muistutus minulle siitä, että täytyykin alkaa jo hioa kynsiäni hyvään kuntoon, että olen täydessä iskussa ensi keväästä alkaen. Nythän se on taas minun vuoroni voittaa, kun viimeksi oli sinun voittovuotesi. Nauti siitä nyt niin kauan kuin voit:). Nyt on taas minun vuoroni!

Hyvä muistutus tämä on ihan kaikille elämän arvaamattomuudesta ja tiedosta, että se viimeinen päivä voi todellakin iskeä nopeammin omallakin kohdalla, kuin olisi koskaan luullut.

Miten on teidän paikkakuntanne laita, onko ensiapua mahdollista saada yhtä nopeasti kuin meillä pääkaupunkiseudulla?
En aikaisemmin osannut edes kuvitella omalta kohdaltani, että sekin on tärkeä tieto oman turvallisuuden ja hyvinvoinnin tähden. Eihän sitä noita asioita ajattele sen kummemmin, ennenkuin se omalle, tai läheisen kohdalle äkkiä ja etukäteen aavistamatta kolahtaa.

Nyt olenkin saanut enemmän tietoa ystävieni kautta, että en ole mikään poikkeus nopeudessa, enkä myöskään apuneuvojen määrässä. Ambulanssin ohella on ollut jopa helikopterikin lisäkäytössä.

Nämä ovat niitä tietoja, jotka myöskin vakuuttavat, etteivät meidän verorahamme suinkaan hukkaan ole menneet. Liian harvoin tulee itse nähneeksi kauemmaksi asioihin, joita ei ennen ole tarvinnut edes ajatella.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Eiköhän täällä Vantaalla ole suunnilleen yhtä hyvä tilanne kuin Espoossakin. Ja hyvin se ambulanssi tuntuu tulevan maaseudullakin, useimmiten. Mutta varmaan tuolla Lapin perukoilla ja muillakin todella harvaan asutuilla alueilla se voi olla liian kaukana.

Olen laittanut kännykkääni 112-sovelluksen, joten tarvittaessa pystyn soittamaan apua ilman, että tarvitsee ryhtyä selvittämään sijaintia. Suosittelen.

Samoin osallistuin tuossa muutama kuukausi sitten työpaikalla defibrillaattorikoulutukseen. Niitäkin on ilmeisesti nykyään hankittu niin työpaikoille, kauppakeskuksiin kuin muihinkin julkisiin paikkoihin. Sellaisen tunnistaa ainakin vihreästä kyltistä tai kaapista ja AED (automated external defibrillator) merkinnästä. Toivottavasti taitoa ei joudu koskaan käyttämään mutta samalla tavoin toivottavasti osaisi toimia, jos tilanne tulee. Sydänpysähdyksessä ensimmäiset 5 minuuttia ovat ratkaisevia toipumisen kannalta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Piti oikein katsoa kuuluuko mahdollisesti Vantaakin samaan Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokseen. Ei kuulu.

"Pelastuslaitos huolehtii pelastustoimesta ja ensivastetoiminnasta 10 kunnan alueella: Espoossa, Hangossa, Inkoossa, Karkkilassa, Kauniaisissa, Kirkkonummella, Lohjalla, Raaseporissa, Siuntiossa ja Vihdissä. Lisäksi tuotamme kiireellistä ensiapuhoitopalvelua alueemme kunnissa. Sen palveluksessa on noin 600 työntekijää. Päivittäisistä onnettomuuksista ja tulipaloista huolehtii jatkuvasti jatkuvassa valmiudessa noin 90 henkilöä kahdellatoista vakinaisella paloasemalla."

Lisäksi turvallisuudestamme huolehtii vielä alueen vapaaehtoista henkilökuntaa noin 40 sopimuspalokunnassa (VPK) . Sopimuspalokuntiin kuuluu vielä noin 1000 palokuntalaista, jotka huolehtivat osaltaan pelastusvalmiudesta ja turvallisuuskoulutuksesta.
Nythän tässä samalla voin lausua heillekin kaikille kiitokseni, sillä vapaaehtoistyö näyttää olevan laajempaa kuin osasin edes kuvitella.

Itsekin olen laittanut kännyyni 112-sovelluksen, mutta nyt tässä tilanteessani tuskin edes sitä ajattelin. Ei tarvinnut, mutta kuinkahan olisi käynyt jos olisin ollut yksin kotona? SE jää arvoitukseksi, mutta toki se pitäisi olla jokaisen omassa puhelimessa jo valmiina - vain yhden painalluksen päässä.
Kiitos Juho, ehkä joku muukin tämän nähtyään sen hoksaa tehdä omaan kännyynsä!

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Hienoa, että sait ensiluokkaista apua ja olet jo toipumassa. Pikaista toipumista Kaijalle, toivoo Vesa. <3

P.S. Blogisi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Ihanaa kuulla Kaija, että selvisit hyvin vakavasta tilanteesta.
Hyvää vointia sinulle.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Elle Marketta. Kyllä sitä taas osaakin arvostaa jokaista uutta päivää ihan eri tavalla kuin ennen tätä tapahtumaa.

Kiitollisuus myöskin ihan kaikkia auttajia kohtaan jokaisella portaalla, jotka minua auttoivat sinä päivänä, on vain kasvanut tämän viikon aikana. Jopa tuosta ”erikoisesta” kuvastani olen iloinen, kun se on vielä hyvä muistutus, että todellisuus on todellakin tarua ihmeellisempi.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset