zzz333

Niitä näitä kuolemasta ja tyypillisistä sairauksistamme kuolla

  • Sherwin B. Nuland on saanut arvostetun yhdysvaltalaisen National Book Award-palkinnon vuoden parhaasta tietokirjasta.
    Sherwin B. Nuland on saanut arvostetun yhdysvaltalaisen National Book Award-palkinnon vuoden parhaasta tietokirjasta.
  • Vanhan ruotsalaisen 1800-luvun lääkärikirjan kuvitusta.
    Vanhan ruotsalaisen 1800-luvun lääkärikirjan kuvitusta.
  • Haavoittuvimmat ja tärkeimmät elimemme.
    Haavoittuvimmat ja tärkeimmät elimemme.
  • Niitä näitä kuolemasta ja tyypillisistä sairauksistamme  kuolla

Ihmisellä on kymmeniätuhansia tapoja kuolla. Tunnetun runoilijan Raner Maria Rilken rukous: "Oi Herra, kullekin suo kuolemansa".  Tai "Non omnis moriar" en kuole kokonaan, huudahti runoilija Horatius aikanaan, ja tarkoitti kai lähinnä jälkimaineensa jäämistä eloon.  Hänen kohdallaan se pitikin paikkansa, mutta me muut tavallisemmat  kuolevaiset saamme tyytyä ajatukseen, että elämme ainakin jonkin aikaa läheistemme muistoissa, ja sekin on jo minusta ihan kyllin hyvä ajatus. 

Näin kuolema kuitenkin asustaa meissä jokaisessa, sitä selvemmin, mitä vanhemmaksi tulemme. Biologin kannalta tämä ei ole kuitenkaan mikään erityinen ongelma, sillä mikäli kuolemaa ei olisi, ihmisten jatkuvasti kasvavat joukot valtaisivat  täyteen koko planeettamme ja päätöksenä siinä kammottavassa tiheässä ahdingossa olisi joka tapauksessa tuloksena vain   - kuolema.

Kirjassa  "Epikuros ja vapautuminen pelosta" mainitaan, että pelko elämän jälkeisenä  tilana on myös turhaa, koska materiaalinen sielu häviää ruumiin hävitessä, eikä näin ollen kuolemalla ole myöskään kokijaa. Kuolemisen pelkoa, ahdistusta siitä, että elämämme jossain vaiheessa loppuu tyhjyyteen,  Epikuroksen oli ehkä vaikeinta todistaa turhaksi tai järjettömäksi. Hänen usein toistettu huomautuksensa on, että tyhjyyttä elämän jälkeen on yhtä turhaa surra kuin tyhjyyttä ennen elämää".  Näin kirjoitettuna asia tuntuu ihan loogiselta ja jopa hyvältäkin, mutta meillä on jatkuva huoli kuitenkin jälkeenjäävistämme ja myöskin tavastamme kuolla. 

Tätä halusin lähemmin selvittää omassa mielessäni ja siihen on aina hyvä pyrkiä lukemalla niiden kirjottamia kirjoja, jotka asioista jotain enemmän tietävät,  kuten mm. tohtori Nuland, jonka kirjaan olen yrittänyt perehtyä. 

Kirjan takakannessa on sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Kaija Lähdenmäen arvostelu kirjasta: "Lukukokemus on ollut todella mahtava: eri sairauksien patofysiologia on hienosti kuvattu, tapausselostukset vaikuttavia, elvytyskuvaus ja esimerkiksi vanhenemisen käsittely upeaa." 

Tuosta olen täysin samaa mieltä.  Kirjan kaikki kolmisensataa sivua ahmaisin muutamassa päivässä...Ja  yötkin  taisi jäädä liian lyhyeksi, mutta jotkut vain osaavat taidon kirjoittaa vakavasta aíheesta niin vangitsevasti, ettei malta jättää kirjaa  liian pitkäksi aikaa syrjään.  Tarkemmin ajateltuna tässä voin vain raapaista ohimennen ja pinnallisesti pintaa, mutta ehkä tätä kirjaa voi vielä jostain kirjastoista löytää itsekin luettavaksi. 

Sherwin B. Nuland on valinnut aikamme kuusi yleisintä tautikategoriaa, johon suurin osa meistä menehtyy (New Haven 1993)  Näissä kuudessa on piirteitä meidän kaikkien kuolemaan kuuluvista tapahtumasarjoista. Verenkierron pysähtyminen, hapen kulun estyminen kudoksiin, aivotoiminnan hiipuminen, elinten pettäminen ja vitaalikeskuksen tuhoutuminen.  Se on niin yksinkertaista kun sen näin luettelona  lukee. 

Runoilijat, esseistit, kronikoijat, koiranleuat ja tietäjät kirjoittavat usein kuolemasta, vaikka ovat harvoin sen nähneet.  Lääkärit ja hoitajat, jotka näkevät sen usein, mutta kirjoittavat siitä itse harvoin.  Kuoleman ympäriltä on aina versonut kokonainen mytologia. Se perustuu ihmisten luontaisiin psyykisiin tarpeisiin kuten kaikki mytologiat.  Kuolemaan liittyvien myyttien tarkoituksena on taistella toisaalta pelkoja ja toisaalta niiden vastakohtaa -  toiveita - vastaan.  Monet meistä toivovat kuolevansa nopeasti tai nukkuessaan, jottei tarvitsisi kärsiä,  ja myös siksi eutanasian puolestapuhujia on aina vain enemmän.  Siinä lainsäädäntömme laahaa  vielä pahasti jäljessä.  

Kuten Nuland  itse muisteli, että hän lähes neljäkymmentä vuotta James McCartyn kuoleman jälkeen muisteli, "Niin luiskahdan joskus siihen ajallemme ominaiseen ajattelutapaan, että kuolema on ihmisen elämässä viimeinen ja ehkä suurin haaste - kiivas taistelu josta on selvittävä voittajana. Siitä näkökulmasta  kuolema on julma vastustaja, joka on kukistettava huippuunsa kehitetyn biolääketieteen dramaattisin asein tai sitten alistumalla sen valtaan tietoisesti, seesteisyydellä, jolle on nykyisin oma terminsä:  Meidän yhteiskuntamme puhuu "arvokkaasta kuolemasta" tarkoittaessaan kaikille yhteistä harrasta toivetta selvitä kauniisti elämän viimeisten nytkähdysten karusta peruuttamattomuudesta. Kuolema ei kuitenkaan ole taistelu. Se on vain yksi tapahtuma luonnon kiertokulussa. Todellinen vihollinen ei ole kuolema vaan sairaus; se pahansuopa voima, jota vastaan on noustava." 

Onneksi lääketieteen saavutukset ja jatkuvasti kehittyvä  tieteellinen tutkimustyö antaa monille potilaille toivoa ja lisää elinvuosia, mutta kaikilla taudeilla on kuitenkin omat rajansa. Niitä  Nuland kuvaa todella asiantuntevasti ja elävästi, erityisesti vanhuuden aiheuttamia rappeutumisia koko ihmisen ruumiissa, joita ei enää voida lääketieteellisin keinoin korjata.  Parannuskeinoja pohtiessaan lääkäri joutuu usein vaeltamaan  siinä vaikeassa maastossa, että kuinka hän parhaiten voi auttaa potilasta - usein liiat hoidot vain lisäävät potilaan kärsimystä ja muutaman viikon lisäaika tuskin on edes potilaalle mielekästä,  jota eivät aina edes potilaan omaiset tahdo millään ymmärtää. 

En pysty nyt näissä puitteissa tarkemmin kertomaan tautikuvauksia mitä Nuland niin upeasti kertoo ja saa myöskin ihmettelemään, kuinka moninaisia yhtymäkohtia ja eri elinten vammoja sairaudet aiheuttavat koko ihmisruumiissa.  Ehkei tämä kirjoitukseni ole mikään miellyttävä lukukokemus niille, joille kuoleman ajatuskin on vain paha peikko, jota ei pidä koskaan ajatella ja vielä vähemmän itse  pohtia. Ehkä kommenteissani myöhemmin voin jotain parhaita kohtia vielä lisätä, jos tämä ylipäätään ketään kiinnostaa. Vaikea sitä on edes arvailla.

Itse olen  ollut jo kymmeniä vuosia  kiinnostunut alan kirjoituksista ja testamenttinikin on ollut jo kauan valmiina, jopa kuolinilmoitukseni runokin -  joka on itse Shakespearilta,  Julius Cesarin suulla: 

"Kaikista kummista, mit olen kuullut,

On suurin kumma ihmisien pelko, 

Vaikk`älyävät kuolon täyttymykseks,

Mi tulee, kun se tullaksensa on" 

(Suom. Paavo Cajander)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (46 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Arto Kivimäen "Roomalaisesta kalenterista", jota melkein päivittäin seuraan, on tämän päivän kohdalla lause jo ennekin mainitsemaltani runoilija Horatiukselta. Hän oli roomalaisen kultakauden runoilija ja keisari Augustuksen hovin säeseppo. vuonna 8 eKr. Hänet muistetaan elämän pienten nautintojen suurena ylistäjänä.

Tämä sattui silmääni juuri äsken ja sopii kuin nyrkki silmään kirjoitukseni aiheeseen.

"Keskellä huolta ja toivoa, keskellä pelkoa ja vihaa ajattele aina aamun valjettua, että elät enää tämän päivän: mieluinen on sinulle silloin jokainen saamasi hetki."

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sen minkä syntyessään saa,
sen kuollessa nielee maa,
on ihminen käymässä täällä,
siksi elä sinä hyvällä päällä,
ei kuolema ole pahasta,
vaikka se ei välitä rahasta,
se ottaa sinut taivaan valoon
kun luotat tähän ajatukseen jaloon.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Ari, sinulla tuo runosuoni vain aina sykkii, - elää tässä ja nyt ajassa. Upea ja kadehdittava taito!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos kirjoituksesta, Kaija. Meidän on hyvä pohtia omaa, tulevaa kuolemaa. Tykkäsin tästä rennosta asenteesta (kyseinen filosofi kuoli luusyöpään):

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253212-kuol...

Kuuntelepa Marco Beaslyn laulu ja lauluääni!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos linkistäsi ja hienosta Beaslyn laulusta. Olin kauhiast hämmästynyt Ilmari, kun olin suositellut antamaasi linkkiä, mutta en ollut sitä kommentoinut? Nähtävästi oli silloin kiireiden hetki ja sitten unohdin sen kokonaan. Aihe kuuluu kuitenkin niin kiinteästi omaan ajatusmaailmaani.

Nytkin vähän itse jopa ensin arastelin tästä aiheesta kirjoittaa, kun se on kuitenkin monille lähinnä vain vastenmielinen ajateltava. Vanha filosofi Blaise Pascal onkin sanonut mielestäni hyvin:

"Kun ihmiset eivät ole voineet käyttää parannuskeinoa kuolemaa, kurjuutta, tietämättömyyttä vastaan, he ovat onnelliseksi tullakseen keksineet olla ajattelematta niitä".

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Hieno kirjoitus. Kuoleman läheisyyden ymmärtäminen kirkastaa ajatuksia.

Tuo Cajanderin suomennos on kyllä lähinnä puutteellinen tai kumma eikä pelkästään surkea. Alkukielisen on pakko olla (valiant löytyy koko tekstistä vain 6 kertaa ja sitä etsimällä ensimmäinen osuma löytää allaolevan):

"CAESAR

Cowards die many times before their deaths;
The valiant never taste of death but once.
Of all the wonders that I yet have heard.
It seems to me most strange that men should fear;
Seeing that death, a necessary end,
Will come when it will come."

Minun yritelmäni:

Pelkurit kuolevat useasti ennen kuolemaansa.
Urheat kuolevat vain kerran.
Perin kummaa on pelko.
Kuolema meidät kaikki vie.
Se tulee aina ajallaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Raimo kommentistasi ja runon uudesta käännöksestä. Olin kyllä aika ihmeissäni, että sinäkin Brutukseni olet näitä runomiehiä! Elämä on yllätyksiä täynnä:)

Cajanderin käännös on minulle sisäistynyt jo niin pintaa syvemmälle, että minun täytyy sinun käännöstäsi vielä mutustella hetken aikaa. Tuo lause runokäännöksessäsi oli kyllä tosi hieno; "Pelkurit kuolevat useasti ennen kuolemaansa" (se on oikeassa elämässä vielä niin tosi!) "Urheat kuolevat vain kerran".

Pitääköhän minun vielä muuttaa kuolinilmoitukseni tekstiä enemmän sinun käännöksesi suuntaan?

Upea, upea Edit Södergran kirjoitti kuolemasta "Maana jota ei ole". Hän sairasti keuhkotautia ja tiesi pian kuolevansa, ja kirjoitti tunnoistaan upean runon. Niin kauniin ja herkän kuin vain Edit osasi.

"Ole rauhassa, lapseni, ei ole olemassa mitään,
ja kaikki on niin kuin näet: metsä, savu ja
pakenevat kiskot.
Jossakin kaukana täältä, etäisessä maassa
on sinisempi taivas ja ruusujen peittämä muuri
Tai palmu ja leudompi tuuli-
Ja siinä kaikki".

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Ei Shakespeare runoilija ollut vaan näytelmäkirjailija. Kyllä hänen teksteissään jonkinlaista runomittaa oli, mutta aika vapaamuotoista. Minä yritin matkia hieman samanlaista nykyisellä, melko selkokielellä.

Vanhoissa teksteissä on ihan yleistä se ongelma, että ne ovat hyvin laveaa kieltä, paljon turhia sanoja. Minä onnistuin lyhentämään merkkimäärää 40 %, mutta yhden rivin kääntämättä jättämistä voisi pitää vähintään pienenä huijauksena. Ensimmäinen rivi on liian pitkä, mutta muuten olen tyytyväinen.

Yleensäkin olen sitä mieltä, että kun käännös on aina tulkinta, pitäisi se tehdä ajanmukaista ja mahdollisimman hyvää kieltä käyttäen. Alkukielisissä on sitten se ongelma, että vaikkapa "Shakespeare in plain contemporary english" ei kuulosta myyvältä kirjasarjan nimeltä.

Tuo Södergranin runo on mielestäni huonoa kieltä. Sen joutuu lukemaan ainakin toiseen kertaan ennen kuin sen ymmärtää. Shakespearea lukee toisena äidinkielenä varsin sujuvasti, vaikka se on niin vanhahtavaa kieltä. Shakespeare olikin "populisti", tekstin piti olla ymmärrettävää ja sai se olla hieman, mutta vain hieman taiteellista eli runollistakin.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Shakespeare on kirjoittanut myös sonetteja, vaikka näytelmistään hänet parhaiten toki tunnetaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kuka kirjan kääntää ja missä ajassa on tietysti myöskin tärkeä näkökota. Ostin 60-luvulla yhden ehkä eniten luetun kirjani, eli Marcus Aureliuksen "Itsetutkiskelua", jonka on kääntänyt Yrjö Raivio, vuonna 1950.

Uusi painos kirjasta tuli suomentajana Marke Ahonen, vuonna 2004. Nyt nimi oli myöskin vaihtunut "Itselleni" (keisarin mietteitä elämästä)

Vierastan tätä uutta käännöstä vieläkin, joka ehkä vain todistaa ihmisen jäykkyyttä nähdä vanhat tutut mietteet puettuna uuteen kuosiin kovin vieraana, jopa ajatuksetkin paikoin heittävät ihan toiselle laidalle.
Muistan vielä hyvin, kuinka Erkki Raatikainenkin usein siteerasi kolumneissaan Aureliusta ja nimenomaan tätä Raivion ensimmäistä käännöstä, samoin hän toimi radion kolumneissaan.

Yksi Aureliuksen neljännen kirjan mietelause oli Ahosen käännöksessä lähes kohtuullisen samanlainen kuin Raiviollakin. Monet muut ovat minulle paljon vieraamman tuntuisia.

"17. Älä ole kuin eläisit kymmenentuhatta vuotta. Väistämätön riippuu ylläsi. Kun vielä elät, kun vielä voit, tule hyväksi".

Raivion käännös: "17. Älä elä kuin sinulla olisi kymmenentuhatta vuotta aikaa elääksesi. Kuoleman välttämättömyys on lähelläsi. Ole hyvä niin kauan kuin vielä ja se on mahdollista".

Minusta Raivion käännös on paljon parempi! Ja myöskin tajuntaan helpommin iskevä!

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Vaikka muuten en raamatusta eli sen sanomasta välitä, on sen eri käännösten kieli tärkeää ja mielenkiintoistakin. http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.... on aika kätevä sivusto. Siellä voi vertailla useita eri käännöksiä ja kieliä ja kolmea versiota samanaikaisesti. Esimerkiksi tyhmin mieleentuleva säe, Matt 7:3, ensin siitä meidän useimpien tuntemasta, 1933/38-versiosta:

"Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?"

Biblia 1776:

"Miksis siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et äkkää malkaa omassa silmässäs?"

Raamattu 1992:

"Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?"

Ja sitten vielä King James, johon viittauksia eniten on ollut englanniksi lukemissani kirjoissa:

"And why beholdest thou the mote that is in thy brother's eye, but considerest not the beam that is in thine own eye?"

Beam on tekniikassa yksiselitteisesti palkki, mutta myös säde säteilyn merkityksessä, kuten "beam of light", "beam me up, Scotty". Mote taas on hävinnyt täysin nyky-englannista.

Noiden kahden sanan, tai oikeastaan koko säkeen kanssa lienee monikin kääntäjä tai toimikunta tuskaillut ankarasti. Ehkä se on aikanaan ollut tavanomainen sanonta, mutta nykykieliin se ei ole siirtynyt muuten kuin raamattua siteerattaessa. Mutta kun raamattu on "pyhää" tekstiä, pitää sen tyhmimmätkin osat kääntää mahdollisimman sananmukaisesti.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Kaija, hieno kirjoitus. Kiitos!

Kovin harvoin tulemme ajatelleeksi maallisen matkamme tarkoitusta. Ehkäpä meille kullekin on oma tehtävänsä "luomisen" yhteydessä annettu. Tuota emme tiedä ja vain voimme arvailla.

Edellä on muutama runoilija näyttänyt "kyntensä" runosuonen puhkeavuudessa. Minulle muistuu mielee edesmenneen pappani laulaman virren sanat, jotka sopinevat hyvin kirjoitukseesi. Ei siis niinkään runoa.

1.
Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.

2.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.

3.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.

Ruotsalainen 1656. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937, 1984.
--------------
Vakavat sairaudet saavat ilmeisesti viimeistään ihmisolennon ajattelemaan omaa vähäisyyttään ja ylipäänsä merkitystään elämän pyöreteissä. Kukin ajattelee näistäkin kuolemaan liittyvistä asioista omalla tavallaan. Toisille merkityksellistä, toisille ei.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Sirpa kommentistasi, mikä omaksi yllätyksekseni nosti kyyneleet silmiini. Liekö ollut osuutta tuolla minulle vanhastaan tutulle virrelle, jota en kyllä vuosikymmeniin ole edes kuullut.? En tiedä. Normaalisti en kuulu mihinkään itkupillien tyypilliseen joukkoon, mutta jokin hyvin kaunis, kuten taulu, tai musiikki saa kyllä vedet silmiinin aina silloin tällöin.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Tuo virsi oli kuten kerroin pappani lempivirsi. Olin pienilapsi vielä hänen kuolessaan, mutta tuo on jäänmyt elävästi mieleeni. Hän toivoi monesti minia ja sisartani laulamaan ko. virren hänelle. Johtuiko virren herkkyys hänelle siitä syystä, että hän perheineen (kummatkin vanhempani) olivat Karjalan evakkoja ja siirtolaisina asutettuna.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olen miettinyt omaa kuolemaa,
en irti siitä mitään saa,
se on ja pystyy mysteerinä iän,
kuin se ikiliikkujankin kelpo vierijän.

Taivaaseen meistä jokainen pääsee,
koska helvetti on täysi puusee,
ei sinne enää ketään sovi panna,
eikä Lusiferi erikoislupia enää anna.

Koska kaikki olemme lopulta taivaassa
voisimme jo täällä elää taivaan lailla,
mitään erikoisuuksia vailla,
ei siis sotaa eikä murhetta enää
ja kuolemalle näytämme pitkää nenää.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Runoriimeinä nuo kyllä menettelee, Ari Alsion etsivät säkeet. Mutta sen verran on tosikkoa oltava, että huomauttaa runoelman sisällön ristiriidasta isiemme uskon valossa.

Ei nääs "Taivaaseen meistä jokainen pääse", vaikka Ari A. sellaista lupailee.

No, runon maailmassa fantasiat sallitaan. Mutta aika koittaa jokaiselle, jolloin omat runot on runoiltu ja Iso Kirja avataan.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #16

Raimo Kosken tarjoilema antikristillinen valistus on tämän ajan hengelle ominaista.

Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus on kuitenkin ilmestynyt Hänen ainokaisessa Pojassaan, Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Kyllä tämän tietää niin Raimo kuin likimain jokainen täällä Pohjan perilläkin:

Joh.3:16 "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa,
ETTEI yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #19

Vaivauduin miettimään, miksi en pidä raamatun siteeramisesta ja se on se, että en pidä toistosta. Ne jakeet on jo kuultu liian monta kertaa. Tuossa sitaatissa oli kuitenkin hyvää "Joh.3:16", jonka avulla löysin sen osoitteesta http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.... ja vertailin, miltä se näytti viidessä eri raamatussa ihan vain kielen takia. Muuten en olisi viimeistä kappalettasi edes lukenut.

Viimeisin kerta, kun olen kuunnellut virren on eilen ja äsken, kun etsin sen taas Youtubesta. Se on Virsi 666. Myös Samuli Edelmanin molemmat kirkkokonsertit olen kuunnellut ja ensimmäisen livenä Mikaelin kirkossa Turussa.

Suomessa on uskonnonvapaus. Kirjallisuuden puolella olen viimeeksi lukenut Bhagavad Gitan englanniksi ja olin iloinen, että sen painoksen alkusanat oli kirjoittanut Aldous Huxley, jonka kirjoista siihen kiinnostukseni oli herännyt.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Olen joutunut näkemään monta kuolemaa, tai voi sanoa, että on ollut etuoikeus nähdä.
En koskaan ole nähnyt taistelua kuolemaa vastaan. Varmaan sellaistakin on.
Olen havainnut, kuolema on henkäisy, rauha ja hiljaisuus.

Meille jälkeen jääville se on tuskaa, ahdistusta, suurta ikävää, henkistä ja fyysistä kipua suorastaan.
Kuolema on pelottava, sitä ei edes halua ajatella läheistensä kohdalle.

Mitä ajattelen omasta kuolemastani? En pelkää omaa kuolemaani, en siihen liittyvää kipua se loppuu viimeiseen henkäykseen. Suren jälkeen jäävien tuskaa sen kantaminen ei ole helppoa.
Toisaalta mitä vanhemmaksi mummo elää sitä luonnollisemmalta mummon kuolemakin tuntuu ja hyvä niin.
Kiitos Kaija kirjoituksestasi, on hyvä pysähtyä pohtimaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Viimeinen puhallus hiljaa ulos,
kaikki on tyhjää nyt,
silti täynnä elämää,
siinä on kuoleman ydin.

Vierellä elävä nyyhkyttää,
kuollut vain hiljaa makaa,
muistot monet ovat läsnä nyt,
kun yhden elämä on päättynyt.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Ari. Olet sinä käsittämätön sanataiteilija! Ehdit ja jaksat vielä olla kaikkialla mukana niin aktiivisesti. Kuten olen sanonut aikaisemminkin, niin sinun vuorokautesi on kaksi kertaa pitempi kuin meidän muiden.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Elle Marketta kommentistasi, joka toi myös hyvin esille iän tuoman luonnollisuuden, että kaikella on vain oma aikansa. Mitä vanhemmaksi tulemme, sen luonnollisemmalta kaikki tuntuu.

Kun vielä luki herkällä mielellä Nulandin teoksen biologisen ja kliinisen kuoleman tarkat kuvaukset, mitä lukiessa koki voimakkaana kaiken tämän elämänvirran luonnollisuuden. Mikään ei jatku samanlaisena, ikuisesti - "kuin tuuli käy hänen ylitseen".

Itse olen elämässäni nähnyt vain kolme kuolemaa. Ensimmäinen oli pieni kaksi vuotias lapsi ja olin itsekin vielä niin nuori, että muistan katsoneeni pienokaista kuin nukkea. Toinen näkemäni kuolema oli taas oman, minulle tärkeän ihmisen eli appeni poismeno, joka päättyi vaikeaan sairauteen, mutta suhteellisen rauhalliseen lähtöön sairaalassa. Se ei enää siinä vaiheessa tuntunut niin pahalta, mutta kaipaus jäi.

Äitini kohdalla myös itse kuolema tuntui lopulta hyvin luonnolliselta, koska hän oli jo vanha ja äskettäin kokenut pitkällisen sairauden, joka päättyi jalan amputointiin. Olin sairaalassa monta päivää kuunnellen hänen vaikeaa ja raskasta hengitystään, joka katkesi aina välillä sydäntä särkevään korinaan. Lopputaistelu kesti vain liian kauan, kun lopputulos oli kuitenkin jo etukäteen selvillä.

Nuland kuvaa tätäkin keuhkokuumeeseen kuolleiden ihmisten kärsimystä varsin totuudenmukaisesti, vaikka keuhkokuumetta yleensä kutsutaankin "vanhusten lopun pelastajaksi". On varsinainen siunaus nähdä rauhallinen pois lipuminen ilman kärsimystä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Piti tietysti olla lämmin kiitos sinulle kommentistasi Elle Marketta! En enää pysty suoraan korjaamaan tekstini puutosta, kun sanoja tippui matkan varrella:)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Oikeastaan ainoa runouden muoto, jota minä arvostan, on laulujen sanoitukset ja Mikael Wiehe on eräitä suosikkejani. Alla pari säkeistöä Ska nya röster sjunga -laulun alusta lohduksi meille ei vielä edesmennelle.

En enda sak är säker
och det är livets gång;
att allting vänder åter
att allting börjar om
Och fastän våra röster
ska mattas och förstummas
ska nya röster sjunga
ska nya röster sjunga

När vi har blivit gamla
och vårt hår har blivit grått
när livet börjar mörkna
och dagarna har gått
när våra kroppar kroknar
och våra steg blir tunga
ska nya röster sjunga
ska nya röster sjunga

Kun Shakespeareakin uskalsin suomentaa, niin yritetään tätäkin!

Vain yksi on varma
ja se on elon kulku.
Se on kiertokulku
että se alkaa uudestaan.
Ja vaikka äänemme
väsyvät ja mykistyvät,
uudet äänet laulavat.
Uudet äänet laulavat.

Kun vanhenemme
ja päämme harmaantuvat
ja elämä synkkenee
ja päivät ovat menneet.
Kun selkämme käyristyy
ja käyntimme käy raskaaksi
uudet äänet laulavat.
Uudet äänet laulavat.

Kokonaan sivulla https://www.songtexte.com/songtext/mikael-wiehe/sk... Paras esitys siitä kuitenkin on Monica Zetterlundin: https://www.youtube.com/watch?v=8BSEqV-lJjI

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

"Lohduksi meille ei vielä edesmennelle", niin - ja mikä parasta - samalla turvalliseksi 'road map'iksi kohti ikuista tulevaisuuttamme sopinee lainata apostoli Paavalin esittämää lausuntoa muinoin Ateenan Areiopagilla hänen kanssaan väitelleille epikurolaisille ja stoalaisille filosofeille:

"Hän (Jumala) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla Hänet löytää - Hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;"

Apostolien teot 17:26-27

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Edelleen vain hämmästykseni kasvaa sinun kohdallasi Raimo.
Runoileva IT-ammattilainen! Se ei ole kovinkaan tavallinen yhdistelmä. Toisaalta tästä meidän usarilaisten kirjavasta ja upeasta joukosta löytää vähän joka alan- ja sortin lahjakkuuksia.
SE juuri tekee tästä myöskin niin kovin kiehtovan foorumin, koska omassa kuplassamme on pääasiassa ehkä liiankin samanlaisia ihmisiä kuin mitä itse olemme.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tuo nyt oli vain ensimmäinen räpellys. Yritin vielä sitä parannella, mutta laululyriikan kirjoittaminen on melkoisen vaikeaa ja vaatii aikaa. En edes yrittänyt sitä laulaa ja tuo oli vain melko tarkka suomennos.

Kovin paljon en ole kääntänyt julkaistuja tekstejä, mutta minä olen sillä kannalla, että suora käännös on usein huonoin ja tärkeämpää on ajatuksen ja muodon tai tyylin tulkitseminen.

Pitää myös osata kirjoittaa hyvin ja silloin eri tyylilajien harjoittelu on minulle mielekästä, kun muutenkin täällä kirjoittelussa kokeilen kaikkea mahdollista.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #27

On hienoa Raimo kun kokeilet kaikkia mahdollisia teitä käyttää monipuolisia lahjakkuuksia eri aiheissa. Samaan pystyy vain harva, ja minun ainakin pitää nostaa kädet pystyyn pelkästä avuttomuudesta. Mutta sinulle nostan ansaitusti hattuani!

Nuorempana lähetin jopa joihin kilpailuihin runojani, mutta nykyään ei se vaan enää onnistu. Ehkä masennuin niistä kokeiluista niin paljon, kun en koskaan mitään voittanut? Pitää tyytyä siihen mitä on saanut:) Eikä se ole paljoa... Olen voittanut vain kaksi kertaa jotain, ja nekin tulivat vain salaatti- ja toinen kakkukilpailusta.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #29

Lähes kaikki pystyvät. Edison sanoi, että keksinnöistä 99 % on hikeä ja loput inspiraatiota. Tavallaan oppiminenkin on ihan samaa, kun se uusi opittava asia on itselle tuntematon. Molemmat Mellerin jutut Jalosen Finlandia-voittajasta kannattaa lukea.

Kiitos kehuista. Täällä minua harmittaa mahdollisuuksien vähäisyys. Drupaliin eli tähän alustaan kyllä saisi kaikkea kivaa, mutta mahdollisesti tietoturvatonta, uusia käyttäjiä hämmentävää jne. Olisi minulla oma palvelinkin Ranskassa, jossa on Drupalia parempi Wordpress asennettuna ja käytössä, mutta yhteisön luominen on työläs prosessi. Siksi siis täällä mukavassa seurassa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Markku kommentistasi, joka antaa tähän kirjoitukseenikin uutta ulottuvuutta, mikä minulle on vielä kovin vieras.

Kunnioitan toki jokaisen omaa uskoa ja tavallaan jopa kadehdin sitä uskovaisten varmuutta, että on olemassa vielä toinen hyvä elämä taivaassa. Se usko tekee myös helpoksi lähteä, kun voi vielä uskoa kaikkien rakkaidensa uudelleen kohtaamisen taivaassa.

Nyt on pakko taas siteerata uudestaan Shakespearia, koska pidän tätä niin kovin lohduttavana ja kauniina ajatuksena.

"Kuolema on kuin kaupunki, jossa monet kadut risteilevät ja sen keskellä on tori, jossa kaikki kerran kohtaavat".

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Piti vielä tarkistaa tuo Shakespearin Julius Caesarin suomennukset ja niitä on peräti kolme ja vain Paavo Cajanderin suomennos, joka ilmestyi v. 1884 löytyy Gutenbergistä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hienoa Raimo, teepä se, niin pääsen taas valmiiseen pöytään:)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Harkitsin lainata Julius Caesar. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Helsinki: Tammi, 1983, mutta kun se on vain paperisena ja pitäisi tilata, niin en sitten tehnyt sitä. Kirjasto kyllä olisi muutaman sadan metrin päässä, kohdan etsintä helppoa, kun on ainakin kaksi sähköistä versiota käytössä ja skannerin sekä OCR:n avulla välttyy itse kirjoittamasta, mutta se olisi vasta muutaman päivän päästä valmis.

Siitä pitäisi siis tehdä oma alustus ja samalla lainata se uusinkin versio eikä tuo kuitenkaan olisi mielestäni ihan sen arvoinen projekti.

Minä en ole oikeastaan kovinkaan kiinnostunut suomenkielen kehityksestä. Tiedän siitä jo ihan riittävästi. On parempi kuluttaa vain hyvää käyttökieltä eli journalistiikkaa. Täällä on melkein pelkästään hyviä kirjoittajia ja nämä keskustelut tuovat vielä interaktiivisuuden. Seppo Hildén esimerkiksi on oikeastaan varsin hyvä kirjailija, mutta monotoninen. Irjan poismeno tietysti harmittaa, mutta sinä olet paikannut hänen paikkaansa kiitettävästi.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää Vastaus kommenttiin #31

Manner on tosiaan suomentanut kolme Shakespearen näytelmää, Julius Caesarin lisäksi myös Myrskyn ja Hamletin. Viimeksimainittu tulee Turun kaupunginteatteriin keväällä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #34

Hamletista on peräti viisi suomennosta eli enemmän kuin raamatusta, josta on vain kolme. Raamatusta on sanottu, että se on kaikkien aikojen ykkös-best-seller, mutta eipä taida olla. Riippuu tietysti vertaustavasta, kun kyse on niin erilaisista teoksista.

Kiinnosti myös tuo teatteriversio. https://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri kertoo, että se on Mannerin, joka on ainoa teatterille lyhennetty versio. Kielen ja kirjoittamisen tutkimisen kannalta se olisikin mielenkiintoisempi tutkia kuin Julius Caesar vielä, kun toinen kääntäjistä on Veijo Meri.

Samalla voisi tutkia story boardin laatimista. Kurosawa teki ne piirtäen ja J.C.:stä löytyi kirjastosta englanniksi sarjakuvaa, jne., suomeksi kai kuunnelma CD:llä ja videoarkistostani jokunen elokuva, joten voisi olla varsin kiintoisa tutkimusprojekti tiedossa...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #36

Toimiva linkkiversio, jolla pääsee suoraan näytelmän sivulle: http://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/o...

Ja Salossa olisi sitten Macbeth: https://www.salonteatteri.com/macbeth Sen suomentaja on Matti Rossi, joka taas on uusimman Hamletin kääntäjä. Näytöksiä on joulukuun puoliväliin asti.

Tuosta raamattuvertailusta vielä, että kun raamatussa on vähintään kaksi kirjaa, niin pitäisi Shakespearelta olla yhtä monta näytelmää, mutta eipä tuohon vertailuun kannata sääntöjä ihmetellä.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää Vastaus kommenttiin #36

Shakespeare taitaa tosiaan olla kirjallisuudessa ainut jonka ääni on voimakkaampi kuin Jumalan. Edes Raamattu ja Koraani eivät merkitse niin paljon.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #31

Kiitos Raimo. Tuo Irjaan vertaaminen on minulle liian suuri kohteliaisuus, mutta myöskin täysin ansioton, koska tiedän hyvin itsekin, etten koskaan tule yltämään hänen tasolleen. Irja teki joka bloginsa eteen paljon töitä ja etsi asiaan liittyviä linkkejä välillä todella suuriakin määriä. Hän oli muutenkin minua tietävämpi monissa asioissa.

Itse olen enemmän hetkellisen insipiraation vallassa kirjoittava huiphapeli, jolle tulee vain yhtäkkiä tarve kirjoittaa ajatuksensa ja mietteensä esiin ja vielä turhankin nopeasti. Oikeinkirjoituksen tarkistaminenkin jää helposti ihan sivurooliin, vaikkei pitäisi:)
Tämä on vain niin hauskaa ja mielenkiintoista. Olen oppinut täällä muilta kirjoittajilta enemmän, kuin olisin ikinä aikaisemmin edes uskonut. Luen muutenkin paljon, mutta täällä juuri dialogit ovat yksi tärkeä alue, jos sitä ylipäätään sattuu syntymään.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #35

En nyt muista parempaa dialogia kuin tämä. Sinun onneton suomentajavalintasi johti projektisuunnitelmaan, miten rakennan itselleni elokuvaohjauksen kurssin. Olisi tietysti https://www.masterclass.com/ , mutta on oppimisen kannalta parempi tehdä itse. Toisaalta 200 €/vuosi ei ole paljon kaikkiin kursseihin pääsystä ja voi valita ohjaajistakin Werner Herzogin, Martin Scorsesen ja Ron Howardin! Shakespeare tosin puuttuu kirjoittajista, joka on tosi vakava puute. Sen takiakin aloittelen nyt ensin omin neuvoin ja katsoo matkalla, miten se sujuu, mikä kiinnostaa jne.

Orson Wellesin Shakespeare-filmatisoinnit näyttää löytyvän Youtubesta, Areenasta ne on jo poistuneet. Othellon otin talteen. Suomennos Annika Rinne, Yle, huh! Ei mitään tietoa kenen suomennoksen perusteella. Tosin tv-tekstityksen säännöt on aika erilaiset. Pitää lyhentää varsin rajusti. Näin kertoi aihetta Turun yliopistossa opettava.

Tämäkin säie on mielenkiintoinen. Sinä väärinkäsitit ja Mika tiesi Hamletista. Niin pienestäkin voi olla apua! Kiitos.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #39

Katsoin Wellesin Macbethin alkua Areenasta, kun se vielä oli saatavilla, mutta kun se oli huonompi kuin Kurosawan versio, lopetin muutaman minuutin jälkeen. Sen takia en sitten katsonut lainkaan Othelloa, jossa ensimmäiset 4 ½ minuuttia ovat järkyttävän hyvät. Seuraavaksi paras elokuvan alku löytyy yli vuoden vanhan kirjoitukseni lopusta: http://rkoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/24...

Othello: https://www.youtube.com/watch?v=09NWcKA7JKw
Ylellä on hyvä juttu Wellesin elokuvista https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/23/tuntemato...

Sinänsä tuo projektisuunnitelma ei siis ole vanha ajatus, mutta nyt tuntuu olevan sen tarveaineet tai kartta koossa. Kuten Othelloa kommentoidaan: "Orson Welles is to the film, as Shakespeare is to the play".

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #39

Kiitos Raimo hienoista analyyseistäsi mitä tulee runojen käännöksiin. Mutta itse en ole niin vaativa, enkä herkkävaistoinen, ettenkö tyytyisi siihen mitä vanhat tunnetut runoilijat ovat kollegoidensa runoja kääntäneet.

Pyrkimys parempaan on kuitenkin aina hieno piirre ihmisessä, vaikka se ei myöskään ole helpoin tapa elää elämäänsä. Minä poloinen olen enemmän se ihminen, joka etsii aidan matalinta kohtaa.:)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #43

Kielet muuttuu, sanoja syntyy, sanoja kuolee.

Kuka kaipaa kurikkaa?
On salo tyhmä, kun on Salo.
Turku vanha, turku epävarma.

Hitto tamä tarttuu!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #44

Totta maar ja hymyä vain huuleen:)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #35

So am I! Lähden nopeasti tunteiden mukana kirjoittamaan.

Joskus jaksan etsiä lähteitä, selvitän henkilöhistorioita, mutta nautin sanan tuottamisesta.

Olemme erilaisia ja silti, rakastettavia!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Alkaa kai olla aika lopettaa tämä blogini kiitoksiin kaikille osallistujille.

Pienenä yhteenvetona vielä, niin vuosittain kuolee Suomessa noin 30 000 ihmistä. Kaikki he ovat viimeisinä hetkinään toivoneet todennäköisesti tuota "arvokasta kuolemaa", joka tarkoittaa lähinnä kivutonta pois liukumista ja omien läheisten saattamina. Oireita lievittäviä eli palliatiivista hoitoa on vain vieläkin liian vähän tarjolla ja lähinnä isoissa kaupungeissa on siihen paras mahdollisuus, mutta pienissä kunnissa ne ovat vielä harvinaisia.

Yliopistosairaaloissa pitäisi olla palliatiivisia keskuksia, mutta yksikään sairaala ei vielä täytä erityistason palliatiivisen keskuksen kriteerejä. Näin todettiin ainakin jo sosiaali- ja terveysministeriön (STM) muistiossa, joka oli tehty vuoden 2017 joulukuussa.
Toisin kuin eutanasian vastustajat edelleen väittävät, ja usein vielä tunnettujen lääkäreiden suulla. Heidän tulkintansa mukaan Suomessa taso on jo niin korkea, että huolta ei kivun hyvästä hoidosta kenenkään pitäisi kantaa. Asia ei ole vieläkään siis asianmukaisesti loppuun käsitelty. Odotan edelleen lakia eutanasiasta.

"Kun kuolema tulee, se tulee keittiön ovesta, / aina se tulee yllättäen, / kylmä henkäys, Stalinin urut", kirjoittaa Sirkka Turkka teoksessaan "niin kovaa se tuuli löi, ( 2004)
Montaigne, kuitenkin, tekee kuolinhetken arvaamattomuudesta jokseenkin buddhalaisen johtopäätöksen ja sanoo:

"Riistäkäämme siltä (kuolemalta) outous, tutustukaamme siihen, älköön mikään olko ajatuksissamme niin usein kuin kuolema. Kuvitelkaamme sitä joka hetki mielessämme kaikissa eri muodoissa. / Emme tiedä missä kuolema meitä odottaa, odottakaamme siis sitä kaikkialla. Valmistautumista vapauteen. Ken on oppinut kuolemaan, on oppinut olemaan vapaa orjuudesta. Kuolemisen taito vapauttaa meidät kaikesta vallan ja pakon alaisuudesta. Elämässä mikään ei ole onnettomuutta sille, joka on ymmärtänyt, että elämän menettäminen ei ole onnettomuus." (Suom. Renja Salminen)

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset