zzz333

Emil Halme, Espoon vanhin perheyritys vuodelta 1899, - paras patongintekijä?

  • Emil Halme, Espoon  vanhin perheyritys vuodelta 1899, -  paras patongintekijä?
  • Emil Halme, Espoon  vanhin perheyritys vuodelta 1899, -  paras patongintekijä?
  • Harva yritys saa oman nimensä leipomon viereen.
    Harva yritys saa oman nimensä leipomon viereen.
  • Emil Halme, Espoon  vanhin perheyritys vuodelta 1899, -  paras patongintekijä?
  • Stockmannin Herkussa kuvattuja patonkeja.
    Stockmannin Herkussa kuvattuja patonkeja.
  • Emil Halme, Espoon  vanhin perheyritys vuodelta 1899, -  paras patongintekijä?

Miksi juuri tänään, Pyhäinmiestenpäivänä, haluan pohtia suomalaista leipäkulttuuria, ja missä ja mistä  paras leipä saadaan tai tuotetaan?  Ensimmäinen herätys oli runsas viikko sitten, kun joku  haikaili Hesarin mielipideosastolla lempileipänsä katoamista  tunnetun yrityksen lopetettua hänelle tärkeän ja maukkaan leivän valmistuksen.  Toinen herätys ylipäätään  tähän aiheeseen  oli samoihin aikoihin ilmestynyt saksalainen Stern-lehti, joka monen sivun mittaisena juttuna kehui saksalaista leipää.  (Eivät ole koskaan maistaneet suomalaisten tekemää  leipää - Näin uskoisin? )

Sivumennen todeten, niin suomalainen leipä kyllä voittaa aina monikertaisesti saksalaisen leivän maussa ja rakenteessa.  Olen sitä sentään niin monta kertaa syönyt menneiden vuosien aikana alkaen Hampurista - Dusseldorfiin, ja usein  sen jälkeenkin eripuolilla turistina ollessani.  

Sternin kehuva artikkeli kertoi  kuinka saksalaiset ovat ylpeitä leivästään, sen poikkeuksellisen hienon ja maukkaan rakenteen tähden.  Samaisessa Sternissä oli myös käyty läpi kahdentoista leivän maut,  rakenteet, ulkonäkö ja  kilohinnat. (1= huono, 5 = erittäin hyvä)  Kurjositeettinä täytyy mainita, että tässä joukossa oli vain kaksi parasta leipää, jotka saivat neljä pistettä ja toinen niistä oli Lidlin valmistava "Bauerkruste". Enpä ole tähän leipään törmännyt meidän Lidlissä, mutta täytyypä kysyä seuraavalla kerralla kun siellä käyn. Kilohinnat näyttivät liikkuvan laajalla skaalalla 5,60 -  1,18 euroon. 

Entä me suomalaiset?  Kyllä, voimme röyhistellä rintaamme oikeasti maukkaasta ja hyvästä leivästä, erityisesti ruisleipä on meillä ollut pitkään se ykkösleipä, jonka veroista ei muualta löydy.  Tänä Suomen juhlavuotena oli  meillä alkuvuonna myöskin  äänestys Suomen parhaasta kansallisesta ruuasta  ja ylivoimainen voittaja oli ruisleipä. 

Itse törmäsin meidän Tapiolan Stockmannilla leipäosaston konsulentiin, jonka tuoksuvat leivät kutsuivat maistamaan ja ostamaan leipiä, jotka toki olivat minulle jo ennestäänkin tuttuja makuja. Nyt sain maistaa ensikerran Emil Halmeen moniviljapatonkia, jonka maku ja rakenne olivat parasta mitä olen koskaan saanut.  Ei edes kehuttu ranskalainen patonki Rankassa vedä vertoja kotosuomen patongin rakenteelle ja maukkaalle maulle.  Yllätys oli suuri, kun se oli vielä seuraavanakin päivänä yhtä hyvää ja rapeaa kuin ostopäivänäkin.

Normaalisti patongin suurin heikkous on ollut seuraavana päivän pettymys:  kuiva, mauton sisus ja  kuori on tullut liian sitkeäksi.  Ei ihme, että patonki pitäisi syödä kuulemma ranskalaisen ohjeen mukaan kahden tunnin sisällä valmistuksesta.  Siis,  siitä annan tälle Espoon vanhimmalle perheyritykselle täydet viisi pistettä ja toiset viisi pistettä se saa omenaleivoksesta!  Olen lapsesta asti rakastanut omenaleivoksia, mutta nyt viime vuosikymmeninä se ei enää ole maistunut, kun rakenne on mennyt ihan väärään suuntaan.  

Paksu, lehtevä ja kuiva omenleivos ei täytä leivoksen minimivaatimuksia nimeksikään, mutta tämä Halmeen omenaleivos sytytti rakkauteni taas uudelleen.  Rapea, mutta kuitenkin ohut ja  maukas kuori, jonka välissä ihana omenahillo viimeistelemässä täydellisen  makunautinnon, joka on ollut niin kauan kadoksissa oli vihdoinkin taas löytynyt. Kukahan tekisi vielä täydellisen Aleksanterinleivoksen, joka ei olis kuiva, eikä liian makea?

Piti käydä googlaamassa mikä on miehiään tämä näinkin vanha yritys, joka on pysynyt pystyssä jo reilusti yli 100 -vuotta.  Yrityksen pitkä historia jo todistaa, että tuotteiden laatu ja maku ovat kohdallaan, kun  perinteinen käsityövaltainen yritys on selvinnyt näin kauan suurteollisuuden puristuksessa.  Nykyisen omistajan Kaj Halmeen isoisä Emil Halme sai suoritettua kisällikirjansa vuonna 1896.  

Tarina kertoo kuinka venäläinen kauppias L. Lasaroff oli lainannut Emilille ensimmäisen jauhosäkin, jotta hän pääsi urallaan alkuun  Kauklahdessa.  Ei ollut myöskään Kauklahti mikään huono valinta leipomon alkumetreillä, sillä tunnettu Kuninkaantie kulki  aivan lähellä ja rautatiekin oli suunnitteilla Helsingistä  Kauklahden kautta Turkuun.  Eipä ollut yrittäjien tie siihen aikaan helppoa ja täytyi olla miehellä rohkeutta, liikemiesälyä, ahkeruutta ja taitoa myöskin tulla ihmisten kanssa toimeen. 

Nykyään Suomessa toimii noin 700 leipomoa, jotka tarjoavat tuhansia eri ruokaleipävaihtoehtoja, joten luulisi jokaiselle löytyvän oman maun mukaista leipää, mutta ei sekään ole aina niin helppoa.  Elintason myötä ovat vaatimukset myöskin kasvaneet ja erikoisleipiä näyttää tulevan markkinoille  kuin sieniä sateella.  Siemenet, yrtit, vihannekset ja juurekset ovat nykyään leipien normaaleja mausteita nimenomaan ns.vaaleissa ruokaleivissä.  Ulkomailta tulee jatkuvasti lisää ideoita, mutta näyttää kunnon ruisleipä olevan kuitenkin kuluttajien suosiossa aina vain perinteisesti valmistettuna.  

Leipä se on joka tiellä pitää. Leipä kuuluu suomalaiseen ruokakulttuuriin yhtenä kiinteänä osana ja myöskin ravitsemuksellisesti leipä on tärkeä kuidun ja kivennäisaineiden lähteenä. Kotona leivottua leipää  ei enää tehdä niin kuin ennen vanhaan, mutta näyttää ainakin TV:n ohjelmatarjonta erilaisine kokkiohjelmineen siihen kannustavan.  Tosin alan olla näihin kokkiohjelmiin jo lopen kyllästynyt, kun niitä tulee liikaa joka päivä. Entä te? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Koska tuo minun leipomiskuvani oli niin herkullisen oloinen, niin laitan tähän vielä mukaan yhden reseptin kirjasta "Sotavuosien konsteja ja korvikkeita", jonka on toimittanut Jouni Kallioniemi ja Vähäheikki Oy. (Leipomiskuvani on kuvakaappaus suoraan Sternistä)

Pettuleivänkin ohje olisi, mutta se näyttää olevan niin suuritöinen, etten usko kenenkään sitä viitsivän tehdä. Mutta tämä leipä näyttää olevan ihan hyvä kotona leivottavaksi ja vielä jopa mielenkiintoinenkin sienineen...

Sienileipään tarvitaan 1 kg tavallisia metsäsieniä, 300 g vehnäjauhoja, 700 g ruisjauhoja, 1 rkl sokeria, 0,75 litraa rasvatonta maitoa eli kurria, 1 tl suolaa, nokare rasvaa ja 50 g hiivaa.

Sienet jauhetaan hienoiksi, maito lämmitetään ja sekoitetaan jauhojen kera sieniin. Lisätään hiiva, suola, sokeri ja rasva, jonka jälkeen taikina saa nousta kaksinkertaiseksi. Leivotaan leiviksi ja paistetaan uunissa kypsäksi.

Olisi tosi mukavaa, jos joku tämän tekisi ihan aikuusteen oikeasti ja kertoisi sitten miltä se maistui! Metsäsienet ovat tässä varmaankin paljon maukkaampia, kuin kaupasta ostetut herkkusienet?

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Tuli tuosta mieleeni herkkuhetki 50-luvulla.
Kansakouluaikaan leikkikaverini oli rakuunakapteenin poika. Asuivat meiltä katsoen varunkunta-alueen takareunassa. Kerran olimme taas menossa kaverini kotiin varuskunnan keittiön ohi. Poikkesimme sisälle. Siellä meille kummallekin leikattiin juuri uunista otetusta ruisleivästä isot viipaleet ja kunnolla voita päälle.
Että oli hyvää !

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Luulisin että aika monella meistä on kivoja muistoja juuri lapsuuden lämpimistä leivistä ja kuinka hyviltä ne maistuivatkaan.

Minulla on parhaat leipämuistot siitä, kun kävin pienenä tyttönä Annikin maito-ja leipäkaupassa ostamassa vielä ihanasti tuoksuvaa lämmintä ohrakakkoa.... Enpä juuri muista koskaan tapahtuneen sitä, että olisin malttanut olla nipistämättä palaa sen kyljestä jo ennen kotiin saapumistani. Miten hyvältä se aina maistuikaan!

Lämmin leipä ja kylmä maito on vieläkin yksi parhaista herkkuhetkistä, joita tosin nykyään saa enää harvoin. Välimatkat kauppaan ovat sen verran kaukana, että ehtivät matkalla jäähtyä jo moneen kertaan.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

" Tosin alan olla näihin kokkiohjelmiin jo lopen kyllästynyt, kun niitä tulee liikaa joka päivä. Entä te?".
Minä myös. Suunta lienee kuitenkin parempaan päin... Vielä keväällä yleisimmät ohjelmatyypit olivat ruokaa, paritusta ja synnytyksiä. Nyt enää ruokaa ja paritusta. Ovat tainneet oppia ehkäisyn...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Meillä suomalaisilla tv-n ohjelmantekijöillä ja niistä päättävillä on nähtävästi aina sama ajatus, kun ensin keksitään jotain uutta ohjelmaformaattia, niin sitä sitten toistellaan vuosi toisensa perään joka ikinen päivä.

Keksitään kilpailuja, pudotuspelejä ym. "hauskaa"... Vähempikin kyllä riittäisi, vaikka toisaalta jos se oikeasti auttaa ja innostaa nuoria tekemään itse ruokansa, eikä vain ostamaan valmiita eineksiä, niin silloin se puolustaa kyllä paikkaansa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Helsingissä lähellämme on Marian konditoria, josta saa tuoretta hyvää leipää. Tammisaaressa Wi-box on suosikki. Sen Hildevuoka on tällä hetkellä parasta mitä tiedän. Leipiin kyllästyy ja siksi on ihanaa, että voi ostaa eri paikkakunnilta eri leipomoiden leipiä. Vaihtelu virkistää. Kokeilemisen arvoisia voisivat olla esilletuomasi leipomon tuotteetkin. Omenaleivoksesta olen lapsena pitänyt, mutta yhtä hyvää ei enää ole ollut saatavissa. Punssileivos ja Aleksanteri olivat myös suosikkejani.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Se onkin mainio juttu huomata, että meillä monilla naisilla on mielessämme juuri nämä samat leivosmaut, jotka olivat silloin muinoin ainoita mitä kaupoissa kai ylipäätään myytiin. Vai oliko juuri muita, no ehkä vielä tuulihatut?

Kyllä, vaihtelu virkistää leivissäkin ja aina tulee myöskin uusia makuja kokeiltua. Täytyypä vielä joskus kokeilla tuota sinun parasta leipääsi, Hiidenvuokaa. Kannattaa sinunkin kokeilla näitä Halmeen leipiä ja erityisesti tuo moniviljapatonki on niin hyvää, ettet sen jälkeen muita edes osta, samoin omenaleivos oli juuri sellainen kuin se oli ennen vanhaan. Makumuistini on vielä todella hyvä. Muu muistini on sitten mitä sattuu ja muutenkin nykyään hyvin valikoivaa:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Lueskeli vielä netistä tuota pettuleivän valmistusohjetta, joka mielestäni oli paljonkin hankalampi tehdä kuin olin aikaisemmin luullut. Laitan sen ohjeen kuitenkin vielä tähän, jo itselleni opiksi ja ojennukseksi...Jospa sitä keväällä joskus kokeilisi ja itse valmistaisi vielä kutsuilleni vieraidenkin iloksi:)

"Huonoina viljavuosina ja pula-aikana leivänvalmistuksessa käytettiin ruisjauhojen seassa männystä saatavaa pettua. Männystä irrotettiin kaarnan alla olevat ohut nila, petäjäliina, joka kuivattiin auringossa ja paahdettiin kuumassa uunissa, jolloin pihka kihosi pintaa. Jos sitä jäi liikaa pettuun, jauhoista tuli karvasta. Pettu- ja ruisjauhoista jauhettiin leipää. Suhde vaihteli sen mukaan, kuinka tyhjä viljasäkki oli ja joskus leipä jouduttiin tekemään pelkästä pettujauhoista. Hätäleipiä valmistettiin myös oljesta, jäkälästä ja sammalesta."

Leivän melkein pyhää arvokkuutta osoittaa meillä Suomessa myös se, että leipä on aina ollut arvostettu vieminen. Esimerkiksi tupaantuliaislahjana taloon on ollut tapana viedä leipää ja suolaa runsain onnentoivotuksin, että talossa leipä aina perheelle riittäisi...

Itsellänikin on vielä tallessa keittiön seinällä ripustettuna pieni suolapussi ja itse leivottu pieni oikean näköinen soma ruisleipä. Sain sen vihkiäispäivänäni ja lämmin kiitos vain tuojalle! - Se on ainakin meille paljon onnea tuottanut muussakin mielessä, kuin vain pelkästään leiväntuojana.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset