*

zzz333

Simpanssini luona jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...

  • Simpanssini luona  jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...
  • Simpanssini luona  jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...
  • Simpanssini luona  jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...
  • Simpanssit ovat myöskin taiteilijoita ja rakastavat piirtämistä
    Simpanssit ovat myöskin taiteilijoita ja rakastavat piirtämistä
  • Simpanssini luona  jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...
  • Simpanssini luona  jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...
  • Simpanssini luona  jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...
  • Simpanssini luona  jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...
  • Simpanssini luona  jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...
  • Kääpiövirtahepo
    Kääpiövirtahepo
  • Simpanssini luona  jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...
  • Simpanssini luona  jälleen Tallinnassa. Muistatko jo minut, kysyin...
  • Krokotiili on samassa tilassa simpanssien kanssa.
    Krokotiili on samassa tilassa simpanssien kanssa.

Japanilaisessa tutkimuksessa on todettu, että simpanssi voitti ihmisen muistitestissä.  Erityisesti nuoret simpanssit kykenevät voittamaan aikuisen ihmisen numeroiden muistamisessa.  Aikuiset simpanssit menestyvät testissä joko ihmisiä heikommin, taikka yhtä hyvin, kuin ihmiset. Simpanssit hyödyttävät omaa valokuvamuistiaan näissä testeissä. Simpanssit ovat läheisempää sukua ihmiselle kuin gorillalle.  Uskotaankin, että ihminen ja simpanssi ovat 99 % identtiset geneettisesti.  Tuohon on helppo uskoa, kun niitä katselee..

Haluan kovasti uskoa tutkimuksiin. En edes enää muista, kuinka usein olen käynyt katsomassa serkku-ystävääni Tallinnan eläintarhassa ja meidän kohtaamisemme antaa aina pientä uskoa, että se jo muistaakin minut. Myöskin seuralaiseni ovat olleet asiasta samaa mieltä.  Voi toki olla pelkkää kohteliaisuutta, kun he tietävät, kuinka tärkeitä nämä  kohtaamiset minulle aina ovat olleet:)

Nyt eilen sinne mennessämme  kaikki kolme simpanssia olivat parhaillaan  ylhäällä  olevalla lavitsalla päiväunilla. Aloin äännellä, kun sukulaisia ollaan ja minun simpanssini raotti silmiään ja katseellaan ilmaisi, että pitääkö nyt tulla taas tervehtimään... Vääntäytyi sentään alas ja meni ensin seinän viereen seisoskelemaan muina miehinä. Tein kutsuvia käsieleitä ja tulihan se sieltä tervehtimään, josta kuvat ovat esimerkkinä. Sen katseessa on niin paljon inhimillisyyttä, että ei sitä näe edes kaikkien ihmisten silmissä.  Siinä sitä sitten pyörittiin ja käsiämme vastakkain aseteltiin, toisten simpanssien jatkaessa uniaan. Sekin oli epätavallista, kun yleensä muutkin tulevat katsomaan, mitä teemme. 

Kesällä en siellä ollenkaan käy, koska silloin onnekseen simpanssit pääsevät ulos ja meidän katsekontaktimme jää kokonaan väliin . Alue on niin suuri, onneksi on, sillä kesä on niille sitä parasta aikaa, jolloin sekin voi kuvitella olevansa lähes villi ja vapaa. 

Simpanssitutkija Brehm on muuten myös todennut jo aikaa sitten:  "Olen vuosikausien aikana saanut olla simpanssien seurassa ja tarkkailla niitä. Sellaista apinaa ei voi käsitellä kuin eläintä, sen kanssa on seurusteltava ihan samoin, kuin ihmisen kanssa. Kaikista sen omituisuuksista huolimatta sen olemuksessa ja käyttäytymisessä on niin paljon inhimillistä, että melkein unohtaa sen olevan eläimen".  

(Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.)  

Tutkijat ovat löytäneet syyn, miksi simpanssien tavataan luonnossa tappavan toisia simpansseja. Maanantaina julkaistun tutkimuksen mukaan syynä on simpanssien halu kasvattaa omaa elinaluettaan. Tapetut lajitoverit ovat simpanssien naapureita. Kuulostaako jotenkin tutulta ihmisenkin käyttäytymiseltä? 

 Piirtävistä simpansseista tiedetään, että ne todellakin haluavat piirtää ja maalata. Ne ihan kerjäävät hoitajiltaan kyniä ja paperia. Uraauurtavan simpanssitutkijan Jane Goodallin mukaan moraaliselle eriarvoisuudelle ihmisten ja simpanssien välillä ei ole perusteita. Olisimmeko esteettiseltä luonteeltamme erilaisia? Se ei tunnu uskottavalta.

Simpanssien on mm. todettu ihailevan auringonlaskua. Niillä siten mitä ilmeisimmin on kyky kokea esteettistä nautintoa, ihan kuten meillä ihmisilläkin.
 

Laitoin näiden ystäväni kuvien lisäksi myöskin muita Tallinnan eläintarhan kuvia, joista positiivisenä yllätyksenä oli leijonan isompi häkki, vaikka se vieläkin on liian pienen tuntuinen näin isolle eläimelle. Samoin rakenteilla oleva jääkarhun tila tulee olemaan isompi, se onkin ollut tähän asti jopa säälittävän pieni.  Käärmeet olivat myös hienosti esillä, samoin elefantin alue oli ainakin minun mielestäni jopa komea. 

Kannattaa käydä lasten kanssa myöskin Tallinnan eläintarhassa ja kannattaa sen toimintaa ja rahoitusta, koska se aina tietää parempia oloja kaikille eläimille.  Netistä kannattaa myös katsoa aukioloajat, koska ennen se oli maanantaisin suljettu.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eipä tarvitse eläintarhaan mennä, minulle riittää, kun katson aamulla pikaisesti peiliin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Älähän nyt Ari ole turhan vaatimaton, mutta uskoisin ihan vakaasti, että sinullakin on yhtä sielukkaat silmät kuin minun simpanssillani:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Samaa mieltä. Muistan aina simpanssin ja minun ensi kohtaamisemme vuosia sitten. Heilutin sille lippalakkiani ja vihaisen oloisena se heittäytyi täydellä voimallaan lasia vasten. Minä pistin silloin käteni lähes lasiin kiinni (koskea siihen ei kuulema saa) ja katsoin sitä lempeän ja anovan näköisenä, että älä nyt hyvä ystävä minulle hermostu. Silloin tapahtui jotain, se katsoi minua nätisti silmiin ja pani kätensä minun kättäni vasten, ihan samoin kuin eilenkin. Minua se liikutti kovasti ja sen tunteen haluan aina kokea uudestaan, - eläimen inhimillinen katse on niin kovin vaikuttavaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olin pienenä aikoinaan Korkeasaaressa ja silloin siellä pidettiin simpansseja sisällä pienessä häkissä.

Eräs suurin piirtein murrosiässä ollut poika alkoi lällättää simpanssille kieli ulkona pitäen korvillaan kämmeniään sormet haroittaen.

Simpanssi katsoi häntä jonkin aikaa ja sitten pani kouransa pyllynsä alle vähäksi aikaa, kunnes yllättäen nakkasi kakkapökäleen häkin tankojen välistä suoraan pojan naamalle. Lällätys loppui siihen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sitä konstia minäkin käytän, mutta kukaan ei ole minulle onneksi koskaan lällättänyt. Ehkä ovat oppineet jotain ilmeistä Korkeasaaressa;)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Juha, tässä tuli nyt sinultakin taas uusi todiste, että simpanssit ovat fiksuja ja ymmärtävät enemmän kuin moni uskookaan. Ehkä myöskin siksi Tallinnassa on vahva lasi meidän välillämme? Ihmisten irvistelyt voisivat aiheuttaa heille liikaa vahinkoa. Simpanssit ovat hyvin vahvoja ja vaarallisia suuttuessaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Aloin tutkia enemmänkin simpanssien luonteenpiirteitä, kun niitä verrataan meihin, jotka olemme kuitenkin sen lähisukulaisia.

" Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että ihmisen lähin nykyään elävä sukulainen turvautuu joskus väkivaltaan laajentaakseen reviiriään.
Tutkijat havaitsivat, että ugandalaisen Ngogon lähistöllä sijaitsevassa Kibalen kansallispuistossa 150 yksilön simpanssilauma lähetti matkaan lähinnä urosten muodostamia partioita. Tällaiset simpanssijengit tappoivat 21 naapuriaan vuosina 1999–2008.
Hyökkäykset hoidettiin ”paljain käsin ja jaloin”, raportoi tutkimusryhmän johtaja, yhdysvaltalaisen Michiganin yliopiston antropologi John Mitani sähköpostitse Ugandasta".

Kuinka ollakaan, tuokin jengisota muistuttaa myöskin nykypäivän ihmisten jengisotia, kovin pitkälle emme ole alkuisistämme kehittyneet:)

"Tutkimuksissakin on todettu, että simpanssit kykenevät siirtämään kulttuuriaan hyvin tarkasti ja tietoisesti - ne ovat hyviä opettajia ja hyviä oppilaita. Simpansseissa erityisesti hyvin nuoret omaavat vilkasta ja nopeaa älyä ja kykyä uuden oppimiseen. Vaikuttaisi siltä, että vanhemmiten simpanssit ikään kuin taantuvat - tai jolleivat taannu, niin ne vaikuttavat ainakin yhä tylsemmiltä ja välinpitämättömämmiltä."

Tuokin vaikuttaa ihan tutulta - valitettavasti. Lopputulemana voi kai todeta, että jossain sentään olemme enemmän kehittyneet - puhetta tulee ainakin enemmän. Tutkimusten mukaan simpanssit pystyvät oppimaan parista sadasta viittomasta koostuvan viittomakielen, muodostamaan lauseita ja opettamaan viittomakieltä jälkeläisilleen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Näin TV:ssä aikoinaan dokumentin, jossa simpansseille oli opetettu numeroita ja yhteenlaskua. Ne olivat oppineet numerot yhdestä kymmeneen ja osasivat painaa nappeja oikeiden vastausten antamiseksi pienien lukujen yhteenlaskuihin (esim. 3 + 2 j.n.e.).

Silmiinpistävää tuossa dokumentissa oli se, että simpanssit olivat vertailuryhmänä olleita ihmisiä huomattavasti nopeampia vastausten painamisessa. Ne ikäänkuin hahmottivat oikean tuloksen välittömästi ja saman tien painoivat numeroa. Ihmisillä kesti aina pari sekuntia empimiseen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olisi tilaus apinoiden punttisalille siellä viidakossa. Personalrainerit vain opastamaan lihasten hallintaa ja muutama "sota-akatemian" käynyt sitten johtamaan hyökkäyksiä. Vastapuolen suojeluskunnat kumoon!!!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kiin-nos-ta-vaa! Eläintarha on vanha keksintö, Korkeasaarikin jo 128-vuotias. Eläinten tarhaaminen (lue: vangitseminen) ihmisten hämmästeltäviksi on pakko kokonaisuutena kyseenalaistaa, ja siitähän esimerkiksi Särkänniemen delfinaarion lakkauttamisessa oli kysymys.

En ole asettanut eläintarhoja boikottiin, koska niistä jos mistä saa kivoja kännykkävideoita sukulaislapsille. Viime kuussa katselin Antwerpenin simpansseja lasin takaa tarhassa, jonka perustamisvuosi on pökerryttävästi 1843. En pysty näkemäni perusteella väittämään, että apinoiden elämä olisi tylsää tai epämukavaa. Infotaulu esitteli simpanssien kuvat ja "henkilötiedot", joiden mukaan yhdyskunnassa oli useita 1980-luvulla syntyneitä yksilöitä sekä jokunen vielä vanhempi.

Ja sitten tuo "inhimillisyys". Simpanssin olemus, elekieli ja käyttäytyminen ovat jokseenkin yksi yhteen ihmisolennon vastaavien kanssa, tietyin ns. hyvätapaisuuteen liittyvin eroin. Mutta kun aloin miettiä, millaista on oma olemiseni kotioloissa yksin, jouduin vastaamaan: erittäin simpanssillista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jotain lajeja on eläitarhoissa pelastettu kuolemasta sukupuuttoon.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Varteenotettavia näkökantoja Tuomo. Toisaalta riippuu varmaankin paljon itse eläinlajista ja koosta kuinka paljon enemmän se kärsii häkissä olosta ja seuran puutteesta.

Sääli tulee eniten isojen kissaeläinten kohdalla, jotka ovat luonnossa tottuneet isoon tilaan ja nopeisiin juoksulenkkeihin, ihan kuin meidän isokokoiset koiratkin. Eipä taida olla tuntien lenkkejä leijonille ja tiikereille odotettavissa:)

Käärmeet, krokotiilit, kalat ja muut "tyhmemmät" matelijat pääsevät vähemmällä, kun hiiretkin tuodaan valmiina eteen sytäväksi. Vai onko jollakin enemmän tietoa niiden sielunelämästä kuin minulla?

Olen nähnyt jopa onnellisen oloisia pikku apinoita isoissa häkeissä, joissa on paljon pikku puita ym. kivaa. Olokin on turvallista, kun ei tarvitse koko aikaa pelätä henkensä edestä. Tämän koin voimakkaasti New Yorkin eläintarhassa ja isoilla gorilloillakin siellä on hienot tilat.

Lajien suojelun kannalta eläintarhoilla on kuulemma myöskin hyvät mahdollisuudet pitää harvinaisiakin eläimiä vielä kartalla. Ja onhan oma suuri ilonsa ja oppinsa tutustua villieläimiin näin läheltä, joka muuten olisi mahdotonta.

Pitää vain huolehtia, että olosuhteet ovat parhaat mahdolliset, vaikka kalliiksi sekin tulee. Siksi ihmiset käykää eläintarhoissa ja maksakaa lippunne ilolla, jotta tuette eläinten hyvinvointia jatkossakin paremmin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kaija, upea yhteys, joka palkitsee! Oletko tullut ajatelleeksi, että eläintarhoissa pidettävät simpanssit ovat masentuneita.

Koska liitämme heihin meidän omia tunnekokemuksiamme, oletan, että samat lainalaisuudet toimivat myös simpansseilla.

Vankeudessa eläminen ei ole tunteville eläimille oikea paikka. Vaikka ruoka tulee ja turvallisuus on taattu, elämän rajoittuminen häkkiin on passivoivaa ja johtaa lopulta masennukseen näköalojen puutteessa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Simpanssien kohdalla en sinänsä ole masentuneisuutta aistinut, kun heitä on siellä Tallinnassa sentään kolme ja kaikennäköisiä kiipeilytelineitä ja puita on aika kivasti. Kesällä tila on suuri ja se tietysti on heillekin yhtä juhlaa.

Olen kai itse niin innostunut näkemään nimenomaan tämän ystäväni, että suhtaudunkin erilailla kuin joku muu ensi kertaa kävijä.? Voi olla, että näen koko jengin vain vaaleanpunaisten silmälasien läpi :)

Kiitos ajatuksistasi Mirjami ja kivaa viikonloppua sinulle.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kaija, kiitos! Nyt on jo toinen viikko, mutta vasta keskiviikko.

Jos vielä hetkeksi palaan tuohon simpanssin ja Sinun kohtaamiseenne, niin onhan siinä molemminpuolinen tunnehetki, jota ulkopuolisten on mahdotonta tunnistaa.

Hän muistaa Sinut ja tunnistaa hyväksyntäsi ja arvostuksesi. Nuo kohtaamiset ovat arvokkaita ja vahvistavat ihmisen ja eläimen yhteenkuuluvuutta. Tuovat molemmille iloa.

Kun puhuin vankeudessa elävien eläinten masennuksesta, lienee aiheellista kuitenkin tunnistaa, että omalla tavallaan he sopeutuvat vallitseviin olosuhteisiin, kuten me ihmisetkin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #35

Kiitos Mirjami, nätisti sanottu. Olet oikeassa. Iloa se minulle aina tuottaa ja siksi sinne on myöskin uudestaan ja uudestaan aina palattava.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Totta kai häkkiin suljetut isot älykkäät eläimet ovat masentuneita tai muutoin häriintyneita. Olin joskus Wienin eläintarhassa jossa oli oranki suljettuna aivan pieneen koppiin. Ihan hirveältä tuntui.
Ne simpanssien taideteokset muistuttivat aika lailla omiani.
Tamperetalon paikalla oli joskus eläintarha jossa oli susia ulkoaita-auksessa ja pari kaupungille lahjoitettua leijona käveli edestakaisin pienessä häkissa. Kun surkuttelin heidän oloja vartijalle hän vastasi: eihän me muuten nähtäisi niitä.
Se käärme on upea.
Tutkija melkein unohtaa simpanssin olevan eläin. Miten usein ihmiset unohtavatkaan olevansa apinoita!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Margareta kommentistasi. Tuosta sudesta, josta kerroit tuli mieleeni Tallinnassa edellisellä kerralla näkemäni kettu, joka tuijotteli paikallaan tyhjin silmin eteensä ja jotenkin se oli niin sydäntä särkevän onnettoman oloinen, että en ole siitä näystä oikein päässyt vieläkään eroon... nyt en sitä nähnyt. Ehkä se oli sairas ja kuolo korjasi omansa.

Tallinnan eläintarhan pahin kohta on ollut juuri jääkarhujen liian pieni tila, mutta nyt ehkä saavat paremmat tilat ja toivon mukaan myös vesialtaan, jossa voi myös uida....

Singaporen eläintarhassa jääkarhuja voi katsoa myöskin lasin läpi kuin akvaariokaloja ja niillä oli upea suuri uima-allas. Jäi myös hyvin mieleen kuinka jääkarhut olivat suorastaan pelottavan suuria. Nähtävästi ruoka riitti ja oli muutenkin laadukasta, kun valkoinen turkkikin oli niin kaunis.. Ennen meitä oli edesmennyt presidentti Mauno Koivistokin käynyt aamiaisella simpanssien kanssa, joka silloin oli Singaporessa joku paikallinen erikoisuus ja turistirysä. Muistan nähneeni siitä useampiakin kuvia, koska se oli niin hauska tapaus valtiovierailulla.

Siitä reissusta eläintarhaan minulta jäi muuten huonot muistot oman mokani tähden, kun pilasin kameran rullaa poistaessani koko filmin. Voit arvata, että valokuvahullulta ihmiseltä meni siinä itselleen kiukutellessa yöunet pilalle:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei itselleen kannata kiukutella, on niin läheinen kaveri.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Totta tuokin, mutta oma tyhmyys aina harmittaa eniten ja erityisesti kun tyhmyys koskee jotain yksinkertaista asiaa. Vaikeimpia asioita tulee niin usein, ettei niistä enää kannata edes vihotella:)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #18

Voi veikkoset! Olin ehtinyt ottaa Kölnin näkymistä ehkä parikymmentä kuvaa, ja päätin koota niistä erillisen kansion puhelimeni muistiin. Tämän tehtyäni oletin kuvien olevan varmassa tallessa, ja poistin ne alkuperäisestä valikoimasta mukamas tilaa viemästä.

Olin jo matkustanut eteenpäin Heidelbergiin, kun päätin kerrata muistoja Kölnistä. Mutta: mitään Köln-kansiota ei ollut olemassakaan! Älypuhelimeni oli päätellyt, että jos hävittää kuvat, tuskin tarvitsee kansiotakaan. Auf wiedersehen, meine liebe Köln!

Ja tästä ajatukseni siirtyvät 1980-luvulle, jolloin vastaavantyyppisellä matkalla Milanosta Zurichiin kameran filmin rei'itys oli revennyt, eikä rulla pyörinyt lainkaan alppimaisemia kuvatessani. Muistan kamerasta filminsiirron yhteydessä kuuluneen rutinan, mutta en osannut päätellä sen johtuvan tyhjää sutivasta koneistosta.

Tää on tätä!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #19

Voi surku, mutta elämä on satunnaisesti juuri tätä, ylä- ja alamäkeä, mutta ei niitä sentään kovinkaan usein ja päivittäin tapahdu.. onneksi.

Kerran Roomassa meiltä tyhjennettiin koko pienen automme sisältämät kaikki tavarat ikkunan rikkomalla. Eniten surin kuitenkin kameran ja täysien filmirullien katoamista. Lähes kuuden viikon upein telttareissu Italiassa jäi vain muistojen varaan ja nekin jo alkavat haalistua:) Napolista otin rullan täyteen ja sitruunapuista toisen, ja kaik män.

Onneksi nämä "virheemme" eivät kuitenkaan kuulu näihin elämää suurempiin suruihin, joita ei edes voi koskaan enää ottaa uusiksi, vain vaan opiksi. Onnea on sekin.

Aleksis Kiven runon yksi suorastaan ahdistavan synkeä kohta tulee juuri nyt mieleeni, jonka eräs kymmenvuotias luokkatoverini muinoin kirjoitti muistovärssykirjaani koulussa:

"Elämä on tuskaa, syysyötä synkkää ja mustaa..."

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #19

Tuollaista mäkin nyt jatkuvasti pelkään uuden puhelimen kanssa, että mitä tapahtuu jos jotain poistan. Se on tekoälyn aikakausi; koneet määrävät.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #21

Sitä minäkin aina pelkään ja siksi siirrän lähes päivittäin parhaat kuvani kännystä tietokoneeni valokuvakansioon. Muutaman kerran vuodessa otatan myöskin paperikuvat parhaista kuvistani. Varmistusta, varmistusten päälle...

Kyllä se vain niin on, että jo älypuhelin alkaa olla se tärkein esine, mitä omistaa ja joka aiheuttaisi kaaoksen, jos sitä ei enää olisi:)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #22

Eilen laitoin fb:hen tällaisen postauksen:
Kirjoitin arvostelun Gigantista josta uuden puhelimeni hankin joku kuukausi sitten:
Ostin joku aika sitten puhelimen. Palvelu oli kyllä ystävällistä ja koneelta katsottiin myös läppärini ikää. Korostin kameratoiminnon tärkeyttä.
Nyt kun piti kuvia siirtää läppärin kuvatiedostoon ilmeni että yhteyttä ei ole. Ei synkkaa ilmeisesti vanha Windows 7 uuden mobiilin kanssa?? Kameran kosketuslaukaisija toimii joskus ja usein ei.
Pitääkö olla niin helkutin paljon erilaisia härpäkkämalleja ja ohjelmia.
Tämänkin puhelimen käyttöohje on 68 sivua. Eikö tarvittaisiin jotain standardeja?!
Mitään numeroarvostelua en anna, ei se ole myyjien vika tämä Vapaakilpailun tuottama kaaos. He tekevät parhaansa, mutta miten kukaan osaisi kertoa tuhansien erilaisten mallien ominaisuuksista.
-----
Pakko siihen kuitenkin oli jotain tähtimerkkejä laittaa muuten ei kelvannut julkaisavaksi.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #24

Auton ohjekirja saattaa nykyään olla esim. 300-sivuinen, josta sata sivua käsittelee pelkästään audiolaitteistoa. Mahtaisiko jostain saada (todistetusti nokkelan) simpanssin opiskelemaan sen tuosta vain, ja neuvomaan sitten kuskia vipstaakien käyttämisessä...?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Lisäsin vielä kuvieni loppuun nätin kuvan krokotiilistä. Niitä on kahdessa altaassa ja ne ovat samassa tilassa kuin myöskin akvaariot. Tosin harvoin näkee niin rumaa eläintä, mutta joskus rumakin on vaan niin kaunista.

Muistan ikuisesti kauhukokemukseni, kun olimme ajamassa Floridan Maiamista Kennedyn avaruuskeskukseen aution suoalueen läpi. Minulle tuli tarve käydä "puun takana", joita ei niillä main näy missään, sen paremmin kuin bensa-asemiakaan. Keksin, että menen ojan pohjalle, niin kukaan muu ei minua näe...Olin juuri menossa rinnettä alas, kun joku liikahti ja se oli juuri tuollainen ruma tummanpuhuva krokotiili. Onneksi en ollut vikkelämpi, muuten olisi minulle voinut käydä huonosti. Nyt kyllä pääsin salamana autoon takaisin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tarkemmin sanoen se oli siis alligaattori. Tuo taival on nimeltään "Alligator Alley" ja siinä on liki sadan kilometrin taival, jolla ei ole bensa-asemia eikä mitään muutakaan. (Jos nyt siis samasta tienpätkästä puhut).

Ajoin itse nuorena opiskelijana tuon pätkän, joka kulkee intiaanireservaattien läpi. Meitä oli vuoden 1978 kesällä Tampassa kolme suomalaista työvoimaministeriön välittämää kesäharjoittelijaopiskelijaa, minä ja kaksi tyttöä. Vuokrasimme parina viikonloppuna yhdessä auton ja kiertelimme mm. Miamissa sekä Cape Kennedyssä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos oikaisusta ja tien nimestä, jota en enää muistanut. Tampakin oli kiva kaupunki ja sieltä lensimmekin myös kotiin. Tämä nimeltä mainitsemasi tieosuus Alligator Alley, oli oikeastaan aika kammottavaa paikkaa, mutta kuitenkin mielenkiintoinen nähtävyys.

Miten sinä Juha muistatkin aina niin hyvin kaikkien paikkojen nimetkin mistä vain täällä puhutaankin. Piditkö matkapäiväkirjaa, vai oletko ihan vaan oman hyvän muistisi varassa? Ihailtavaa!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #28

En tiedä muistanko aina niin hyvin, kun jokainenhan kirjoittaa vain niistä asioista, paikoista ja nimistä, joita muistaa. ;)

Matkasin Tampaan New Yorkista Grey Hound -bussilla, se matka maksoi silloin 75 dollaria. Kun olin kesällä tienannut rahaa, niin ajattelin elää herroiksi ja lensin syyskuussa lentokoneella takaisin New Yorkiin kotimatkan aloittaakseni. Yllätyksekseni se lentolippu maksoikin vain 66 dollaria.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #28

Muistilla yleisesti on myös salakavala ominaisuus: se osaa pettää. Esimerkiksi varhaislapsuuteen liittyvät "muistot" ovat tyypillisesti jonkinlaisia koosteita omista kokemuksista, kuulopuheista ja mielikuvista. Ja hyvä tarina on lähes aina maukkaampi kuin varsinainen tapahtuma sen takana - kenenkään kertomia juttuja erityisesti epäilemättä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #30

Varmaankin näin on, ja hyvään tarinaan vielä myöskin helposti lisätään lisämausteita vuosien aikana aina vain lisää:)

Omat muistoni ovat kuitenkin melkoisen oikeita, koska olen aina pitänyt jonkin sortin päiväkirjaa tai ainakin pieniä muistiinpanoja. Tosin ulkomailta on kirjaaminen jäänyt vähemmälle, kun siellä on aina niin kiire nähdä ja kokea, että illalla ei enää energiat juuri riitä kirjoittamiseen:)Kuvat ovat siellä päiväkirjani.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #31

Olen myös huomannut, että kun jotain tosiasiassa tapahtunutta asiaa alkaa värittää kertoessaan siitä tehdäkseen siitä vielä mielenkiintoisemman, niin tarpeeksi monta kertaa sillä tavalla väritettynä kerrottuaan, alkaa oma muistijälki sisältää ne väritykset ja niihin alkaa itsekin uskoa aivan sinällään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #32

Muistan vielä hyvin kuinka minua nuorena ärsytti äitini kertomuksissa juuri tuo, että hän väritti niitä juttujaan joka vuosi aina enemmän ja enemmän. Minusta se oli valehtelua, joka ei aikanaan vieraille kerrottuna ollut yhtään mukavaa kuunnella.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #32

Tähän linkkiin ei tarvitse uhrata kuin parikymmentä sekuntia. Ja päähineistä puheen ollen: yksityiskohtana neukkupipo!

https://www.youtube.com/watch?v=CLiT1radU-k

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

"Tutustuin" eläintarhassa
gorillaan.
Istui rautaristikon takana,
katsoi suoraan silmiini.
Tunsin syyllisyyttä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Elle Marketta,- on hieno runo.

Puheenaiheeseen liittyvää

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset